”Tanssin runollisuus syntyy sen spontaanisuudesta ja siitä mitä kullakin osallistujalla on annettavanaan ja jaettavanaan. Ei ole mitään sääntöä millaista tanssin tulisi olla. Pidän tästä muodon ja sisällön avoimuudesta.”
Haastattelu on ilmestynyt aikaisemmin Zodiak – Uuden tanssin keskuksen syksyn 2005 ohjelmalehtisessä.
Maryland-teos perustuu nuoruuden kokemuksiini kilpavoimistelusta sekä myöhempään elämääni tanssin maailmassa. Ulla Koiviston ja videotaiteilija Lucy Baldwinin kanssa tekemämme tutkimusmatka herätti monia muistoja, niin visuaalisia, fyysisiä kuin tunnemuistojakin. Se innoitti keskusteluun fyysisestä treenauksesta, urheilun ja tanssin estetiikasta sekä modernin ja postmodernin tanssin kehityksestä ja keinoista.
Esityksessä on kyse hyvin henkilökohtaisesta tutkimusmatkasta, jonka kulkua teoksen muoto ja rakenne ohjaavat ja fokusoivat. Lucyn, kameran ja live-projisointien läsnäolo tuo tähän prosessiin tuoreita näkökulmia. Teoksen aiheena ei erityisesti ole ikääntyvä tanssija, vaan elämänkokemukseni joka sattuu olemaan hyvin laaja. En yritä teeskennellä olevani samanlainen tai tekeväni samoja asioita kuin 30 tai 40 vuotta sitten!
Kuinka tanssimisesi on kehittynyt vuosien saatossa?
Tärkeysjärjestykseni ja estetiikkani ovat toisenlaisia ja tanssimiseni on muuttunut enemmän näköisekseni. Määrittelen itse muutoksen suunnan. Minun on työskenneltävä kehoni ja persoonani rajoitukset ja ilmaisukeinot huomioonottaen. Olennaista vaihtoehtoisten tanssi- ja liikeharjoitusten hyödyntämisessä on yritys löytää tehokkain tapa liikkua ja sopeutua muutoksen alaisena olevan kehoni ja mieleni tilaan. Tanssi vastaa niihin kuviin, tunteisiin ja aistimuksiin joita kehoni, mieleni ja ulkopuoliset ärsykkeet tarjoavat. Uskon myös pystyväni tuomaan katsojan paremmin osalliseksi siitä mitä teen. Tanssistani on tullut luonteeltaan reflektoivampaa.
Mikä on kontakti-improvisaation vaikutus työhösi tanssijana ja taiteilijana?
Kontakti-improvisaatiolla on ollut valtava vaikutus siihen mitä teen ja kuka olen. Kohtasin kontakti-improvisaation tanssijanurani tienristeyksessä, kun olin hylännyt päivittäisen klassisen baletin, modernien Graham- ja Cunningham-tekniikoiden harjoittelun ja jättänyt Ballet Rambertin. Tunsin etten päässyt niiden kanssa eteenpäin. En voi erottaa kontakti-improvisaatiota sen historiallisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta kontekstistaan. Se ilmaantui Britanniaan monella tapaa erityisenä ajankohtana. 70-luvun puolivälissä vapaan kentän tanssijoiden ja koreografien määrä lisääntyi jatkuvasti eikä infrastruktuuri kehittynyt millään suunnalla vastaamaan tilannetta. Ei ollut rahoitusta, ei tutkimisen, kehityksen tai tuottamisen mahdollisuuksia.
Vapaus tarkoitti että uusien esitysmuotojen ja kontekstien kehittämiseen tarvittavat olosuhteet piti luoda itse. Kontakti-improvisaatio, alignment, Alexander-tekniikka, tai chi ja muut taistelulajit olivat pikkuhiljaa valtaamassa alaa ja muodostumassa uusiksi harjoittelukieliksi. Feminismi, ydinvoiman vastaiset kampanjat ja muut kansalaisoikeusliikkeet kuuluivat jokapäiväiseen keskusteluun ja ajatusmaailmaan. Halu oppia lisää uusista tekniikoista tarkoitti, että piti luoda mahdollisuuksia niiden tutkimiseen ja opettamiseen. Täytyi löytää studiotiloja, välittää informaatiota, järjestää tapahtumia ja rahoitusta. Tämän takia piti oppia uusia taitoja ja tehtäviä tuottajana, ohjelmoijana, varainhankkijana, aktivistina, talonmiehenä ja joskus jopa tanssijana!
Improvisatorisen tanssimuodon löytäminen tuki kaikkia näitä ihanteita ja arvoja. Se oli vapauttava kokemus joka ravisteli kehostani aiemman formalistisen tanssiharjoittelun tuoman jäykkyyden. Kontakti-improvisaation harjoittaminen sekä pehmentää että voimistaa kehoa. Sen sisäisissä säännöissä on kyse turvallisuudesta. Olen oppinut luottamaan itseeni ja kehoni ymmärrykseen. Tanssin runollisuus syntyy sen spontaanisuudesta ja siitä mitä kullakin osallistujalla on annettavanaan ja jaettavanaan. Ei ole mitään sääntöä millaista tanssin tulisi olla. Pidän tästä muodon ja sisällön avoimuudesta. Se tuntuu yleensä juuri oikealta.
Haastattelijana toimi koreografi Liisa Pentti.
Mary Prestige tanssii Ulla Koiviston koreografiassa Maryland, joka nähdään Zodiakissa 15.10.2005 asti.
