Bombyx
Teoksen läpi kulkeva äänimassa syntyy ainakin osittain tanssijoiden, sauvojen ja kankaan rytmikkäästä liikkeestä lavan yllä roikkuvien mikrofonien välityksellä.
Teos kumartaa amerikkalaisen, Pariisissa Art Nouveau-liikkeen kärkihahmoksi nousseen tanssijan Loie Fullerin suuntaan.
Suuret valkoiset silkkivaatteet ja niiden hypnoottisella liikkeellä tuotettu vuorovaikutus liikkuvan materian, valojen ja äänien kanssa oli aikoinaan Fullerin merkittävä innovaatio. Bombyx Mori vaikuttaa muutenkin ennemminkin modernilta kuin postmodernilta. Siinä missä postmoderni tuntuu jo tunkkaiselta, modernismin perinteen uudelleen tutkiminen tuntuukin, ehkä vähän yllättäen, raikkaalta ja oikealta.
Bombyx Mori, rytmeineen, asuineen ja toistoon perustuvine rakenteineen kumartaa ilmiselvästi myös Samuel Beckettin Quad I+II televisionäytelmän suuntaan.
Bombyx Morissa (suom. silkkiperhonen) kankaan, äänien, toiston ja ihmiskehon liikkeiden avulla luotiin jatkuvaa muodonmuutoksien virtaa. Muodot vaihtelivat orgaanisesta geometriseen, liikkeet silkin keveyttä korostavasta ihmiskehon väkivaltaisuuden hyväksymiseen. Teos oli kuin tunnin mittainen liikkuva Rorschachin musteläiskätesti, joka, jos sen antoi niin tehdä, avasi tilan vapaalle assosiaatiolle ja toi piilotajunnasta öisiä näkyjä katsojan valvovien silmien eteen.
Olli Ahlroos
Ola Maciejewska: Bombyx Mori
7.11.2017, Stoa/Liikkeellä marraskuussa
Konsepti: Ola Maciejewska
Esitys: Maciej Sado, Keyna Nara ja Ola Maciejewska
Äänisuunnittelu: Alberto Novello
Valosuunnittelu: Rima Ben Brahim
Puvustus: Valentine Solé ja Jolanta Maciejewska
Tuotanto: Élodie Perrin
Valo- ja ääniapu: Thomas Laigle