Julkaistu 14.2.2023
Minulta kysyttiin hiljattain, mitä mieltä minä lingvistinä olen tanssin kenties yleisimmästä metaforisesta kuvauksesta – liikekieli. Onko tanssi mielestäni kieli?
Heti alkuun haluan pikaisesti korjata, että en oikeasti ole lingvisti. Olen Tampereen yliopiston Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopiskelija, jonka kandinopitoihin kuului jonkin verran myös lingvistiikkaa. Ensimmäiseltä koulutukseltani olen tanssija, ja Tampereella toiminkin opintojeni ohella myös tanssitaiteilijana sekä tanssinopettajana. Kuten ammatinvalinnastani voi päätellä, olen suuri liikkeen ja kielen fani, ja niiden välisen suhteen pohtiminen kuuluu yksiin lempipuuhistani. Onkin suuri ilo ja kunnia päästä puimaan tätä aihetta Tanssi ja monikielisyys / Dance and Multilingualism -hankkeen puitteissa!
Mutta palataan liikekieleen.
Kysyjää kiinnosti, sopiko sana kieli oikeasti kuvaamaan tanssia ja liikettä, sillä puhutun tai kirjoitetun kielen ilmaisuvoima tuntuu olevan kovin eri luontoista kuin tanssin. Viittomakielissä kieli todellakin muodostuu liikkeen kautta, mutta viestin merkitys ja sen tulkinta perustuvat niissäkin hyvin erilaiseen prosessiin kuin tanssissa. Kielitoimiston sanakirjan1 mukaan sanan kieli merkitys on ”ihmisen puheen järjestelmä ja sen kirjoitetut, viitotut tai muulla tavalla ilmaistut vastineet”. Tanssin kohdalla on kyseessä tietenkin kuvainnollinen ilmaus, mutta toisinaan on hauskaa ja ehkä hyödyllistäkin hieman saivarrellen purkaa vertauskuvia sekä niiden synnyttämiä mielikuvia. Siten on mahdollista päästään näkemään, miten me oikein tämän ilmiön nimeltä tanssi oikein näemme ja koemme. Etenkin ylikäytettyjä ilmauksia on mukava välillä nostaa kirurginpöydälle tutkittavaksi; onko kielikuvasta jotakin iloa tai hyötyä, vai olisiko jo aika poistaa lisänimet ja liikavarpaat kuten liikekieli?
Moni tanssin parissa aikaa viettänyt on ehkä törmännyt kliseiseen ilmaukseen: tanssi on universaali kieli. Universaaliudella viitataan luultavasti sekä tanssin yleismaailmallisuuteen ilmiönä, että ilmaisumuodon ymmärrettävyyteen kulttuurirajoista riippumatta. Tanssia on siis kaikkialla missä on ihmisiä, ja sitä voi ymmärtää kuka tahansa. Toisin sanoen tanssi on kieli, joka ei tulkkia tarvitse. Eli jos nyt vähän viisastellaan, niin kirjaimellisesti tulkittuna (huom. ei tulkattuna) tanssi ei siis vaadi rinnalleen puhuttua, kirjoitettua tai viitottua kieltä, vaan liikuttu viestivälittyy ihmiseltä toiselle ja keholta keholle itsenäisesti, ilman välittäjäaineita.
Kuulostaapa ihanalta! Pitäisi varmaan itsekin ruveta tanssimaan 😉
Yksi tapa leikata liikekieli-oliota auki on tarkastella miten tanssin harjoittajat käyttävät luonnollisia kieliä suhteessa tanssiin. Luonnollisilla kielillä tarkoitetaan TEPA-termipankin2 mukaan kaikkia kieliä, jotka ovat muodostuneet luonnollisen historiallisen prosessin tuloksena, jotka ihmislapset oppivat ilman muodollista opetusta, ja joita käytetään arjen ensisijaisina viestintäjärjestelminä. Suomi, englanti, ranska, viittomakieli… Miten näitä kieliä ylipäänsä käytetään tanssikonteksteissa, ja miten luonnollisella kielellä viestiminen tanssikonteksteissa eroaa liikkeellä viestimisestä, ovat kysymyksenasetteluita – kirurgin työkalujani – joilla pyrin avaamaan liikekieli-oliota auki kielikuvan toimivuuden tarkastelemiseksi.
