Panu Varstala – Suuri lavastaja on päättänyt vaalentaa yleisilmettä lumella. Ajatus siitä, että kohta aurinko viestii vastaajaani, saa minut hymyilemään.
Kuinka piristävää onkaan se, että suuri lavastaja on päättänyt vaalentaa yleisilmettä lumella. Kirjoitan tätä sunnuntaiaamuna hieman yli kymmenen tammikuuta edelleen edeten. Kaikkeen sitä lupautuu, sunnuntaiaamu ja hieman yli kymmenen. Harjoituksien pitäjä ja kaikki muut ovat myöhässä.
Hänellä on heinää käsissään ja toinen makaa nurmikolla lattian alla. Kävin katsomassa esityksen koulumme teatterisalissa ja mietin, että kauneus pistäytyi kylään yksinkertaisuudessa. Minulla on mielestäni suuria ajatuksia liittyen omiin tuleviin teoksiini. Tällä hetkellä haluaisin työstää vain niitä.
Nyt on tiistai 25. tammikuuta ja hetken päästä lähden Espooseen kaupunginteatterille maskiin ja valmistautumaan illan läpimenoa varten. On hienoa seurata ammattinäyttelijöiden työskentelyä. Eila Roine, näytelmämme pääosan esittäjä, on lavalla lumoava. Pystynkö vastaavaan koskaan?
Ulkona on pieni pakkanen, mikä piristää mieltä. Ajatus siitä, että kohta aurinko viestii vastaajaani, saa minut hymyilemään. Eilen kysyttiin, että mikä eläin olisin. En tiedä. Haluaisin liikkua maalla, merellä ja ilmassa, joten tyydyn osaani. Onneksi on mielikuvitus.
Luonto ja naisen vartalo. Voiko olla mitään kauniimpaa?
Merkintöjä-palstalla Panu Varstala kirjoittaa elämästään ja ajatuksistaan Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitoksen opiskelijana.
panu.varstala@teak.fi
