Liikekieli.comin kymmenvuotista historiaa on ollut tekemässä neljä eri päätoimittajaa: Valtteri Raekallio, Jere Nurminen, Karoliina Korpilahti ja Veera Lamberg. Kysyimme heiltä, miksi he lähtivät mukaan ja mitä jäi käteen.
Valtteri Raekallio
Valtteri Raekallio perusti Liikekieli.comin yhdessä Thomas Freundlichin kanssa syksyllä 2004 ja toimi julkaisun päätoimittajana vuosina 2004–2006 ja 2008–2009. Ajatus Liikekielestä syntyi mökillä ruutupaperille. Raekallion tavoitteena oli monipuolistaa tanssista käytävää keskustelua ja purkaa ammattikriitikon autoritääristä asemaa.
Millaisin ajatuksin ja ideoin lähdit kehittämään Liikekieltä?
Ajatus Liikekieli.comista syntyi vuonna 2004 lukiessani kesämökin riippumatossa silloisesta Tanssi-lehdestä Paula Tuovisen kirjoittamaa artikkelia. Halusin kirjoittaa Tuovisen artikkeliin vastineen, mutta tuskastuin ajatukseen, että täytyisi odottaa loppusyksyä ennen kuin keskustelu jatkuisi. Tanssi-lehti ilmestyi tuolloin vain neljä kertaa vuodessa. Pidin muutenkin tanssista käytyä julkista keskustelua aika laiskana ja yksipuolisena. Erityisesti kaipasin enemmän ja moniäänisempiä teosarviota. Halusin myös nostaa maallikkokatsojien näkökulmaa esille ja kannustaa taiteilijoita kirjoittamaan toistensa esityksistä. Suoraan sanottuna halusin purkaa taiteilijoiden ja katsojien väliltä autoritääristä Ammattikriitikon asemaa, joka ei omasta näkökulmastani katsottuna tuntunut ajoittain kovinkaan asiantuntevalta tai ansaitulta. Yksi lähtöajatuksistani oli, että jokainen on oman katsomiskokemuksensa asiantuntija.
Hahmottelin mökillä ruutupaperille sivuston karkean rakenteen ja aloin miettiä toimintakonseptia. Elokuun alussa esittelin idean parhaalle ystävälleni Thomas Freundlichille, joka ymmärsi välittömästi, mistä oli kyse. Alkuperäistä vastinettani Tuovisen kirjoitukseen en koskaan ehtinyt kirjoittaa loppuun. Se jäi tämän suuremman projektin jalkoihin. Marraskuun alussa 2004 saimme linjoille Liikekieli.comin.
Kuinka tieto uudesta foorumista levisi ja otettiin vastaan?
Homma lähti aika saman tien käsistä. Olimme toki tehneet kolme kuukautta intensiivisesti töitä, Thomas kielipoliisina ja “konehuoneen puolella” yhdessä koodarimme Aleksi Cederin kanssa. Minä olin keskittynyt haalimaan artikkelisisältöä ja “myymään ideaa” tanssikentälle. Jälkimäinen oli sinällään aika helppoa, sillä taiteilijat jakoivat aika laajasti mielipiteeni senhetkisestä julkisesta tanssikeskustelusta. Aloin levittää kentällä huhua uudesta taiteilijavetoisesta ja epäautoritäärisestä verkkojulkaisusta ja jaoin ahkerasti Liikekieli.comin mainoskortteja pääkaupunkiseudun tanssitapahtumissa. Lisäksi lähetimme mainoskortteja maan jokaiseen tanssikouluun, soitin maakunnista tuntemilleni tanssin ammattilaisille ja osallistuimme Zodiakin syksyn suorapostituskampanjaan.
Kun sivusto aukesi, oli Helsingissä alkamassa Liikkeellä Marraskuussa -festivaali, jonka esityksissä ja tapahtumissa kerroin julkaisusta. Saimme todella paljon arvioita festivaalin teoksista ja sivusto lähti toteuttamaan itseään.
Millainen päätoimittajan urakka oli? Millaista oli saada kirjoittajia ja rahoitusta julkaisulle?
