Karoliina Yli-Honko: Maidon matka
Monista aineksista koottu multimedia-tanssiesitys viihdyttää, yllättää ja hauskuuttaa Tampereella.
Kuva: Petri Nuutinen
Maitoo
Koreografia: Mari Rosendahl
Tanssi: Mira Helenius, Elina Jakowleva, Anniina Kumpuniemi, Samuli Roininen, Hanna Rosendahl ja Mari Rosendahl
Video: Tero Molin ja Tommi Lepola, Tuotantoyhtiö Legenda
Musiikki: Juha Junttu ja Lauri Hannu, Aleksi Virta
Valosuunnittelu: Tiiti Hynninen
Ensi-ilta 12.3.2005
Hällä-näyttämö, Tampere
Maidon matka
Tanssiteatteri Mobita/Danscon uusimman Maitoo-tanssiteoksen kantava teema ja inspiraatio on nimen mukaisesti etsitty arkisesta ja kaikille tutusta, ehkä hieman tylsältäkin vaikuttavasta asiasta – maidosta. Ensi kuulemalta teema voi vaikuttaa oudolta ja toteutusta odottaa sekavin tuntein. Pelko hälvenee kuitenkin esityksen päästessä käyntiin. Mari Rosendahlin koreografia on raikkaasti jazzahtava ja yleisilmeeltään esitys on moderni.
Löyhästi esitystä rytmittävä tarina etenee videon kirkkaista maalaismaisemista ja tehdaskuvista näyttämölle ja takaisin videolle. Välillä kuullaan lyhyitä anekdootteja lehmän elämästä, liialla puheella teosta ei ole pilattu. Pienet huomiot herättävät myös hilpeyttä monitulkintaisuudessaan. Toteutuksessa on käytetty hyväksi Laterna Magica -teatterin tarjoamia keinoja ja kehitetty niitä edelleen. Valkokangas ikään kuin herää eloon, siellä liikkuvat hahmot muuttuvat kolmiulotteisiksi ja oikeasti läsnä oleviksi tanssijoiksi. Tekniset ratkaisut toimivat hyvin ja ainakin alussa katsoja yllättyy esityksen siirtyessä videolta lavalle.
Esityksessä vuorottelevat tanssilliset osuudet ja kehyskertomus maidon matkasta maalta kaupan hyllylle. Ilahduttavaa on se, että tanssi ei rajoitu vain lavalle, vaan jatkuu myös videopätkissä. Tanssijoiden verkkaiset liikkeet rullaavat keveästi ja rennosti. Tehtaiden ja koneiden metallisista soinneista vaikutteita saanut musiikki on toteutettu loistavasti, se pitää teoksen kasassa ja tuo siihen ajanmukaisuutta. Juha Juntun, Lauri Hannun ja Aleksi Virran musiikki on yksi teoksen onnistuneimmista elementeistä.
Koko teosta ei tanssita työhaalareissa, vaan välillä esiintyjillä on yllään farkut ja yksinkertaiset trikoopaidat. Osa tanssipätkistä on abstrakteja ja niihin soveltuu hyvin neutraali vaatetus. Välillä liikekielessä näkyy viittauksia lypsämiseen tai muuhun kuvittavaan liikkeeseen. Erityisen mieleenpainuva teoksessa on kohta, jossa tanssijat ovat kuin motorisoituja meijerityöntekijöitä valkoisissa asuissaan ja tanssivat notkahdellen ja nukkemaisesti.
Maitoo-esitykseen on kasattu paljon asioita ja erilaisia kohtauksia, jotka hieman rönsyilevät. Kaikkea ei välttämättä osaa yhdistää toisiinsa, mutta teos on kuitenkin multimedialla avitettu tanssiesitys, eikä yhtenäisesti etenevä elokuva. Teoksen lopettaminen visuaaliseen ja sinänsä teemaa ilmaisemattomaan tanssikohtaukseen on oiva valinta koreografilta. Persoonallinen ja hauska esitys toimisi varmasti erikoisuutensa puolesta vientivalttina muualle Suomeen ja kotimaan ulkopuolellekin.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on 23-vuotias estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org). Lisätietoja: karoliina.yli-honko@helsinki.fi
