Merkintöjä: “…Auvo, onnen tila…”

Panu Varstala – Yhtenä päivänä kuvittelin olevani Taru sormusten herrasta -elokuvassa Liv Tylerin esittämä kaunis ja herkkä haltija. Täytyy sanoa, että vaikken huumeita ole kokeillut, niin silloin tuntui todella kummalliselta. Kuin flow-tila olisi saavuttanut jonkin konkreetin muodon ja olemuksen.


Tulimme viime yönä Tampereelta Tanssivirtaa-festivaaleilta. Esitimme Teemu Kyytisen koreografian Thirsty samassa illassa Simo Kellokummun Fallen ones -teoksen kanssa. Ensiksi pitää sanoa, että eksoottinen ja lämmin, kylmä tuuli ja takatalvi tuntui luissa sekä ytimissä, Tampere oli mitä parhain keikkapaikka.

Jos voi esiintyjien olon tehdä pienillä asioilla hyväksi, niin Tampereen tanssiteatteri MD:n väki sen teki. Pukuhuoneet pyyhkeineen, hedelmineen ja lähdevesineen saivat ainakin minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja merkittäväksi vieraaksi. Itse ilta sujui mainiosti. Yleisöä oli mukavasti ja esitysten jälkeisestä jälkilöylyistä päätellen molemmat teokset saivat hyvän vastaanoton. Oli hienoa olla keikalla Tampereella.

Minna Tuovisen lyhyellä kurssilla minulle tapahtui yhtenä päivänä kummia. Tehtävänä oli tutustua liikkumiseen fantasiahahmon, fysiologisen ajatuksen (esim. luusto) tai tietyllä luonteenpiirteellä höystetyn ammattihenkilöhahmon (esim. ujo palomies) kautta. Kuinka tanssin esim. luustoni olemuksen siivittämänä tai näkyykö seksuaalisesti virittynyt lääkäri liikkeissäni? No, yhtenä päivänä kuvittelin olevani Taru sormusten herrasta -elokuvassa Liv Tylerin esittämä kaunis ja herkkä haltija. Täytyy sanoa, että vaikken huumeita ole kokeillut, niin silloin tuntui todella kummalliselta. Tiesin, että olen koulumme salissa, mutta samalla olin jossain aivan muualla. Kuin flow-tila olisi saavuttanut jonkin konkreetin muodon ja olemuksen. Kokemus oli vahva ja kiinnostava.

Kohta lähden Espooseen tekemään viimeistä ISOäiti ja ISOherra -näytelmän esitystä sekä viettämään näytelmän hautajaisia. Koko näytelmän porukka ja teatterin henkilökunta on ollut mainio. Jos olin ollut voipunut tai muuten huonona, niin astuessani Espoon kaupunginteatterin Revontulihallin henkilökunnan tiloihin, se katosi kuin muisti tarvittaessa.

Kuuman perunan kysymys tanssin tasa-arvosta; tasa-arvolla ei ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia toteutua, jos siitä tehdään itseisarvo. Itsekkyys syö rakkauden muilta. Jos ihmiset ajattelisivat useimmin epäitsekkäästi, ehkei tanssissa tai yhteiskunnassamme tasa-arvokysymyksiä tarvitsisi edes liiemmin pohtia.

Olin tanssijana Kiss me Kate -musikaalissa Samppalinnassa kesällä 2004 ja muistan siitä Ismo Kallion esittämän Fred Grahamin kolme sanaa “…Auvo, onnen tila…” Ajattelen Auvon olevan hyvä suomennos flow-tilasta.

Aurinkoa kevätpäiviinne.

Panu Varstala, kuva Laura MalmivaaraMerkintöjä-palstalla Panu Varstala kirjoittaa elämästään ja ajatuksistaan Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitoksen opiskelijana.

panu.varstala@teak.fi

Kuva: Laura Malmivaara