Päätimme kesän lopussa, että kerään varastoon 30 artikkelia, ennen kuin avaamme sivuston marraskuussa. Soitin syksyn aikana läpi satakunta potentiaalista artikkelinkirjoittajaa, esittelin idean ja anelin heitä kirjoittamaan julkaisuun. Syksyn massiivinen puhelinrumba toimi myös keskeisenä sivuston lanseerauskeinona, mikä osaltaan vaikutti sivuston käynnistämiseen tarvitun ”hypen” rakentamiseen.
Tuntuu aika käsittämättömältä, että saimme ensimmäiset toistasataa artikkelia erinomaisilta kirjoittajilta ilmaiseksi. Itselleni se on ollut suurin osoitus siitä tarpeesta, jonka Liikekieli.com tuohon aikaan täytti.
Rahoituksen kasaaminen oli paljon hankalampaa. Apurahanmyöntäjille projektin arvo ei auennut ihan niin nopeasti kuin olisin silloin toivonut. Tanssin mainetekopalkinnon (2006) ja Tanssitaiteen valtionpalkinnon (2008) myötä aloimme saada paremmin apurahoja hankkeelle ja myös mainostuloja alkoi tulla tasaisesti.
Oma lukunsa oli hakeutuminen silloisen Opetusministeriön Kulttuuri- ja mielipidelehtien tukimomentin piiriin. Tuntui yllättävän hankalalta päästä edes pienelle osalle siitä kakusta, vaikka lukija- ja artikkelimäärät olivat ohittaneet alan painetut julkaisut ja kiitosta tullut ovista ja ikkunoista. Silloin minusta tuntui aika voimakkaasti, että julkishallinnon suunnalla oli halua pitää yllä valitsevaa asiaintilaa ja tukea tuttuja toimijoita. Muutaman vuoden vänkäämisellä tästäkin onneksi selvittiin ja Liikekieli.com saatiin tuen piiriin.
Millaiset olivat tavoitteesi päätoimittajana, ja kuinka hyvin koet päässeesi niihin?
Minulla oli lyhyen tähtäimen tavoitteena polkaista sivusto käyntiin ja saada se toimimaan. Siinä me mielestäni onnistuimme erinomaisesti. Kun nyt selaan arkistoa 2004–2006, olen ylpeä saavutuksestamme!
Näin jälkeenpäin voi kai sanoa suoraan, että keskipitkän aikavälin tavoitteet olivat ainakin itselleni täysin epäselviä. Minulla ei ollut vielä työkaluja sen tyyppiseen strategiseen ajatteluun, vaan tunteella mentiin ja kovaa. Tunsin koko ajan, että olin identiteetiltäni ensisijaisesti tanssitaiteilija, en päätoimittaja, vaikka sekin hattu päässä keikuin monta tuntia päivässä. Ehkä voi ajatella, että opettelin delegoimaan, kommunikoimaan tiimin kanssa ja johtamaan. Keskipitkän aikavälin tavoite taisi siis olla Thomaksen kanssa yrittää olla työskentelemättä itseämme hengiltä ja ehtiä välillä Nuuksioon paistamaan makkaraa.
Pitkän tähtäimen tavoitteet toteutuivat. Kaikista keskeisin pyrkimys oli fasilitoida ajatustenvaihtoa tanssista ja purkaa olemassa olevia tanssikirjoittamisen valtarakenteita. Jälkeenpäin tuntuu, että Liikekieli.com oli hauskasti suomalaisen tanssikentän osalta mukana siinä samassa sosiaalis-digitaalisessa murroksessa, jonka jättiläinen Facebook lopulta teki ubiikisti ja ylikansallisesti. Facebook onkin viime vuosina luontevasti mahdollistanut erinomaista keskustelua niin teoksista kuin taidekentän ilmiöistä. Tietenkään keskustelu siellä ei ole luonteeltaan yhtä julkista kuin avoimessa verkossa.
Kun kituvan Tanssi-lehden rinnalle syntyi taiteilijoiden ja katsojien laaja-alainen verkkofoorumi – Liikekieli.com – koen, että se oli osa samaa ilmiötä, joka on nyt johtanut jonkinlaiseen pieneen tanssikirjoittamisen renessanssiin.
