Viimeinen matkakertomus tältä reissulta. Vietin Berliinissä kolme viikkoa, koko matkalla reilun kuukauden. Nyt on Suomeen asettautumisen aika.
25.1.09
Matkakokemuksia, osa 6.
Matkakertomuksien viimeinen osa – tältä erää
Olen nyt palannut Helsinkiin. Vietin Berliinissä ihanat kolme viikkoa, koko matkalla olin reilun kuukauden. Berliinin aika oli täynnä tanssitunteja, omia harjoituksia ja tanssiesityksiä. Ateena puolestaan antoi ajateltavaa historiansa ja yhteiskunnan silloisen tilanteen takia. Nyt on aika asettautua Suomeen ja sulatella matkalla hamstrattuja kokemuksia.
Tässä olisi varmasti hyvä tehdä jonkinlainen yhteenveto koko matkasta. Tapahtumien, kokemuksien ja uusien oppien laittaminen selkeään järjestykseen tuntuu nyt kuitenkin ylivoimaiselta. Matkan aikaiset kokemukset ovat vielä suloisessa epäjärjestyksessä sisälläni ja pyörivät värikkäinä epämuodostuneina palloina kevyesti keskenään piirileikkiä. Oletan, että ajan kanssa ne löytävät muodon itselleen ja rauhoittuvat paikoilleen. Yhteenvedon sijaan haluan jakaa kanssasi, arvoisa lukija, muutamia ajatuksiani.
Berliini on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Se on miellyttävän rouhea kaupunki, joka toimii varmasti hyvin niin lyhyellä kuin pidemmälläkin visiitillä. Tanssivinkkejä löydät Pikku Berliinittären kirjoituksista sekä aiemmasta artikkelistani Terveisiä Berliinistä, osa 4.
Berliini on inspiroiva ympäristö. Kaupungin ilmapiiri kannustaa kokeilemaan ja yrittämään. Rahaa kaupungilla ei ole tarjota, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Kaupungissa on vielä tilaa uusille yrittäjille, mutta kuinka kauan kaupunki pystyy ottamaan vastaan lisää halukkaita, jotka eivät kuitenkaan tuo kaupungille suuria tuloja?
Kaupunkina Berliini on vielä käsiteltävissä olevan kokoinen. Sieltä löytyy paljon vihreitä alueita ja vettä. ”Paljon” riippuu toki siitä mihin vertaa: Kerimäkeen verrattuna Berliini on suurensuuri ja luonnoton paikka, New York Cityyn verrattuna Berliinistä löytyy paljon luontoa ja tilaa. Kadut ovat leveitä, pyöräilijöille on omat kaistansa, kodit ja liikkeet ovat tilavia ja asuntomarkkinoilla on tarjolla halpoja huoneistoja.
Ateenaan tutustumista suosittelen myös, mutta matkan ajankohtaan kannattaa kiinnittää huomiota. Keskikesä on tukalan kuuma, kun taas joulun aika todella kylmä. Kevät ja syksy ovat sään puolesta miellyttäviä, mutta kaupunki on silloin täynnä turisteja. Kaikki lomat otetaan Ateenassa tosissaan myös tanssialalla, joten esityksiä ja tanssitunteja löytänee parhaiten juuri keväisin ja syksyisin.
Kehoni on nyt Suomessa, mutta mieleni on vielä matkalla. Annan itselleni mahdollisuuden tarkastella tämänhetkistä kotikaupunkiani Helsinkiä matkustajan näkökulmasta. Teen niin kuin tein Ateenassa: hidastan askeleeni verkkaiseen käyntiin. Tunnen katukivet jalkojeni alla ja kuulen jokaisen korttelin omat äänet. Maailma pyöriköön taas hetken ajan nautinnollisen hitaasti.
Paikasta ja etäisyyksistä riippumatta minä, ihminen, olen olemassa. Olemassaoloa voi määritellä monin eri tavoin. Koen, etten tarvitse ympärilleni konkreettisia asioita ollakseni olemassa. Toteutan elämääni paikasta riippumatta. Hengitän, sulatan, ajattelen, nautin.
Nykyteknologian avulla voin pitää yllä tietoisuutta olemassaolostani monin eri keinoin. Monenlaiset internetin tarjoamat kanavat, kuten Myspace, Facebook, (Liikekieli!) ja erilaiset blogit antavat mahdollisuuden dokumentoida itseään virtuaalitodellisuudessa. Virtuaalisen olemassaolon mahdollisuus asettaa uudenlaisen kysymyksen: mitä kaikkea ja kuinka paljon ihminen avaa itseään virtuaalitodellisuuden keinoin toisille?
Toiset kokevat yksilön/yhteisön sitä uskottavammaksi, mitä enemmän hänestä löytyy tietoja internetistä, toisille taas asia toimii aivan päinvastoin. Matkustaessa suullinen tieto toimii minulle edelleen luotettavimpana tiedonlähteenä. Monta kertaa törmäsin kuitenkin tilanteeseen, jossa internetin välityksellä en löytänyt mielestäni riittävästi tietoa etsimästäni aiheesta. Se sai minut epäilemään etsimäni asian (yleensä tanssistudio, esitystila tai clubi) pätevyyttä.
Lopuksi haluan vielä jakaa otteen matkalla lukemastani valloittavasta Pirkko Saision ”Kohtuuttomuus”-teoksesta. Hän analysoi tv-haastattelijana esiintymistä. Tästä pätkästä nautin siksi, että se kuvaa minulle myös mielenkiintoista otetta elämään ja suhtautumista esiintymiseen.
”Kysymyksiä tärkeämpi oli haastattelijan asenne. Se oli epävarmimmillaankin aina varma…
Läsnäoloa eivät olleet pelkästään haastateltavan mukanaan tuoma historia ja yhteiskunnallinen status vaan ennen kaikkea ääni, eleet, lipsautukset ja tuoksut (hajut, hän sanoi). Haastattelijan tuli päästä niin lähelle haastateltavaa, että saattoi hengittää tämän ominaistuoksua ja vaikuttua siitä.
Haastattelijan piti päästä samaan ennalta arvaamattomuuden tilaan kuin missä haastateltava oli…
Haastattelijan piti aistia haastateltavan muuttuvat mielentilat ja antautua mielenmuutoksille itsekin.
Haastattelijan piti haastattelun aikana muuttaa jyrkästi mielipiteitään ja uskoa niihin kaikkiin.
Haastattelijan mielipiteiden piti olla epäloogisia ja ristiriitaisia.”
Värikästä kevään tuloa!
Kuva: Venla Martikainen
Tanssitaiteilija Pauliina Silvennoinen on valmistunut Turun taideakatemiasta 2005 ja opiskellut tanssia Fontys Danceacademiessa Hollannissa sekä eri studioilla New Yorkissa. Hän on esiintynyt freelance-produktioissa Pohjoismaissa, USA:ssa ja Hollannissa.