Vaikka tällä kielikirurgilla onkin havaittavissa pientä hullunkiiltoa silmissään ja halua olisi leikellä vähän joka suuntaan, on aihetta syytä hieman rajata. Olen valinnut keskittyä tässä tekstissä luonnollisten kielten käyttöön tanssinopetuksessa ja valottaa havaitsemiani ilmiöitä kieli- ja käännöstieteen termein. Oma kokemukseni on vahvasti länsimaisen näyttämötanssin alueella, joten tarkasteluni perustuu kyseisten tanssilajien maailmoissa havaitsemiini ilmiöihin.
Liikekielen pinnan alta löytyy monikielisyyttä
Ensimmäinen kirurgininstrumenttini – miten luonnollisia kieliä käytetään tanssinopetuksessa? – osuu heti toimenpiteen alussa monelle tanssikoulussa harjoitelleelle tutun kuuloisiin lausahduksiin:
”..ylös, swingaa taakse, plie, taandyy, relevee…”3
”…dam dam ja flatpäk ja koonto”4
Yksi ensimmäisiä luonnollisten kielten käyttöön liittyviä huomioita tanssitunnilla onkin monikielisyys. Monikielisyyttä tai kaksikielisyyttä (englanniksi multilingualism ja bilingualism) voidaan perinteisen näkemyksen mukaan pitää sellaisen ihmisen ominaisuutena, joka puhuu kahta tai useampaa kieltä äidinkielenomaisesti. Nykyaikaisempi kielitaitokäsitys on kuitenkin huomattavasti avarakatseisempi, ja monikielisyydellä voidaankin viitata kokonaisiin konteksteihin, joissa on läsnä useita kieliä.5 Tanssitunnin äänimaiseman kudosta muodostavat ristiin rastiin sinkoilevat, enemmän tai vähemmän suomalaisella aksentilla lausutut ranskankieliset termit sekä englanninkieliset sanat ja fraasit, jotka sekoittuvat muuten suomea puhuvan opettajan suussa sulavaksi ja hyvin tavanomaistuneeksi kielikudelmaksi.
”Polvet koukistuu, relevé, and again.”3
Länsimaisen taidetanssin historia kuuluu tanssituntien kielimaisemassa erittäin vahvasti nimenomaan liikkeiden ja asentojen nimissä. Lause ”Cou-de-pied, relevé, passé, vaihto, arabesque taakse ja kii”,6 on pitkään balettia harrastaneelle täysin ymmärrettävä, sillä ranskankieliset sanat ovat liikkeiden vakiintuneita nimiä ja muutamat suomenkieliset sanat siellä täällä toimivat ikään kuin lihaksia yhdessä pitävinä jänteinä, jotka helpottavat liikesarjan seuraamista. Tällaisia vieraasta kielestä sellaisenaan otettuja lainauksia kutsutaan kielitieteessä sitaattilainoiksi (lexical borrowing). Kun vieraskielinen sana muuntuu joko vakiintuneesti tai satunnaisesti puhujan suussa lähemmäksi oman kielen rakenteita, puhutaan mukautetusta lainasta. Tällaisia ovat ylempänä olevan esimerkin mukainen ”flatpäk” (englannin sanoista flat back) tai piruettipäätä harjoiteltaessa käytetty ”spotti” (englanniksi spot).
”Askel, askel – ball change, joustaa, tuulimylly ja i-so-laa-ti-o.”