Teatteri- ja Tanssi -lehtien yhdistyminen uudeksi Teatteri, Tanssi & Sirkus -lehdeksi oli erinomainen ratkaisu ja nyt lehti heijastele hienosti ja moniäänisesti esittävientaiteiden teoksia, tekijöitä ja ilmiöitä Suomesta ja kansainvälisesti. Olen ainakin itse olen taas lehden onnellinen tilaaja. Hannele Jyrkkä ja Maria Säkö Helsingin Sanomissa, ovat antaneet allekirjoittaneelle syyn lukea myös maan suurimman päivälehden tanssi- ja teatterijuttuja. Lisäksi esimerkiksi Writing Movement -hanke, Taideyliopiston erinomaiset taidekirjoituskurssit ja lukemattomat mielenkiintoiset Facebookin taidekeskustelut osoittavat moniäänisen tanssikirjoittamisen voivan yllättävän hyvin näinkin pienessä maassa ja harvinaisella kielellä. En toki väitä suoraa kausaliteettia suuntaan tai toiseen, mutta uskon että Liikekieli.com on ollut yksi merkittävä tekijä tässä kehityksessä.
Toimiessani tässä ammatissa olen tuntenut suurta tuskaa tanssin katoavan luonteen äärellä ja ihmetellyt esimerkiksi Tanssin tiedotuskeskuksen, Tanssi-lehden ja muiden tanssin vakiintuneiden toimijoiden vastahakoisuutta digitoida vanhoja artikkeleitaan ja kankeutta digitaalisilla alustoilla vuosituhannen alussa. Liikekieli.com syntyi osin reaktiona tähän ja on nyt kasvanut myös merkittäväksi digitaaliseksi arkistoksi edellisen vuosikymmenen suomalaisesta tanssista lähes 1 500 artikkelillaan. Olisi todella hienoa saada maamme tanssin lähihistoriaa digitoitua ja julkaistua myös aiemmilta vuosikymmeniltä.
Oliko päätoimittajuutesi aikana käännekohtia Liikekielen toiminnassa?
Ensimmäinen oli se hetki, kun tajusin, että me saamme tämän oikeasti tehtyä.
Toinen ja kolmas hetki on nuo aiemmin mainitsemani palkinnot vuosina 2006 ja 2008. Ne motivoivat suuresti minua ja koko porukkaa ja auttoivat merkittävästi esimerkiksi apurahojen haussa.
Miksi luovuit päätoimittajuudesta?
Olen työskennellyt päätoimittajana kahteen otteeseen: 2004–2006 ja 2008–2009.
Ensimmäisen kerran jäin pois syksyllä 2006, kun siirryin työskentelemään tanssijana Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmään (Helsinki Dance Company). Ensimmäisten intensiivisten vuosien jälkeen tuntui, että Liikekieli.comin pyörittäminen vei liikaa aikaa varsinaiselta intohimoltani, tanssilta. Silloin tuli luonteva hetki pitää taukoa päätoimittajan hommasta. Oli todella mukavaa työskennellä hyvän tiimin kanssa ja toimia ”hyvässä liikkeessä”, mutta toimintasuunnitelmien teko ja yhteydenpito vastahakoisiin virkamiehiin eivät tuntuneet enää kovin mielekkäältä, kun toisessa vaakakupissa painoivat huippukiinnostavat tanssijantyöt kuukausipalkalla.
Toisen kerran, kun jäin pois, olin toiminut päätoimittajana Jere Nurmisen ja Karoliina Korpilahden kausien välissä 2008–2009. Silloin työskentelin vielä Helsinki Dance Companyssä, mutta jossain mielenhäiriössä ajattelin, että kyllähän sitä pystyy kahta työtä päällekkäin tekemään.
Millaiseksi arvelet Liikekielen tulevaisuuden, ja millä mielin seuraat julkaisua ja sen toimintaa tällä hetkellä?
Sen jälkeen, kun keväällä 2011 perehdytimme Thomaksen kanssa Veera Lambergin julkaisun päätoimittajaksi, emme ole olleet millään lailla mukana Liikekieli.comin toiminnassa. Olemme oppineet uskomaan vahvasti siihen, että kun valta vaihtuu organisaatiossa, vaihdoksen aikana tarjotaan uudelle johdolle kaikki apu joka osataan, mutta sen jälkeen ei jäädä huutelemaan ohjeita tai mielipiteitä puskista.
