Lauantai-ilta klo 18:30, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Nuoriso kokoontuu Keskuskoulun pihalle: Volkswagen Polo ja Jetta, Fiat Punto, Toyota Corolla, Peugeot, Citroën… basso pauhaa, moottorit jytisevät ja wunderbaum haisee. Tunnelma jännittyy. Onko asu kunnossa, mihin autoon pääsee, kuka tulee kuskiksi ja keitä seuraksi?
”Auto on mahdollisuus!” ja ”Pilluralli – utopia ilman päämäärää!” kuuluu kaiuttimista, kun karvanopat heilahtavat ja moottori käynnistyy. ”Sanokaa jos musiikki on liian kovalla, mut jos tulee mun lempibiisi niin en pistä hiljemmalle”, kuski heittää takapenkille. Se lempibiisi on Raptorin Oi Beibi.
Ikkunat auki, luut ulkona ja volyymit täysillä autot ajavat edes takaisin Pyhäjärven keskustan raittia kahden liikenneympyrän välillä. Tsekkaillaan ketä on liikenteessä, pysähdytään välillä parkkipaikalle hengailemaan tai ajetaan vähän sivummalle vanhalle sahalle ja sitten taas takaisin.
Hetkittäin erilaiset kadunkulkijat pysäyttävät auton, pyytävät päästä kyytiin tai kysyvät apua jossain tehtävässä. Kännykkäkamerat tallentavat jokaisen hetken. Autoista pidetään myös huolta. Ne pestään antaumuksella Celine Dionin My Heart Will Go Onin ja Withney Houstonin I Will Always Love Youn tahtiin.
”Onko pillurallia tullut ajettua aiemmin?”, kuski kysyy. Tästä alkaa omien pilistelykokemusten muistelu. Jokainen meistä sen tunnistaa ja tietää. Pyhäjärvellä 1970- ja 80-lukujen vaihteessa ajettiin usein Palokärki-nimiseen tanssipaikkaan. Lieksassa saatettiin matkustaa jopa auton katolla. Kun auton sisältä katsoo ulos, näkee paikalliset nuoret miehet ja naiset jokailtaisen harrastuksensa parissa. Aika ei ole muuttanut tätä perinnettä miksikään.
Auton sisällä eletään hetkessä ja ympäristö muuttuu esitykseksi. ”Olo on kuin elokuvassa”, toteaa yksi ralliseuralaisista, mutta tämä elokuva on totta. Välillä jännittää niin, että mahassa muljahtelee tai ehkä olenkin vain hieman ihastunut kuskiimme. Mieleen muistuu hetkiä teini-iässä, kun sydän alkoi pamppailla pelkästä mopon pärinän kuulemisesta.
Pilluralli liittyy seksuaalisuuden heräämiseen. Vietti vie autonrattiin ja kylille sukupolvesta toiseen. Valta on sillä, jolla on auto, mutta myös sillä, joka päättää mihin autoon nousee. Pillurallilla kuulutaan yhteisöön ja haetaan omaa paikkaa. Kuskista riippuen kyyti vaihtelee, mutta ilman tätä kulttuuria jäisi moni elämässä olennainen asia harjoittelematta. Parituntisen ajelun aikana käy selväksi, että pilluralli on aliarvostettu sosiaalinen tapahtuma, jossa kaupunki otetaan haltuun.
Sen merkitys on syvällisempi kuin itse olen tätä ennen ymmärtänytkään. Se sosiaalistaa, ryhmäyttää ja mahdollistaa ihmissuhteiden harjoittelun turvallisessa ympäristössä. Se luo tunteen vapaudesta Haddawayn What is Loven tai The Prodigyn Firestarterin soidessa taustalla.
Auringon laskiessa ajetaan yhdessä letkassa Emolahden rannalle. Ilmassa on romantiikkaa ja takapenkillä jo kuherrellaan. Pilluralli on saavuttanut tavoitteensa. Abstraktissa tanssissa rannalla auton penkit lentelevät, ihmissuhteet syntyvät ja hajoavat. Juuri kun ehtii huolestua, että ajelu on tullut päätökseensä ja istuu Jeepin takapenkille, löytyykin piilopullo, elokuvan ensi-ilta ja jatkot paikallisessa.
Elokuvassa jokainen pilistelijä on pääosassa. Rallin tapahtumat kertautuvat, yhteisö on muodostunut ja itsestä tullut osa sitä. Muistelu jatkuu yömyöhään. Pilluralli on kuin koko elämä pienoiskoossa. Ajelun jälkeen tuntuu siltä, että se pitäisi saada Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Saara Moisio
Kirjoittaja on tanssin harrastaja ja tutkija, jolla on tekeillä väitöskirja nykytanssin katsojakokemuksista.
Routa Companyn ja Tanssiteatteri Minimin P*lluralli Pyhäjärven Täydenkuun tansseilla
Esiintyjät: Kira Riikonen, Anna Riski, Samuli Nordberg, Tuomas Juntunen, Antti Lahti, Esko Vatula, Laura Rämä
Muu suunnitteluryhmä: Sonja Packalén, Merja Pennanen, Aino Kivi, Vihtori Rämä, Ari Numminen, Pirjo Yli-Maunula
Tuotanto: Routa Company, Tanssiteatteri Minimi, Pyhäsalmen Tanssi ry
Yhteistyössä: Kajaanin kaupunginteatteri
Kantaesitys: 25.7.2015
