Mestareiden ilta (Tetley, Balanchine, Lander), 2008

Kirsti Pohjaväre: Mestareiden ilta on baletinjohtajan Dinna Bjornin päätös hänen johtajakaudelleen Suomen Kansallisoopperassa. Kolmen teoksen ohjelma on ylistys klassiselle baletille ja sen mestareille.




Voluntaries
Jani Talo ja Eun-Ji Ha

Mestareiden ilta

 

Voluntaries
Koreografia: Glen Tetley
Musiikki: Francis Poulenc
Toteutus: Bronwen Curry
Lavastus ja puvut: Ruben Ter-Arutunian
Valaistus: John B. Read
Vastaava harjoittaja: Joseph Kerwin
Tanssijat: Minna Tervamäki, Nicholas Ziegler, Ville Mäki Linda Haakana, Mirella Iisakka, Maki Kirjonen, Anna Konkari, Asta Lindholm, Ophélie Rodighiero, Evaldas Bielinis, Yusuke Hikichi, Antti Keinänen, Aki Pakarinen, Teemu Tainio, Jouka Valkama

Tuhlaajapoika
Koreografia: George Balanchine
Musiikki: Sergei Prokofjev
Toteutus: Richard Tanner
Libretto: Boris Kochno
Lavastus: Geroges Rouault
Puvut: Esteban Francées ja Karinska
Valaistuksen toteutus: Olli-Pekka Koivunen
Vastaava harjoittaja: Kimmo Sandell
Poika: Frans Valkama
Seireeni: Anna Sariola
Isä: Valeri Kononen
Sisaret: Fancis Guardia, Özen Erdinc
Ystävät: Timo Korjus, Pekka Yli-Marttila
Juomaseurue: Tomi Blåberg, Guillem Brull-Bover, Asla Jääskeläinen, Juha-Pekka Myllymäki, Alberto Morino, Kalle Mäki, Thomas Rydberg, Aapo Siikala, Petri Toivanen

Etudes
Koreografia: Harald Lander
Musiikki: Carl Czerny – Knudåge Riisanger
Toteutus: Dinna Bjorn
Toteutuksen assistentti: Johnny Eliasen
Puvut: Seppo Nurmimaa
Valaistuksen toteutus: Olli-Pekka Koivunen
Vastaava harjoittaja: Ingrid Nemecková
Harjoittaja: Tuuli Tuominen
Ballerina: Eun-Ji Ha
Solistit: Stanislav Beljajevski, Samuli Poutanen, Jarkko Niininen

Suomen Kansallisbaletin tanssijat
Suomen Kansallisoopperassa 15.4.2008


 


Mestareiden ilta

Voluntaries
Uuden tanssikielen uranuurtajiin kuuluvan amerikkalaisen Glen Tetleyn teos yhdistää koreografille tunnusomaisesti klassista balettia ja modernia tanssia. Kahden vastakkaisen tanssimuodon välinen jännite luo teokseen kiinnostavan liikemaailman. Teoksessa taistelevat kaksi voimaa: pyrkimys keveyteen, ylöspäin ja yhteys maahan ja vartalon keskipisteeseen. Yhdistelmä rikkoo myös mielenkiintoisella tavalla klassisen baletin tavanomaista muotoa ja tanssijoiden perinteisiä asetelmia.

Voluntaries -teos on syntynyt Stuttgartin baletin mestarikoreografi John Crankon muistolle vuonna 1973. Francis Poulencin konsertto uruille, jousille ja patarummuille luo perustunnelmaksi pyhän seremonian ja surutilaisuuden hengen. Tanssijoiden valkoisiin puetut vartalot ja taustan kuva luovat mielikuvan tuonpuoleisesta. Tai muistuttavat Antoine de Saint-Exuperyn Pikku Prinssi –kirjan ajatusta. Planeetta, jossain hyvin kaukana, jossa voi katsella auringon laskua monta kertaa siirtämällä jakkaraa. Teos onkin samalla kertaa surullinen ja painava ja toisaalta valoisa, iloinen ja kevyt. Keskeiseksi nousee naisen ja miehen välinen tanssi, jossa keveyden ja tummien sävyjen vuorottelu on kuin elämä itse. Väliin hilpeää ja helppoa, väliin vaikeaa ja rankkaa. Eun-Ji Ha ja Jani Talo tulkitsevat taidolla ja koskettavasti vaativan koreografian.