Liikekieli.comin kaltainen idea elää niiden ihmisten varassa, jotka uskovat siihen ja pystyvät työskentelemään sen puolesta.
En osaa, enkä oikeastaan edes halua yrittää arvioida, miltä Liikekieli.comin tulevaisuus näyttää. Sen tulevaisuuden tekevät ne ihmiset, jotka kokevat asian itselleen ja yleisesti niin tärkeäksi, että haluavat siihen omaa aikaansa sijoittaa. Kuten aikaisemmin pohdiskelin, on mielestäni tanssikirjoittamisen toimintaympäristö muuttunut huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana – osin meidänkin tekemämme työn ansiosta.
Aika näyttää, miten muutos jatkuu ja minkälainen osa Liikekieli.comilla tässä muutoksessa on.
Valtteri Raekallio on tanssitaiteilija, joka työskentelee vuosina 2014–2016 Suomen Kulttuurirahaston taiteilija-apurahalla. Hänen uusin teos Edustaja sai ensi-iltansa Helsingissä 30.10.2014. Raekallio työskentelee tanssijana myös Norjassa Ina Christel Johannessenin teoksissa. www.raekallio.fi
Jere Nurminen
Jere Nurminen toimi päätoimittajana vuosina 2006–2008. Hänen kaudellaan kolumnistina aloitti muun muassa tanssikentän tabuja tomuttanut Tanssin Jumala. Liikekielen sisältö monipuolistui entisestään ja ensimmäinen Vuoden Tanssikuva -kilpailu järjestettiin.
Tulit Liikekielen päätoimittajaksi Valtterin jälkeen. Olitko ollut julkaisun kanssa jo aiemmin tekemisissä?
Olin seurannut Liikekielen julkaisuja, mutta en ollut koskaan esimerkiksi kirjoittanut sinne artikkeleita. Liikekieli oli alansa pioneeri ja seurasin sen toimintaa jo senkin takia kiinnostuneena.
Miten tulit päätoimittajaksi, ja mikä Liikekielessä oli sinusta mielenkiintoisinta juuri tuolloin?
Minulla oli juuri päättymässä journalismin opinnot, kun Liikekieli haki uutta päätoimittajaa. Koin haasteen mielenkiintoisena ja tulin valituksi tehtävään. Liikekielellä oli hyvä perusta ja samalla selkeät mahdollisuudet kehittyä entistä kiinnostavammaksi tanssijulkaisuksi.
Millaisessa tilanteessa Liikekieli.com silloin oli?
Toiminta oli lähtenyt hyvin käyntiin, mutta samalla siihen tarvittiin uutta otetta. Julkaisuun tarvittiin systemaattisuutta ja ajankohtaisuutta. Täytyy muistaa toki, että tuossa vaiheessa odotukset verkkojulkaisuille olivat vasta kehittymässä nykyiselle tasolleen.
Millaiset olivat tavoitteesi ja visiosi päätoimittajana? Kuinka hyvin koet päässeesi niihin?
Pyrin nopeuttamaan julkaisutahtia, jotta sivuilla olisi mahdollisimman paljon uutta kiinnostavaa sisältöä lukijoille. Tämä vaati muun muassa avustajaverkoston kasvattamista.
Lisäksi pyrin tuomaan sivuille enemmän sisältöjä, jotka kiinnostaisivat yleisöä, joka ei välttämättä ole niin perillä tanssissa. Kehitimme muun muassa juttusarjan, jossa julkisuuden henkilöiden kanssa mentiin katsomaan nykytanssia ensimmäistä kertaa. Halusin, että tanssijournalismi tulee esiin poteroista eikä sorru liialliseen hienosteluun. Tämä suuntaus ei olisi edelleenkään pahasta tanssijournalismille.
Paljon keskustelua herätti minun kaudella aloitettu Tanssin jumala -kolumnisti, joka kirjoitti ainoana sivuille nimimerkin takaa. Tällä halusin pöllyttää tanssikentän tabuja ilman, että se henkilöityy keneenkään. Välillä osui, toisinaan ei.
