Hetki tanssille -näyttely, joka oli esillä Helsingin Kulttuurikeskus Stoassa huhtikuussa ja nyt Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla 14.-20.6.2012, esittelee harvinaisen laajan kirjon suomalaista tanssivalokuvausta.
Näyttely huipentaa Liikekieli.comin järjestämän Vuoden 2011 Tanssivalokuvakilpailun, jonka parhaimmistoa se esittelee. Kilpailussa etsittiin visuaalisesti korkealaatuista tanssiaiheista valokuvaa, joka ilmentää vahvasti tanssin emotionaalista ja liikkeellistä jännitettä. Kuvan käsittelemää tanssin alaa ei oltu rajattu. Hetki tanssille -näyttelyssä mukana on yhteensä viisitoista teosta kolmeltatoista eri valokuvaajalta.
Kilpailu järjestettiin nyt toista kertaa. Ensimmäinen Vuoden tanssikuva -kilpailu pidettiin vuonna 2008, ja se sai heti innostuneen vastaanoton. Tällä kertaa osanottajia oli kuitenkin reilusti edelliskertaakin enemmän, yhteensä 255 kuvaa 94 eri kuvaajalta. Tuomariston muodostivat valokuvaaja, valokuvataiteilija Stefan Bremer, Helsingin Sanomien valokuvaaja Sami Kero, koreografi, tanssitaiteen akateemikko Marjo Kuusela sekä Helsinki Dance Companyn tanssija ja Liikekieli.comin perustaja Valtteri Raekallio. Myös yleisöllä ja Liikekieli.comin lukijoilla oli mahdollisuus äänestää suosikkiaan Liikekieli.comin web-galleriassa helmikuun 2012 loppuun asti. Näyttelyn kilpailun parhaimmistosta kokosivat tuomarit.
Kilpailun tavoitteena oli innostaa katsojia ajattelemaan, mitä he katsovat tanssissa ja tanssikuvassa. Tanssivalokuvaus ja sen osaajat pääsevät harvoin kunnolla esille, vaikka valokuvalla on ainutlaatuinen asema tanssitaiteen näkyvyyden kannalta. Ilman valokuvaa tanssitaide ei voisi puhutella visuaalisuudellaan näyttämöiden ulkopuolella – jos ei nyt oteta huomioon video- tai elokuvamateriaalia, joka on oma lukunsa. Ilman valokuvaa kaikki ennakkomarkkinointi ja kirjoittelu sanomalehdissä, käsiohjelmat, mainokset ja lopulta ehkä myös historiankirjoitus jäisivät vain kirjoitetun sanan varaan. Kirjoitettu sana ei taas voi koskaan täysin tavoittaa kaikkea tanssissa.
– Tämä näyttelyhän on tavallaan myös loistavaa yleisötyötä! Tässä on oivallinen mahdollisuus ymmärtää, ettei tanssitaide olekaan välttämättä yhtään vaikeatajuista. Valokuva tuo tanssitaiteen tosi lähelle katsojaa ja tavoittaa sen visuaalisuuden. Tässä voi jotenkin turvallisesti ja helposti tutustua tanssiin, iloitsee Stoan tuottaja Petra Hannus.
Tietenkin tanssivalokuvaus on itsessään myös oma taiteenalansa, joka monipuolisuudessaan ja haastavuudessaan on vailla vertoja. Hyvässä tanssikuvassahan kiteytyy niin tanssin fyysinen olemus, koreografin luoma tunnelma tai teoksen sanoma kuin kuvaajan oma taiteellinen näkemys. Parhaimmillaan kuvaan kiteytyy hetki, joka alkaa jatkua katsojan mielessä.
– Minulle tärkeintä tanssikuvassa on nimenomaan tanssija. Yritän nähdä tilanteen tanssijan silmin, nähdä, mitä tanssija näkee. Haluan tuoda kuvaan tanssijan vision. Olen itsekin tanssinut, ja tiedän, miten kriittisiä tanssijat ovat itseään kohtaan. Haastan itseni siihen, että lopputuloksen on miellytettävä myös kuvassa esiintyviä taiteilijoita, tanssikuvakilpailun 2. palkinnon voittanut Kim Laine hymyilee.
Laineen voittokuvassa esiintyvät Minna Tervamäki ja muusikko Kimmo Pohjonen. Tuomariston mielestä kuvassa korostuvat hyvin tanssin ammattimaisuus ja kahden alansa huippuammattilaisen yhteistyö. He kuvasivat tiheätunnelmaista teosta kunnianositukseksi perinteiselle esityskuvaukselle.