Tuhlaajapoika

George Balanchinen teos Tuhlaajapoika on hykerryttävän loistavaa tanssiteatteria, jonka lähes 80 vuotta vanha koreografia on edelleen merkillisen moderni. Balanchinen varhaiseen tuotantoon kuuluvan teoksen tarina kertoo nuorukaisesta, joka tekee irtioton kodistaan. Poika haluaa itsenäistyä ja toteuttaa omia unelmiaan vapaudesta. Nähtyään maailmaa hän palaa juurilleen nöyrempänä ja kokemuksistaan viisastuneena.

Liikekieleltään teos on suorastaan raju ajatellen, että Venäjältä 1933 Yhdysvaltoihin siirtyneen koreografin juuret olivat 1800-luvun klassisessa baletissa. Balanchine haki vaikutteita voimistelusta, sirkuksesta ja akrobatiasta ja hyödynsi näitä nerokkaasti kuvatessaan nuoren miehen kokemuksia vieraissa maissa. Anna Sariolan näyttävästi tulkitseman egyptiläisen naisen liike on täynnä määrätietoista voimaa ja sisäänsä kietovaa valtaa. Ja kaikki tämä kovakärkitossuin toteutettuna! Nuorukaisen ja seireenin kohtaaminen on järisyttävän kiinnostava kokonaisuus, jota rytmittävät alkuperäisen idean mukaisesti kaljut elostelijat. Miesjoukon rajut liikekuviot, rytmin käyttö ja vartalon ilmeikkyys ovat elokuvamaisen tarkkaa tilannekuvausta. Koko kohtausta kohottaa kekseliäs lavasteiden hyödyntäminen: aita muuntuu pitopöydäksi ja edelleen ristiinnaulitsemista muistuttavaksi pylvääksi. Teoksen miespääosan esittäjältä edellytetään taiturillista tekniikkaa. Frans Valkama lunasti paikkansa nimiroolin tanssineiden huippujen mm. Nurejev, Baryshnikov joukossa.

Etudes

Tämä teos pitäisi kuulua jokaisen tanssialasta haaveilevan nuoren tytön ja pojan peruskoulutukseen! Ja oikeastaan myös kaikkien huippu-urheilijaksi tai valmentajaksi tähtäävien tulisi nähdä tanskalaissyntyisen Harald Landerin vuonna 1948 tuottama baletti. Teos kuvaa sitä, mitä o­n baletti. Samalla se on kertomus kurinalaisesta, määrätietoisesta harjoittelusta, pitkäjänteisestä työstä, jonka tuloksena on helppo suoritus, keveys ja täydellinen liike. Teoksen lähtökohta on baletin harjoituksissa miljoonia kertoja toistettava liike ja sen variaatiot. Suuren tanssijaryhmän toteuttamana kertaantuva ja muuntuva liike on kuin laulun kaanon. Kokonaisuus muodostaa virtaavan kuvan, johon piirtyy muotoja ja muodostelmia. Lopuksi liike avautuu tanssinumeroiksi, joissa harjoitettu liike yhdistyy ilmaisuun. Klassisen baletin muoto ja kieli on vahvasti läsnä milloin miehen ja naisen välisessä tanssissa, milloin lattian poikki siirtyvissä hypyissä tai pirueteissa.

Kirsti Pohjaväre
Viestintäinstituutin johtaja, Suomen urheiluopisto, VierumäkiKirjoittaja on parhaillaan vuorotteluvapaalla.