”Uuden teokseni tärkein lähtökohta on olemattoman idea – nolla. Nollan käsite tuli 1200-luvulla Intiasta Arabian kautta kulttuuriimme ja mullisti vähitellen länsimaisen maailmankuvan. Nolla edustaa jotain jota ei ole olemassa, mutta joka ei kuitenkaan ole tyhjyyttä. Tämä on mielestäni erittäin kiehtovaa.”
Haastattelu on ilmestynyt aiemmin Zodiak – Uuden tanssin keskuksen syksyn 2005 ohjelmalehtisessä.
Tapaamme Liisan kanssa taiteilijaresidenssissä Essenin PACT-Zollvereinissa, uuden teoksen työprosessin alussa. Aloitan haastattelun kuitenkin kysymällä, millaiseksi hän ajattelee teoksen muodostuvan.
Ideana on tietynlainen piha jossa yleisö voi kulkea ympäriinsä, eräänlainen installaatio. Tavallisesti olen työskennellyt normaaleissa näyttämötilanteissa, joissa yleisö istuu näyttämökuvan edessä. Tällä kertaa kuitenkin mietin, haluanko palata siihen. Takapihainstallaatio kiinnostaa minua enemmän tällä hetkellä, sillä se mahdollistaa kinesteettisen katsomiskokemuksen yleisölle, joka voi liikkua kuvan ympärillä. Lavastuksesta tulee mustavalkoinen ja puvustukseen haluan joitakin keltaisia elementtejä. Mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.
Onko väreillä mielestäsi yhteys tiettyihin liikkeisiin?
Keltainen on minulle dynaaminen väri. Se on toimintaa, yang, kun taas mustavalkoisuus on tausta, maailma tai ying. Mustavalkoinen pakenee määrityksiä, sitä ei voi paljastaa. Se on kuin häilyvä tunnelma josta ei koskaan pääse täysin selville, kun taas keltainen on ulospäin suuntautunut ja selkeä. Keltainen toiminta tavallaan syntyy tästä mustavalkoisuudesta; mustavalkoinen kerää energiaa, joka pääsee purkautumaan keltaisessa toiminnassa.
Millainen rooli kielellä on teoksessa?
Kieli ja sen erilaiset käyttötavat ovat keskeisiä elementtejä töissäni. Puheen sanallinen merkitys on minulle fyysisesti etäännyttävää; kuvaillessaan jotakin sanoin ihminen toimii kertojana, asian ulkopuolelle asettuneena. Toisaalta puheen foneettisuus ikään kuin kehollistaa kielen, sanojen äänen. Haluan tässä teoksessa työskennellä ranskaksi. En kuitenkaan vielä tiedä miten aion kieltä käyttää. Onko kieli lähtökohtana liikemateriaalille? Onko se teoksen äänimaailmaa? Vai käytetäänkö kieltä asioiden kuvailemiseen?
Mitkä ovat lähtökohtasi tälle teokselle?
in lähtökohta on olemattoman idea – luku ‘nolla’. Nollan käsite tuli 1200-luvulla Intiasta Arabian kautta kulttuuriimme ja mullisti vähitellen länsimaisen maailmankuvan. Ennen nollaa länsimaissa oli vain ‘yksi’. Nolla mahdollisti olemattoman ja äärettömän käsitteet. Nolla edustaa jotain jota ei ole olemassa, mutta joka ei kuitenkaan ole tyhjyyttä. Tämä on mielestäni erittäin kiehtovaa.
Yksi mielleyhtymäni nollaan on uni, sillä myös uni on jotain mitä ei vielä ole olemassa. Yksi taas on materiaalista, liikettä. Se edustaa kaikkea konkreettista. Teokseni nimi 1–0 on syntynyt tästä vastakkaisuudesta ja se viittaa samalla pelin tai ottelun lopputulokseen.
Toinen lähtökohtani on Alain Resnais’in 1960-luvun mustavalkoelokuva Viime vuonna Marienbadissa, josta ajatus mustavalkoisesta taustasta on syntynyt. Elokuva käsittelee tunteita ja pelejä, unia ja muistoja, fiktiota ja todellisuutta. Keskiössä on kolmiodraama jota haluan myös tutkia, mutten niinkään tarinallisesti. Enemmän minua kiinnostaa kolmiodraaman fyysinen dynamiikka ja tilalliset suhteet.
Entä nollan ja yhden välinen tila ja kehot tässä tilassa?
Nolla on hetki, jolloin intentio ei ole vielä löytänyt muotoaan. Tapa jolla keho toteuttaa intention, on matka ykköseen. Kyse on siis eräänlaisesta pelistä. Huomasin edellisen teokseni muistiinpanoistani, että aloitin työskentelyn etsimällä tuntemattomaan menemistä: Miten löytää kehollisia tehtäviä, jotka tekevät tiedostamattoman tietoiseksi? Siitä syntyy tiettyä energiaa, jolla on intentio muttei vielä tarkkaa päämäärää. Toiminta voi olla nopeaa tai hidasta, mutta haastavinta on välttää tahatonta ‘automaattiohjaukseen’ siirtymistä.
Liisa Pentin teos 1-0, matériel du coeur saa ensi-iltansa Zodiakissa keskiviikkona 2.11.2005.
Haastattelijana toimi koreografi Martin Nachbar.