– Tärkeintä minulle tanssikuvassa on liike, kuvattavan tanssin erityispiirteen saaminen kuvaan. Yleensä se tapahtuu liikkeen huippukohdissa. Koska kuva on staattinen, kaksiulotteinen kuvatun kohteen ilmentymä, pitää kuvassa olla sommittelun sekä valon ja varjon vaihtelun tuomaa mielenkiintoa. Tanssikuvassa pitää olla mukana tunnetta, toteaa taas Petteri Löppönen, joka voitti kolmannen palkinnon. Löppösen kuvassa tuomaristo kiitti hyvää vuoropuhelua maalaustaiteen, kansallismaiseman ja valokuvaustaiteen kanssa. Kuva on otettu Kolin kallioilla.
Kilpailun voittaja Jouni Kallio pitää tanssikuvan lumon avaimena sitä, että yhteen ruutuun saa pysäytetyksi hetken, jossa liike jatkuu. – Voittokuvassani halusin yhdistää toisiinsa luonnon ja kilpatanssin kauneuden. Pidän kuvista, jotka ovat näyttäviä, mutta jotka osaavat nauraa itselleen. Saapas luo kuvaan toisen, humoristisen, tason, hän kertoo.
Myös tuomaristo tykästyi kuvan huumoriin. ”Kuvassa on käytetty hyväksi kaikki kliseet suomalaisessa kansallismaisemassa ja -hengessä, mutta silti siinä on ironiaa. Ylevä ja raikas kuva nousee tanssikuvagenren yläpuolelle. Henkilöt ovat vahvoja ja valo hyvä”, kuuluivat tuomariston perustelut.
Yleisöäänestyksen voittaneen kuvan kuvaaja Mikko Henrik Huotari kertoo rakastavansa sitä, kun saa yllättää katsojan. – Kun jahtaan pääni sisällä syntyviä ideoita ja tunnelmia kameran keinoin, pyrin tekemään kuvia, joissa voin hieman nakutella säröjä todellisuuteen ja antaa katsojalle tulkinnan varaa pitämällä kuvan hetken ja tunnelman hieman avoimena. Kuvaan digikalustolla mutta filmimentaliteetilla, jossa kuva luodaan kuvauspaikalla ja jälkikäsittelyssä pitäydytään tekniikoissa, jotka olisivat toteutettavissa pitkälti filmivalinnoissa ja pimiötyöskentelyssä.
Huotari kertoo tavoittelevansa erityisen voimakasta hetkeä. Hän ei halua kuvata liikettä pelkästään katsojan näkökulmasta, vaan haluaa päästä liikkeen sisään. Silloin tärkeimmäksi asiaksi nousee tunnetaso. – Tuota yleisön suosikkikuvaa kuvatessa vallitsi sellainen kauhea, lähes paniikinomainen luomisprosessin kaaos. Se on hyvä merkki! Mitä kauemmas pääsee omalta mukavuusalueeltaan, sitä parempi lopputulos.
Kilpailussa jaettiin myös kaksi kunniamainintaa, jotka saivat Kirsi Tuura ja Sami Kulju. Kilpailu järjestetään joka kolmas vuosi, seuraavan kerran vuonna 2014. Liikekieli.com kokee vahvasti, että kilpailu sopii erinomaisesti verkkolehden tavoitteeseen olla aktiivisesti mukana nostamassa esiin tanssia ja sitä lähellä olevia taiteen muotoja.
–Valokuva on ehdottomasti loistava tapa saada tätä jotenkin abstraktia ja sanoja pakenevaa taiteenalaa konkreettiseksi, käsinkosketeltavaksi ja näkyväksi, toteaa myös Tanssin talo ry:n projektipäällikkö Hanna-Mari Peltomäki. Hän löysi kilpailun kautta kuvituksen yhdistyksen nettisivuille.
Tanssikuvan lumo tuntuu siis syntyvän niistä uniikeista näköaloista, joita kukin kuvaaja persoonallaan tanssi- ja valokuvataiteeseen tuo. Jokaisella on oma tapa nähdä, oma tapa tuntea liike ja oma tapa ymmärtää tanssin fyysinen jännite. Kun liike on keskiössä, hetken tunnelma ja kinestesia korostuvat.
Veera Lamberg
Kirjoittaja on tanssija ja Liikekieli.comin päätoimittaja
Katso kaikki voittokuvat täältä.
