Juha Harjunpää: Esityksen lavastus ja valaistuksen suunnittelu sekä toteutus ovat häkellyttävän täydellinen kokonaisuus. Esteettinen ilmiasu ja visuaalisuus ovat silmiä hiveleviä. Eivät edes Helsingin teatterimaailman lavastukset viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla ole yltäneet esteettisyydessään samalle tasolle.
Lokki
Koreografia, lavastus, puvut, valaistussuunnittelu: John Neumeier
Musiikki: Dmitri Sostakovits, Pjotr Tsaikovski, Alesandr Skrjabin, Evelyn Glennie
Musiikin johto: Markus Lehtinen
Tanssijat: Anneke Lönnroth, Jani Talo, Alberto Morino, Stanislav Beljajevski, Asta Lindholm, Jarkko Niininen, Juha Kirjonen, Valeri Kononen, Anastasia Dunets, Anna Sariola sekä muut Suomen Kansallisbaletin tanssijat.
Suomen Kansallisooppera 4.10.2008
Kantaesitys Hampurin baletissa 16.6.2002
Ensi-ilta Suomen Kansallisbaletissa 31.3.2006
Visuaalisuuden mestariteos
”Tavoitteenani on löytää kuvia, joilla voisin kertoa tarinan…niin, että lopputuloksena olisi itsenäinen taideteos….en koreografioi tuota tekstiä, vaan etsin sille omaa tanssillista ilmaisumuotoa.” Näin kertoo koreografi John Neumeier.
Esityksen lavastus ja valaistuksen suunnittelu sekä toteutus ovat häkellyttävän täydellinen kokonaisuus. Esteettinen ilmiasu ja visuaalisuus ovat silmiä hiveleviä. Eivät edes Helsingin teatterimaailman lavastukset viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla ole yltäneet esteettisyydessään samalle tasolle. Neumeier on kyennyt rakentamaan taustakuvansa, jolla hän voi kertoa tarinan.
Kuvaan liittyvät puvut ovat esityksessä tärkeä osa kyseisen esteettisyyden rakentamisessa. Puvuilla kerrotaan onnistuneesti kunkin tilanteen tarinaa. Esiintymisasut eivät ammu yli eivätkä myöskään sorru vanhan kertaamiseen. Aikansa ilme näkyy kuin myös itsenäinen tanssiteos. Tanssijat saavat roolinsa mukaiset ulkoiset tunnusmerkit.
Kun puvustuksessa on huomioitu lavastuksen värimaailma ja pyrkimys estetiikkaan, voi vain nauttia visuaalisuuden muodostumista katsojan mieleen. Lavatanssijoiden ylösalaisin käännetyt papinpäähineet muunnettuna lannevaatteeksi ja säärisuojiksi tuovat miellyttävän matemaattisen symboliikan asusteiden leikkauksessa esiin.
Järvimaisemataululla luodaan valaistuksen kanssa nerokkaasti vuorokauden ajat. Teknisesti hienosti toteutettu. Yhtälailla onkimiskohtaus on yksinkertaisesti mutta toimivasti toteutettu.
Jani Talo Kostjan roolissaan onnistui erinomaisesti. Hän on tanssijoista päässyt lähimmilleen Neumeierin tavoitetta tekstin tanssillisessa ilmaisussa. Pelkästään koreografia ei siinä riitä, vaan hänen kykynsä asettua rooliinsa ja antaa sen huokua itsestään näyttämöllä luo Kostjalle persoonan.
Talon tanssi on varmaa, kimmoisaa ja ilmavaa antaen sopivan keveyden tulkintaan varsinkin ensimmäisessä näytöksessä. Siinä on tarvittavaa kerronnallisuutta tarinan tulkitsemiseksi. Hän on selvästi esityksen ykköstanssija!
Asta Lindholmin tanssi on myös hienoa katseltavaa, mutta tulkinnasta ei löydy vastaavaa persoonaa kuin Talolla on.
Näytöksen tanssi on kokonaisuutena ilmavaa ja siinä esiintyy kepeyttä, jopa humoristisia piirteitä.
Ensimmäinen näytös päättyy kauniisti. Toinen näytös alkaa visuaalisella täyslaidallisella ja esitys ottaa yleisönsä kertaheitolla mukaansa.
Ryhmätanssit ovat hyvin harjoitettuja ja tanssijat tulkitsevat roolinsa ilmeikkäästi. Tanssillisesti tempo muuttuu esityksen loppua kohden kohdistuen lopussa pienempipiirteiseksi. Kokonaisuutena ensimmäinen näytös on tanssin ja tulkinnan osalta vahvempi.
Lisää harjoitusta vaatii vielä ”lattiatanssi”osuus sinisissä alusvaatteissaan, jossa lavan etureunassa hyvin tiiviissä ryhmässä liikutaan lähellä akrobatian rajaa pysyen kuitenkin tanssin puolella. Liikesarjat tahtovat pysähtyä lattian kitkaan jolloin liikkeiden sulavuus kärsii silmiinpistävästi.
Musiikilla on voimakas rooli koko esityksen aikana. Valittu musiikki sopiikin hyvin Lokin tulkintaan. Mainitsemisen arvoista on orkesterin vahva sointi ja herkkyys tilannetapahtumien seurannassa. Musiikin volyymi näyttämön ääniin on tasapainossa, vaikkakin musiikki saattaa kuulostaa voimakkaalta.
Juha Harjunpää