Vieraskielisen sanan voi myös sujauttaa sulavasti suomen sijamuotoihin, kuten nykytanssitunnilla kuulemassani lauseessa: ”Tänään me peruutetaan spaidermänejä”3. Joskus tällainen mukauttaminen on kuitenkin kömpelöä, kuten saman opettajan ohje: “Eli sitä ei tarvi mitenkään showoffata… showoffata – olipas hyvää suomea, mut siis ei tarvi…”3. Kyseisessä tilanteessa opettaja tuli tietoiseksi finglishistään luultavasi juuri lainan kömpelyyden takia. Toisinaan puhuja ei kuitenkaan välttämättä itse huomaa lainanneensa vierasta kieltä, sillä lainaamisen kohteena onkin kielen rakenne, johon sanat vaihdetaan omasta kielestä. Tällainen skenaario löytyy seuraavan reunasta-reunaan harjoituksen ohjeissa: ”Juokse läpi one, two, step, step, juokse läpi, one, two, step, step.”3 Englanninkieliset laskut ehkä vaikuttivat myös kielen rakenteen ”run through” lainaamiseen, ja fraasi sai suomennetun vastineen ”juokse läpi”. Tällaista sanasanaista kopiota kutsutaan käännöslainaksi7 (calque).
Väittäisin ensileikkauksella tekemiäni pinnanalaisia löytöjä tanssinopetukselle tyypillisiksi. Liikekieli puetaan monenlaisiin nahkoihin: liikkeille ja liikelaaduille on monia, monikielisiä ja monimerkityksisiäkin nimityksiä, ja erilaiset kääntämisen strategiat ovat tanssinopettajien työkaluina, tiesivät he sitä tai eivät.
”Ja sitten tuli se spotti. Mä voin kohta selittää mikä se spotti on.”10
Tanssitunnilla kääntyvät piruetit ja kielet
Monikielisiä tilanteita analysoidessa tulevatkin oleelliseksi nimenomaan kääntämisen ja tulkkaamisen käsitteet. Brittiläinen käännöstieteilijä Brian Harris käyttää käsitettä luonnollinen kääntäminen (natural translation) kuvaamaan arjen tilanteissa tapahtuvaa kääntämistä ja tulkkaamista, jota tekevät useita kieliä osaavat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan ole ammattikääntäjiä tai tulkkeja.8 Tällaista spontaania ja improvisoivaa kääntämistä tapahtuu tanssitunneilla sekä pedagogisessa tarkoituksessa, että monissa muissa funktioissa. Eräällä jazztunnilla opettaja esimerkiksi sanoi näin: ”Toinen asento, parallel, eiks vaa. Parallel oli toi, että varpaat oli sinne peiliin päin.”10 Selittävään käännökseen päätynyt tanssinopettaja toimi siis myös translaattorin roolissa. Ei ensisijaisesti tulkin tai kääntäjän roolissa, mutta kuitenkin välittäjänä eri kielten välillä. Vastakohtana tällaiselle itsetulkkaamiselle (self-interpreting, autotranslation) toimii esimerkki, jossa ranskaa ymmärtävä tanssioppilaani spontaanisti käänsi jazztunnilla käyttämäni sanan ”en dehors” (jonka äänsin hyvin suomalaisesti ”aandeoor”) sanoen: ”se tarkoittaa ’ulos päin’”. Myös tanssioppilaani siis toimi translaattorina, ja lisäämällä alkuhuomion ”se tarkoittaa…” hän osoitti tietoisuutensa hetkellisestä tulkin roolistaan.
Piruetti kääntyi ulos päin ja ranska kääntyi suomeen päin.
