Karoliina Yli-Honko: Koulujen kavalkadi täynnä nuorta energiaa
Kansainvälisten ja kotimaisten huippujen rinnalla Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla lavalle pääsivät nuoret harrastajat, tai ainakin valikoitu joukko heistä. Tanssikoulujen ryhmät olivat esityksen otsikon mukaisesti matkalla esiintymään Haagiin, jossa järjestetään tänä vuonna Unescon alainen Dance and the Child -konferenssi. Myös Suomessa entinen Tanssin varhaiskasvattajat on Unescon organisaation mukaan nimetty daCi Finland ry:ksi.
Tanssikoulujen esityksistä rakennettu esityskokonaisuus alkoi Reisjärven Nuoren tanssin pienten esiintyjien Isovaarin kesämuistoja -tanssilla ja päättyi Tamara Rasmussenin opiston aktivistien näyttävään numeroon. Isovaarin kesämuistoissa esiintyneet Pikkutiirat, Eemelit ja Likat vetosivat varmasti kyyniseenkin katsojaan ennakkoluulottomalla ja innokkaalla lavaolemuksella.
Mieleenpainuvin esitys oli Kajaanin tanssin poikien Punainen katu. Dynaaminen poikaenergia oli yhdistetty vakavaan aiheeseen, joka avautui vasta esityksen loppupuolella; esille nostettiin puheella Rio de Janeirossa 1990-luvun alussa tapahtunut verilöyly, jossa poliisit tappoivat raa’asti joukon nukkuvia katulapsia. Liike oli akrobaattista ja katutanssista vaikutteita saanutta nykytanssia. Toivottavasti tanssi säilyy jatkossakin näiden poikien – ja myös muiden tanssikoululaisten – elämässä, miksei jopa ammattina!
Kuopion tanssistudion tytöt esittivät tunne-elämyksellisen Oranssi päivä -koreografian Pekka Tegelmanin sävellykseen. Pinnan alla oli Nurmeslaisen Cappella-tanssiryhmän mystinen esitys, johon luotiin tarinaa naamioilla Rinneradion tahtiin. Kind of blue -koreografian esittivät Mikkelin Etelä-Savon tanssiopiston oppilaat. Nuoren Suvi Honkasen yhdessä Eeva Anttilan kanssa tekemä ja Honkasen tanssima Salty Rain vaati paljon rohkeutta esiintyjältä, joka oli aivan yksin lavalla. Eppu Normaalin melankolisen kappaleen mukanaan tuoman surumielisyyden sijaan nuoren esiintyjän intoa ja energiaa olisi voinut tuoda enemmän esille.
Tanssikoulujen esittäytyessä hienointa oli nähdä lasten ja nuorten ennakkoluuloton heittäytyminen lavalla. Tärkeintä on tekemisen ilo ja oivallukset sekä jokaisen nuoren omat henkilökohtaiset onnistumisen kokemukset. Tanssikouluilla tehdään arvokasta työtä ympäri Suomen ja Hollantiin lähtee meiltä sitä hienosti edustava joukko esityksiä.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti Liikekieli.comiin sekä estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).