Halusin myös, että Liikekieli on vahvasti läsnä tanssin merkittävimmillä festivaaleilla. Lähetimmekin toimittajan muun muassa Täydenkuun tansseille ja Kuopioon. Tämä oli osa ”ajankohtaisuusstrategiaa”.
Oliko päätoimittajuutesi aikana käännekohtia Liikekielen toiminnassa?
Pidin tärkeänä, että pystyisimme maksamaan kaikille avustajille edes pientä korvausta. Perustajien pitkäjänteinen työ antoi hyvän pohjan rahoituksen hakuun, ja päätoimittajakaudellani pystyimme lisäämään palkkionmaksua.
Minun aikanani videot alkoivat yleistyä verkkojulkaisuissa. Tätä yritimme laittaa alulle myös Liikekielessä, mutta tekniset rajoitteet ja toisaalta tekijänoikeudet nousivat usein kynnyskysymyksiksi. Sen sijaa laitoimme alulle yhdessä Thomasin kanssa historian ensimmäinen Vuoden Tanssikuva -kilpailun.
Millaisin mielin ja kuinka paljon seuraat nykyisin Liikekielin toimintaa nykyisin?
En ole kirjoittanut Liikekieleen kauteni jälkeen, mutta olen toki seurannut toimintaa. Vaikka kaudestani on aikaa vain joitakin vuosia, mediamaailma on muuttunut sinä aikana rajusti. Liikekieli oli aikanaan alansa pioneeri ja toivon, että tuo innovatiivinen ote säilyy toimituksessa edelleen.
Jere Nurminen työskentelee tällä hetkellä Yle Urheilussa tuottaja-toimittajana. Stadionien ohella hän viihtyy tanssikatsomoissa ja pyörähtelee silloin tällöin tanssiaskeleita kotonaan.
Karoliina Korpilahti
Karoliina Korpilahti toimi Liikekielen päätoimittajana vuosina 2009–2011 (vuosina 2010–2011 hän oli tosin toimivapaalla pestistä). Korpilahden tullessa päätoimittajaksi Liikekielen toiminta oli jo vakiintunut. Valtionpalkinnon jälkeen rahoituksen saaminen kuitenkin paradoksaalisesti vaikeutui, mikä loi omat haasteensa julkaisulle. Vaikeasta rahoitustilanteesta johtuen toiminnan perustaa jouduttiin jälleen muuttamaan takaisin vapaaehtoisuuden suuntaan.
Olit aktiivinen kirjoittaja Liikekielessä jo ennen päätoimittajuuttasi. Miten tulit mukaan toimintaan?
Kuulin tutultani, että verkkolehteä ollaan perustamassa ja siihen etsittiin kirjoittajia. Opiskelin estetiikkaa Helsingin yliopistossa ja olin käyttänyt opintoihin liittyvissä teksteissä nykytanssiesimerkkejä. Kaipasin tieteelliselle kirjoittamiselle vastapainoa ja samalla halusin syventyä nykytanssiin, joka tuntui – ja tuntuu edelleen – mielenkiintoiselta, ajankohtaiselta ja inspiroivalta taidemuodolta. Julkaisimme opiskelijoiden verkkolehti Ärsykettä vain netissä (2000-luvun alussa uskoimme kaikki juuri sähköisen julkaisun tulevaisuuteen, vaikka toki alkuperäinen syy siirtyä verkkoon oli se, ettei meillä ollut lehden painoon rahaa), joten nykytanssi, siitä kirjoittaminen ja verkkojulkaisu olivat minulle inspiroivin mahdollinen yhdistelmä. Heittäydyin innolla mukaan ja suorastaan ahmin esityksiä. Innostukseni poiki suuren määrän tekstejä ja opin valtavasti kokemalla, kirjoittamalla ja haastattelemalla ihmisiä.
Millaisessa tilanteessa Liikekieli.com oli, kun tulit päätoimittajaksi?
