Tusina tanssikysymyksiä on yksi Liikekieli.comin moniosaisimmista artikkelisarjoista. Se ilmestyi vuosina 2005–2009 esitellen yhteensä lähes kolmekymmentä tanssitaiteilijaa. Nyt esittelyssä Meeri Altmets.
Meeri Altmets, 29, tanssitaiteilija
1. Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?
Työstäni on tullut minulle yhä enemmän maailman, olemassaolon ja ihmisyyden tutkiskelua. Näen työni, ja esitystaiteen ylipäätänsä, kysymisen paikkana. Kysymyksenä olemassaolon ilmentymisestä ja maailman uudelleen järjestymisestä. Esityksen ja tanssin hetkellisyys ja katoavaisuus kiinnostaa ja pohdituttaa – se, miten esityksen merkitys muotoutuu vain siinä hetkessä ja ihmisten mielissä. Vaikka työhön suhtautuu vakavuudella, ei sitä kannata tehdä liian vakavalla otteella. Tanssi on kuitenkin taidetta, ei suorittamista. Liika kontrollointi ja itsekritiikki kääntyvät herkästi luovuuden rajoitteiksi. Myös yhteiskunnan hiljaiset normit, sukupuolisuus ja taiteen poliittisuus herättävät paljon pohdintoja. Hämmennyksestä on tullut ystävä.
2. Miten innostuit tanssista?
Aloitin baletin 8-vuotiaana ja jäin heti koukkuun tanssimiseen. Olin lapsena melko arka, mutta esiintyminen veti kuitenkin aina puoleensa – lavalla koin tulevani näkyväksi. Tanssi antoi minulle oman kielen ja äänen.
3. Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
Suomessa on iso liuta upeita taiteilijoita, joiden kanssa toivon työskenteleväni tulevaisuudessa. Jos katson Suomen rajojen ulkopuolelle, esimerkiksi duettoesitys Martin Kilvadyn kanssa olisi huippujuttu. Näin häneltä teoksen muutama kuukausi sitten Espanjassa ja olin haltioitunut. Hänen läsnäolossaan ja ilmaisussaan oli jotain todella vangitsevaa ja samalla humoristista. Hänen kanssaan olisi mahtavaa tehdä erilaisissa tiloissa vieraileva improvisaatioesitys, joka pelaisi mielikuvituksella, leikillä ja rajattomuudella.
4. Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Ei sellaista oikeastaan ole, sillä niin monet teokset koskettavat, ärsyttävät tai painuvat mieleen eri syistä. Voisin kuitenkin mainita esimerkiksi Jérôme Belin Disabled Theatre -teoksen, jossa esiintyjinä oli kehitysvammaisista näyttelijöistä koostuva teatteriryhmä. Teos johdatti ”toiseuden” kysymyksen äärelle ja herätti pohtimaan todellisuuden luonnetta. Ei ole yhtä ”oikeaa” todellisuutta, vaan me kaikki katsomme maailmaa aina omasta perspektiivistämme ja erilaisesta kehollisuudesta käsin. Toinen vahvasti mieleen juurtunut teos on Elina Pirisen Personal Symphonic Moment, joka sopi täydellisesti sen hetkiseen räiskähtelevään mielenmaailmaani. Koin valtavaa halua hypätä yleisöstä teoksen sisälle, mutta pelkän katsomisenkin kautta minulle tuli tunne kuin joku olisi juuri puhunut puolestani.
5. Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa instrumenttiasi tanssijana?
Olen tällä hetkellä maisteriopiskelijana Teakilla, joten treenirutiinista päättää pääasiassa koulun lukujärjestys. Yleisesti ottaen, en halua sitoa treenaamista tarkkoihin rutiineihin, vaan kuuntelen, mitä kehoni milloinkin haluaa. Tanssin lisäksi teen mielelläni joogaa, pilatesta ja silloin tällöin käyn kuntosalilla.
6. Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Suurin ammatillinen onnistumiseni on Teakin maisteriohjelmaan pääsy. Sen edellytyksenä oli kuitenkin monta muuta onnenkantamoista, joista jokainen on ollut välttämätön urani alkuun lähtemisessä. Muun muassa tietyt esiintymiset, esimerkiksi tanssifestivaaleilla Japanissa, ovat olleet todella merkittäviä hetkiä. Se, että saan toimia nykytanssijan työssä, tuntuu niin suurelta lahjalta, etten voi sitä edes sanoin kuvailla. Suurimpia pettymyksiä oli se, etten aikoinaan päässyt Teakin kandiohjelmaan. Silloin ajattelin, etten voi luoda uraa tanssijana. Lopulta löysin kuitenkin oman reittini tähän ammattiin.
7. Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Taide ja luovuus ovat olennainen osa ihmisyyttä – perustavanlaatuinen oikeus. Se on paikka, jossa ei ole varmoja totuuksia, oikeaa tai väärää. Paikka kokea, jakaa, tuntea sisällä virtaava elämä ja reflektoida ympäröivää maailmaa. Se voi toimia vastapainona suoritusyhteiskunnalle, loogiselle järjelle ja tulosodotuksille. Taiteen kautta voi kyseenalaistaa sitä, mitä pidämme totena ja varmana. Tanssin ei kuitenkaan tarvitse aina olla jotain syvällistä ja vakavaa – se voi myös olla vaikkapa vain huvin vuoksi tapahtuvaa raajojen heiluttelua. Yhteisöllisyyden lisääminen on myös erittäin merkittävä aspekti – taide tuo ihmisiä yhteisen kokemuksen äärelle.
8. Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?
Olen opiskellut myös oikeustiedettä, joten saattaisin tehdä töitä juristina. Jos kuitenkin nyt pitäisi valita uusi ammatti, joka ei liity tanssiin, olisin mieluiten laulaja, filosofi tai kuvataiteilija.
9. Ketä ihailet ja miksi?
Ihailen luovia, terveellä tavalla röyhkeitä ja rohkeita ihmisiä, ketkä eivät häpeile vaan ovat reippaasti omanlaisiaan. Ihmisiä, jotka uskaltavat olla herkkiä ja hauraita ja kohdata toiset aidosti. Ihmisiä, joista paistaa sisäinen draivi, intohimo ja uteliaisuus elämää kohtaan.
10. Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Pienille freelance-tuotannoille. Ja huolehtisin, että tanssijoita ei syrjitä rahojen jaossa. Haluaisin tukea etenkin esityskonsepteja, joissa kokeellisuus, keskeneräisyys ja ei-tietämisen äärellä oleminen ovat sallittuja. Mielelläni rahoittaisin myös UrbanApa -yhteisöä, joka edesauttaa nuorten taiteilijoiden työllistymistä ja luo kentälle paljon kaivattua yhteisöllisyyttä.
11. Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?
Taiteilijuuteni osalta en pysty kovin tarkkoihin määritelmiin. Olen hyväksynyt jatkuvan muutoksen ja muuttumisen. Myös jokainen työ muuttaa jotain minussa. Elämä ja taide kulkevat vahvasti käsi kädessä – en pysty erottamaan ”taiteilijaa” ja ”minua” toisistaan. Sisäisen merkityksellisyyden löytäminen ja oma kiinnostuminen tuntuvat tärkeiltä esiintyjän työssä. Haluan tehdä töitä, joiden arvomaailman ja ajatusten takana voin seistä myös työn ulkopuolella. Rakastan esiintymistä yli kaiken, mutta teosprosessissa vältän liiallista lopputuloskeskeisyyttä. Lavalle tulee ihminen, joka jakaa oman suhteensa johonkin asiaan, jota prosessin myötä on työstetty. Tanssiessani tunnen välillä olevani kuin tyhjä taulun kangas, jossa erilaiset värit, maailmat, mielikuvat ja energiat saavat ilmentyä. Reflektoin asioita siten, miten ne itse ymmärrän, ja pyrin hyväksyvään ja ei-arvottavaan suhtautumiseen. Olen työskennellyt hyvin monenlaisissa produktioissa ja työryhmissä ja saanut kokea toisistaan varsin poikkeavia teosprosesseja. Useimmat työryhmät ovat olleet sellaisia, joissa yhteistyö on tuntunut saumattomalta ja mahdollistanut hyvän dialogin. Avoin, keskusteleva ja toinen toistaan kunnioittava työyhteisö ovat minulle erittäin tärkeitä asioita.
12. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Esiintyjän työssä, opettajana ja koreografina.
°°°