Itsetulkkaus palveli näin opettajan omia tarpeita käännöksen toimiessa pedagogisena työkaluna, kun taas oppilaani spontaani käännös edustaa kenties perinteisempää käsitystä tulkkaamisesta; alkuperäinen viesti välitettiin muille oppilaille – ja ehkä itsellekin – heille ymmärrettävällä kielellä.8, 9
Aina luonnollinen kääntäminen ei kuitenkaan ole näin yksiselitteisesti vieraan kielen tulkkaamista kaikkien ymmärtämälle kielelle. Etenkin englannin kielen kohdalla kääntäminen ei useinkaan ole ymmärtämisen kannalta tarpeen, mutta opettaja silti harjoittaa jonkinlaista itsetulkkaamista. Tällöin kääntäminen ja tulkkaaminen liittyvät opetustilanteen muihin kielellisiin toimintoihin9, joita saattavat olla esimerkiksi kertaaminen, toistaminen, selittäminen tai korostaminen. Kun baletinopettaja sanoo ”arabesque taakse ja passé vaihto”, ilmaisee hän jokseenkin samat asiat kahdella kielellä, vaikka suoranaisesta tulkkaamisesta ei olekaan kyse. Arabesque nimittäin tarkoittaa taakse ojennettua jalkaa ja passélla viitataan jalan suunnan vaihtoon tukijalan vieressä. Jos opettajalta kuitenkin kysyttäisiin tulkkasiko hän juuri itseään, uskoisin vastauksen olevan ei. Käännöstieteessä kaikkea tällaista saman asian toistamista usealla kielellä ja vaihtelevalla vastaavuudella kutsutaan translatoriseksi toiminnaksi.9 Arjen näkymätöntä kääntämistä käsittelevässä artikkelissaan Kolehmainen ym. (2015) määrittelevät translatorisen toiminnan suulliseksi tai kirjalliseksi liikkeeksi ”yhdellä kielellä ilmaistusta sisällöstä jollakin tavalla vastaavaan toisella kielellä ilmaistuun.”9
Jos siis tanssia eli liikkeellistä toimintaa kuvaillaan kieleksi, ja translatorisuutta eli kielellistä toimintaa kuvataan liikkeeksi, niin ehkä jonkinlaisia perusteita liikekieli-olion olemassaololle tosiaankin löytyy!
Eri kieliä käytetään eri tarkoituksiin
Kun monikielisyys ei aina ihan täytä tulkkaamisen tai kääntämisen kriteereitä, niin millä tavalla samassa viestintätilanteessa käytetyt erikieliset viestit sitten vastaavat toisiaan?
Kielikirurginen toimenpide jatkuu tanssitunneilla käytetyn monikielisen kielimassan erotteluun neljää eri instrumenttia käyttäen.
Eri viestien keskinäistä samuutta voidaan tarkastella jakamalla lausumat ”toistavaan (duplicating), osittaiseen(fragmentary), limittäiseen (overlapping) ja täydentävään (complementary) monikielisyyteen”.9 Toistavaa monikielisyyttä on yksinkertaisuudessaan esimerkiksi lausumat ”yläkautta, and up”3 tai ”fondu eli sulaa”. Toisaalta voisi ajatella, että myös samaan tanssiliikkeeseen viittaavat, mutta eri intensiteettiä tai rytmiä osoittavat erikieliset sanat toistava jo sanottua, kuten lausahduksessa: ”Taivuta, taivuta, reaaaach”3. Olennaista on, että erikielisissä viesteissä on kontekstin näkökulmasta sama sisältö. Tässä kontekstissa kyljen sivutaivutus on sekä ”taivutus”, mutta sitä signifioi myös sana ”reach”, vaikka muussa kontekstissa sanoilla onkin hieman erilainen merkitys, eikä jälkimmäisen kohdalla voi olla varma onko kyseessä substantiivi vai verbi. Koska viestin sisältöä on kuitenkin jonkin verran modifioitu, voidaan tällaista toistoa kutsua myös reiteraatioksi.9
”Ylös, roll up ja tendu ojenna.”