Liikekieli oli hyvässä tilanteessa siinä mielessä, että toimintaa oli saatu vakiinnutettua ja mukana oli myös taloudellista ja hallinnollista osaamista toiminnanjohtaja Anna Kuuselan kautta. Verkkolehti oli ehtinyt kasvaa, rahoitusta oli ja se oli saanut myös ansaittua tunnustusta. Valtionpalkinto toimi tietyllä tavalla vedenjakajana, sillä tunnustuksen jälkeen saatujen avustusten määrä putosi ja rahatilanne muuttui. Kirjoittajiksi olimme saaneet moniäänisen ja heterogeenisen joukon, jotka pienien palkkioiden voimin olivat todella aktiivisia. Sisällöstä ei ollut pulaa, mutta käytäntöjä piti akuutisti muuttaa aiemmista vuosista muuttuneen rahatilanteen vuoksi. Tämä vaikeutti toimintaa.
Millaiset olivat tavoitteesi ja visiosi päätoimittajana? Kuinka hyvin koet päässeesi niihin?
Tavoitteenani oli luoda sivustolle aktiivinen foorumi, joka lisäisi vuoropuhelua tanssitoimijoiden ja tanssista kiinnostuneiden kesken. Suhtaudun intohimoisesti myös taidekasvatukseen ja yleisötyöhön – halusin edistää laajan yleisön tanssitietoutta ja kannustaa ihmisiä katsomoihin, työpajoihin, tanssitunneille ja keskusteluihin. Pitämällä ääntä nykytanssista saadaan purettua siihen liittyviä ennakkoluuloja. Halusin jatkaa Valtterin linjaa siinä, että päätoimittaja editoi juttuja mahdollisimman vähän tai ei lainkaan. Halusin myös innostaa mahdollisimman monia kirjoittamaan ja tuottamaan sisältöä julkaisuun. Videomateriaalia ja äänitteitä pyrittiin saamaan koko ajan enemmän mukaan. Visioiden ja tavoitteiden tulokset näkyvät vasta pitkällä tähtäimellä, joten mielestäni näissä pääsin tuolloin vasta hyvään alkuun.
Oliko päätoimittajuutesi aikana käännekohtia liikekielen toiminnassa?
Rahoituksen painuminen odotettua alemmalle tasolle toi mukanaan paineita ja haasteita. Aktiivisia sisällöntuottajia ja kirjoittajia oli paljon, mutta budjettia ei. Toimintatapoja piti muokata, painotusta vapaaehtoistyöhön lisätä ja keskittyä varainhankintaan.
Millaiseksi arvelet Liikekielen tulevaisuuden, ja millä mielin seuraat julkaisua ja sen toimintaa tällä hetkellä?
Tulevaisuus on toivottavasti menestyksekäs! Kaikki riippuu kuitenkin julkaisun tekijöistä ja yleisöstä sekä siitä, onko julkaisulle tarvetta ja missä muodossa. Uskon kyllä, että on. Liikekielessä kohtaavat tanssin tekijät, kirjoittajat, kentän toimijat ja yleisö – jopa eri rooleissa kuin mihin on totuttu. Olen erittäin iloinen, että toiminta on jatkunut ja jatkuu edelleen. Ilolla olen seurannut Kedjan ja Writing Movement -hankkeiden etenemistä. Olen todella ylpeä siitä, miten hienosti ja pitkäjänteisesti Veera on luotsannut lehteä eteenpäin.
Karoliina Korpilahti on filosofian maisteri. Hän vastaa Visuaalisen taiteen keskus Framen apurahatoiminnasta ja taiteilijoiden neuvonnasta. Korpilahden intohimona niin työssä kuin vapaa-ajallakin on nykytaide. Perhe, pilates ja purjehdus tekevät hänet onnelliseksi.
Veera Lamberg
Veera Lamberg tuli mukaan Liikekielen toimintaan aktiivisena kirjoittajana. Päätoimittajaksi hänet nimitettiin vuonna 2011. Lambergin kaudella osaksi Liikekielen toimintaa tulivat erilaiset hankkeet, kuten Kedja Writing Movement -hankkeen Suomen toteutuksesta vastaaminen. Myös Vuoden Tanssikuva -kilpailut saivat pysyvän sijan toiminnassa. Veera Lamberg jättää päätoimittajan tehtävänsä keväällä 2015.
Olit aktiivinen kirjoittaja Liikekielessä jo ennen päätoimittajuuttasi. Miten ja miksi tulit mukaan toimintaan?
Minua on aina kiinnostanut se, miten tanssia sanallistetaan, ja toisaalta se, miten siitä keskustellaan. Pienenä minulla oli oikeastaan vain kaksi toiveammattia: tanssija ja kirjailija. Kun sitten aloitin tanssin ammattiopinnot, minulle oli aika itsestään selvää, että tanssista pitäisi myös kirjoittaa enemmän, jotta siitä tulisi arvostetumpaa ja ymmärrettävämpää. Teksti toimii mielestäni tärkeänä rajapintana tanssin ja sitä ympäröivän yhteiskunnan välillä. Tanssin sanallistaminen on myös merkittävä osa laajempaa taidekeskustelua. Ilman sanoja tanssilla ei ole historiaa, eikä se voi nousta tasavertaiseksi muiden taiteiden rinnalle.
Mikä sai hakemaan päätoimittajan pestiä?
En varsinaisesti hakenut sitä, mutta uskalsin esittää kiinnostukseni ja se olikin sitten menoa se. Halusin päästä kannattamaan asiaa, johon uskoin. Etsin tapoja, jolla voin osaltani olla mukana tanssikeskustelussa ja vuoropuhelussa ympärilläni olevaan maailmaan varsinaisen taiteen tekemisen lisäksi. Halusin myös haastaa itseni ja katsoa, mihin se vie.
Millaisessa tilanteessa Liikekieli.com oli, kun tulit päätoimittajaksi?
Aktiivisuus tekijäpuolella oli selvästi hiipunut, eikä lukijoitakaan ollut enää niin paljon kuin ennen. Rahoituksen puuttuessa Liikekielen tulevaisuus oli vaakalaudalla. Oli selvästi kehitettävä uusia tapoja toimia.
Millaiset olivat tavoitteesi ja visiosi päätoimittajana. Kuinka hyvin koet päässeesi niihin?
Se, mikä Liikekielessä on ollut mielestäni erityisen arvokasta, on sen asema taiteilijoiden äänenkannattajana. Liikekieli on mahdollistanut erilaista keskustelua ja antanut taiteilijoille äänen ilman suurta julkaisukynnystä. Toisaalta taas Liikekieli on ollut paikka, jossa taiteilijoiden työ on päässyt monipuolisesti esiin jo pelkästään teosarvioiden kautta. Minulle oli selvää, että haluan säilyttää nämä asiat. Toinen visio oli keksiä uusia toimintamuotoja, jotta julkaisu säilyttäisi kiinnostavuutensa ja rahoitusmahdollisuutensa. Se, miten olen onnistunut, on suhteellista. Resursseihin nähden olemme tehneet huikean työn olemalla mukana kansainvälisessä Kedja Writing Movement -projektissa, joka kesti suunnitteluineen lähes kolme vuotta. Sen osana kokeiltiin paljon uutta, muun muassa kirjoitustyöpajaa. Hankkeesta jäi hyvä mieli ja saimme paljon positiivista palautetta. Liikekielen sisältöön olisin halunnut panostaa enemmän. Kaikki ei ole kuitenkaan mahdollista yhdellä kertaa.
Mitkä ovat olleet tärkeimmät kehityskohteesi Liikekielen toiminnassa?
Oikeastaan juuri tuo Writing Movement -hanke oli tärkein kehityskohde, koska sen avulla onnistuimme toteuttamaan toimintaa myös pääkaupunkiseudun ja netin ulkopuolella sekä saimme useita toimijoita yhteistyöhön kanssamme. Toisaalta erilaisten hankkeiden toteuttaminen on ollut myös tietoinen pyrkimys kehittää tai edes turvata Liikekielen vuosittainen rahoitus, sillä perustyöhön on todella vaikeaa saada rahaa.
Miten Liikekieli.com on mielestäsi muuttunut kymmenen vuoden aikana? Entä mikä ei ole muuttunut?