Kokonaisuudessaan tanssituntien monikielisyyden luokittelisin toistavan sijaan kuitenkin osittaiseksi, sillä vaikka samoja asioita sanotaankin useillakin eri kielillä, niin kaikkia tunnilla puhuttuja asioita ei toki sanota kaikilla näillä kielillä. Tällaisessa tilanteessa varmaan jo tarvittaisiinkin erillinen tulkki! Tilanteet, joissa samaa sisältöä sanotaan useilla kielillä, mutta lisäksi erikieliset viestit sisältävät asioita, joita ei ole sanottu muilla kielillä, kutsutaan limittäiseksi monikielisyydeksi. Tästä esimerkkinä eräällä seuraamallani tanssitunnilla kuultu “Vasen jalka avaa, to the left, keskelle, to the right, keskelle”3, jossa yksi harjoituksessa käytetty suunta, ’vasen’, on ilmaistu molemmilla kielillä, mutta ’keskelle’ vain suomeksi ja ’oikealle’ vain englanniksi. Itse kaksikielisessä kodissa kasvaneena, minulle asioiden sanominen ensimmäiseksi mieleen tulleella kielellä on hyvin luonnollista, ja ilmiö on havaittavissa myös monen esimerkiksi englanniksi opiskelleen tanssinopettajan tunneilla. Lausahdukset muodostuvat reaaliaikaisesti tanssisarjaa näyttäessä, eikä kielten sekoittuminen menoa haittaa. Neljäs erikielisten viestien keskinäistä vastaavuutta kuvaava työkalu on täydentävä monikielisyys, jossa eri kielet ovat läsnä samassa viestissä, mutta eivät sisällä mitään samaa:
”Nice. Det var jättebra. Sitten vastaliike.”3
Translatorinen toiminta on siitä hauska akateeminen käsite, että sillä voidaan hyvin kattavasti viitata vaikka sun minkälaiseen monikieliseen kielenkäyttöön. Kun sana kääntäminen ei enää tunnu kuvaavan tiettyä monikielistä viestintätilannetta, kuten ”Sitä sanotaan spotiksi. Eli yrität kattoo sinne”10, tai ”Eli etitte sen kohan, missä on se sweetspot eli se paras paikka teille”3, niin translatorisuus tulee avuksi.
“Okay ensimmäiset. Vi, ku, ja, and.”3
Kun vien kirurgin veistäni vielä vähän syvemmälle, huomaan monikielikudelman ulottuvan myös ääntämiseen ja ylipäänsä ääniin tanssitunnilla. Tanssisarjojen rytmiä, musikaalisuutta ja liikelaatujen kuvaamista auttavat painotukset ja venytykset ovat kaikki osa tanssitunnin kielimaisemaa ja liikekieli-olion olomuotoa, vieraskielisestä musiikista puhumattakaan. Opettaja saattaa esimerkiksi kertoa laskut suomeksi ”Yy, kaa, koo ja nee”, mutta musiikilla jatko tuleekin helpommin englanniksi ”five, six, seven ’n eight.” Musiikin ja erilaisten äänteiden, rallatusten ja ”beat-boxauksen” vaikutus liikekielelle sekä tanssituntiympäristölle olisi erittäin mielenkiintoinen aihe. Jätän kuitenkin tanssituntien äänimaiseman tonkimisen jonkin toisen alan kirurgin tutkittavaksi. Anyone?