Se, mikä ei ole muuttunut, on julkaisun yhteisöllinen ajatus. Sinne ovat lähtökohtaisesti tervetulleita kaikki tanssia tai muuta fyysistä ilmaisua käsittelevät tekstit. Julkaisu heijastelee enemmän kirjoittajien moninaisuutta kuin päätoimittajan tiettyä linjaa. Toki se on myös tarkoittanut sitä, että sisältö on vaihdellut huomattavastikin vuosien varrella. Myös rahalliset resurssit ovat vaikuttaneet. Liikekielen merkitys on kymmenessä vuodessa muuttunut keskustelufoorumista enemmän paikaksi, joka korvaa tanssin päivälehdistä ja muualta lehdistöstä menettämää palstatilaa. Merkityksen muuttuminen ei mielestäni kuitenkaan tarkoita arvon muuttumista.
Millainen asema Liikekielellä on tanssin ja tanssikirjoittamisen kentällä tällä hetkellä?
Liikekielellä on edelleen paikkansa tietynlaisena anarkistisena toimijana, joka haluaa edistää tanssia, tanssikeskustelua ja tanssikirjoittamista joistakin muistakin kuin pelkästään journalistisista lähtökohdista käsin. On hienoa, että on paikka, jossa voi kokeilla erilaisia tapoja kirjoittaa tanssista ja jossa ei edes tarvitse aina olla niin älyttömän hyvä kirjoittaja. Tanssi tarvitsee kaikki kanavat, joiden kautta se voi tulla yhä näkyvämmäksi. Nettijulkaisuilla on tulevaisuudessa yhä vahvempi asema, kun printtilehtien kulttuuritoimitukset pienenevät ja samoja kritiikkejäkin julkaistaan useassa maakuntalehdessä samaan aikaan. Ilman nettijulkaisuja olisin todella huolissani moniäänisyydestä ja nuorten tai muuten marginaalissa olevien taiteilijoiden esiin pääsemisestä. On ollut hienoa kuulla, että useat tanssinopettajat käyttävät Liikekieltä opetusmateriaalinaan. Se on jo sinänsä todiste Liikekielen merkityksestä!
Mitä päätoimittajuus Liikekielessä on itsellesi opettanut?
Jälkeenpäin ajatellen moneen asiaan ei olisi edes uskaltanut ryhtyä, jos olisi etukäteen tiennyt, mitä kaikkea se eteen tuo. Mutta onneksi tuli lähdettyä! Olen oppinut huimasti projektinjohtamistaidoista, apurahojen hakemisesta ja lobbaamisesta, tanssista ja tanssipolitiikasta, editoimisesta ja tietenkin kirjoittamisesta.
Millaisena näet liikekielen tulevaisuuden?
Uskon, että Liikekielellä on tilausta tanssimediana jatkossakin, kun printtilehtien tanssille ja kulttuurille antama palstatila vähenee ja jutut ohenevat. Liikekielessä olisi tilaa syväluotaaville ja pitkillekin artikkeleille, ja se voisi edelleen toimia paikkana, jossa voi kokeilla ja esitellä uutta. Alleviivaisin moniäänisyyden arvokkuutta niin kirjoittajien kuin artikkeleiden sisältöjenkin suhteen. Sisältöön pitäisi nyt panostaa oman ”hankeaikani” jälkeen. Toiminnan jalkauttaminen netin ulkopuolelle esimerkiksi keskustelutilaisuuksien muodossa on myös nyt aloitettu uusi suunta, jossa on paljon potentiaalia. Liikekielihän on jo sanana lavea ja monimerkityksellinen! Haaste on kuitenkin, löytyykö julkaisulle tarpeeksi innostuneita tekijöitä, kun ensi vuonna annan tehtäväni eteenpäin.
Veera Lamberg toimii tanssitaiteen kentällä laaja-alaisesti esiintyen, opettaen, koreografioiden ja kirjoittaen.
°°°°
Onko Liikekieli.comin historian seuraava osa varattu Sinulle? Veera Lamberg jättää tehtävänsä keväällä 2015.
Liikekieli.com hakee nyt uutta
PÄÄTOIMITTAJAA
Päätoimittajan työaika on noin 40–50 tuntia kuukaudessa ja työstä maksetaan 600 euron palkka. Tarkemmat tiedot ja hakuohjeet julkaistaan Liikekieli.comin sivuilla tammikuussa.
°°°°