Suomi, englanti, liike ja muut kielet auttavat oppimaan
Tähän asti olen käsitellyt oikeastaan vain luonnollisten kielten monikielistä ja translatorista käyttöä tanssitunnilla. Kuitenkin kirurgiseen toimenpiteeseeni kuuluu myös luonnollisten kielten käytön vertaaminen liikekielen käyttöön. Vaikka tanssia kuvataan sanoilla kuten ”high release” tai ”adagio”, niin liikkeiden ja laatujen verbaalinen kuvaaminen ei ole itse päämäärä, vaan vasta se ensimmäinen kieli, jota on tarkoitus jollakin tapaa toistaa, tulkita tai kääntää liikkeeksi. Lausahdus ”Valssi eteen ja taakse, tombe pas de bourreé”6 ei suinkaan ole vielä tanssia vaan puhetta, mutta puheen tulkitsemista tanssiksi voi myös kutsua jonkinlaiseksi kääntämiseksi. Nimittäin intersemioottiseksi kääntämiseksi12 (intersemiotic translation), millä tarkoitetaan merkityksen tulkitsemista eri merkkijärjestelmien välillä. Tanssitunneilla tapahtuu kokemukseni mukaan paljon kolmivaiheista translatorista toimintaa, jota kuvastaa seuraava esimerkki:
”Ainiin se mitä sä tarkotit oli se hitch-kick [opettaja näyttää liikkeen]. Se oli se saksihyppy.”
Hypyn nimi sanotaan ensin englanniksi, sitten liikkeenä ja lopuksi vielä suomeksi. Sama asia kerrotaan tavallaan kolmella kielellä. Mielenkiintoista kyseisessä esimerkissä on se, miten puheen ja liikkeen välinen intersemioottinen kääntäminen hyppäsi (kirjaimellisesti) englannista suomeen kääntämisen väliin. Oliko liikekieli tässä tapauksessa sittenkin se ensisijainen kieli? Argumentti liikkeen kielenomaisuuden puolesta vahvistuu.
Kasvatustieteissä ja kielenopetuksen tutkimuksessa on konsepti nimeltä limittäiskielisyys (translanguaging), jolla kuvataan eri kielet huomioon ottavia käytänteitä kielten opetuksessa.13 Limittäiskielisyys tai limittäiskieleily on pedagoginen toimintamalli, jossa opiskelijoiden erilaiset kielelliset taustat nähdään voimavarana, ja eri kielten käyttö opetusta edistävänä. Ajatus on kiinnostava tanssituntien intersemioottisen kielenkäytön näkökulmasta. Puhuttujen kielten ja liikekielen välinen kääntäminen ei nouse tanssituntilaisten (liike)kielitaidon puutteesta vaan siitä mahdollisuudesta, jonka erilaisten yhteisten kielten ja moodien hyödyntäminen tarjoaa. Liike ja puhe tarkentavat toinen toistaan, ja yhdessä muodostavat ilmaisuvoimaltaan rikkaan oppimisympäristön. Kun liikkeen laatu ei meinaa löytyä, voi vieraskielinen sana auttaa oppilasta hahmottamaan sen, ja toisaalta liike itsessään auttaa ilmaisemaan niitä asioita, joihin puheella ei kyetä. Tanssiahan harjoitellaan usein juuri sen takia, että saisi uudenlaisen tavan ilmaista itseään!
Kun kieltä vaihdetaan ikään kuin lennosta toiseen, mutta edelleen kaikkien puhujien jakamaan kieleen, puhutaan koodinvaihdosta (code-switching). Termiä on käytetty kuvaamaan monenlaisia konteksteja, ja usein niihin liittyvät jonkinlainen identiteetin rakentaminen tai viestintätilanteen monien ulottuvuuksien käsitteleminen. Tanssitunnilla opettaja valitsee suunnitelmallisesti, mutta myös intuitiivisesti laajasta repertuaaristaan sanoja, termejä, liikkeitä, liikelaatuja, liikkeiden nimiä, äänteitä, musiikkia, rytmejä ja muita mahdollisia merkkijärjestelmiä, joilla saada aikaan oppimista ja iloa oppilaissaan. Olisikin mielenkiitoista tutkia, miten nämä eri merkkijärjestelmät verkostoituvat siksi viestinnälliseksi kudokseksi, jonka kautta oppilaat oppivat tanssimaan.
Olen kuitenkin tullut kirurgisen toimenpiteeni loppusuoralle, ja onkin aika ommella leikkaushaava kiinni, ettei semanttinen kylläisyys (semantic satiation)14 saa meitä täysin menettämään liikekieli-sanan merkitystä. Näin voi käydä, jos samaa sanaa toistetaan liian monta kertaa. Lopuksi haluaisin kuitenkin vielä mainita, että tanssituntiympäristö ei suinkaan ole uniikki monikielisyyttä tarkasteltaessa. Vaikka tarkasteluni kohteena olivat tässä kielen ja liikkeen suhde, niin samanlaisen käännöstieteellisen kirurgin toimenpiteen voisi tehdä melkein millä tahansa yhteiskunnan alueella. Kuten Kolehmainen ynnä muut toteavat artikkelissaan9: ”Monikielisissä yhteiskunnissa translatorinen toiminta ei olekaan poikkeus vaan sääntö; poikkeuksellisia ovat pikemminkin sellaiset tilat ja paikat, joissa sitä ei lainkaan esiinny.” Tanssitunnin monikielisyydellä on kuitenkin omat ominaispiirteensä, joita ei sellaisenaan löydy mistään muualta. Joten seuraavan kerran kun löydät itsesi tanssitunnilta, laita merkille, millä tavalla kielet ja liike rakentavat oppimistilannetta toinen toistaan hyödyntäen. Limittäisesti, vierekkäin, vuorotellen, päällekkäin, orgaanisesti, ristiriitaisesti, tiedostaen, tiedostamatta, kietoutuen, pyörien, liukuen, haitaten, kitkaisesti, huumorilla, kaatuen, tarrautuen, joka suuntaan, ja sama en dedans.
Laura Chambers
Alaviitteet
1Kielitoimiston sanakirja
2TEPA-termipankki
3Saara Kilpinen 2023
4Petra Porspakan tunnilla oppilaan sanomaa 2023
5Aronin 2012
6Petra Porspakka 2023
7Korhonen 2019
8Pilke ym. 2015
9Kolehmainen ym. 2015
10Janita Rannisto 2023
11Iso-Pellinen 2022
12 Giannakopoulou 2019
13Lehtonen 2019
14Nordquist
Lähteet
Aronin, Larissa, and David Singleton. Multilingualism, John Benjamins Publishing Company, 2012. ProQuest Ebook Central, https://ebookcentral.proquest.com/lib/tampere/detail.action?docID=848962
Conteh, Jean. Translanguaging, ELT Journal, Volume 72, Issue 4, October 2018, Pages 445–447, https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1093/elt/ccy034
Giannakopoulou, Vasso, Introduction: Intersemiotic Translation as Adaptation: In Memoriam of Laurence Raw, Adaptation, Volume 12, Issue 3, December 2019, Pages 199–205, https://doi.org/10.1093/adaptation/apz023
Iso-Pellinen, Riikka. 2022. Translanguaging in Finnish ESL Classrooms: Views from Pupils. Pro Gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/142966
Kolehmainen, Leena, et al. “Arjen näkymätön kääntäminen. Translatorisen toiminnan jatkumot.” Virittäjä, no. 3, 2015, p. 372–.
Korhonen, Riikka 2019. Steppi nextille levelille – englanti suomessa. Kielikello. https://www.kielikello.fi/-/steppi-nextille-levelille-englanti-suomessa
Lehtonen, Heini. 2019. Monikielisyys koulussa. Kielikello. 4/2019. https://www.kielikello.fi/-/monikielisyys-koulussa
Nordquist, Richard. ”Semanttinen kylläisyys.” Eferrit. https://fi.eferrit.com/semanttinen-kyllaeisyys/
Pilke, N., L. Kolehmainen, ja E. Penttilä. ”Luonnollinen kääntäminen, kielenvälitys, Ad Hoc -Tulkkaus? Terminologinen näkökulma käännöstieteen Reuna-Alueille”. Virittäjä, vsk. 119, nro 3, lokakuuta 2015, https://journal.fi/virittaja/article/view/52325.
Artikkelikuva: Laura Chambers
