Tänään keittiössä tanssittaa katsojan kodin sydämeen, keittiöön, jossa Leena Gustavson esittelee vähän erilaisen tavan leipoa suklaakakkua. Gustavsonin oma keittiö on antanut inspiraation teokselle, joka on hilpeä, kevyt ja yhtä lämminhenkinen kuin keittiö parhaimmillaan.
Ensi-ilta Kallion Vaasankadulla on tunnelmaltaan rento ja hyväntuulinen. Esityspaikkana toimivan asunnon isäntäpari toivottaa vieraat tervetulleiksi ja kertoo, että mihin vain on lupa istua. Epätavallisessa näytösympäristössä katsoja saa kokea olevansa esiintyjän ja kotinsa esityksen käyttöön tarjonneiden isäntien ja emäntien vieraana, sekä nauttia tanssitaiteesta lähietäisyydeltä.
Tässä esityksessä ei tosiaan turhia pingoteta. Valaistuskin hoituu kuin itsestään Leenan nojatessa valokatkaisijaan. ”Hei, tämähän voisi olla ihan toimiva ratkaisu. Vai mitä mieltä olette?” kysyy lampun vahingossa sytyttänyt tanssija.
Esitys alkaa ”tunnussävelmällä”, joka kajahtaa musiikista vastaavan Jukka Gustavsonin sähköpianosta. Suklaakakun valmistus alkaa Leenan selostaessa samalla iloisesti tapahtumia, joita taustoittaa vaihtelevainen musiikki. Munia vatkataan nopeatempoisen sävelmän tahtiin, taikinan sekoitukseen riittää rauhallisempi kappale. ”Suklaakakku käy mihin tilanteeseen vain”, Leena pulputtaa tanssin, tai leipomisen, lomassa. ”Iltapala, aamupala, välipala, suklaapala!” Esiintyjän innostunut hymy tarttuu väkisinkin.
Leena liikehtii sulavasti eri vaiheiden välillä ja leipominen sujuu kuin tanssi. Uusia liikkeitä löytyy myös vahingossa. Esimerkiksi siivilää nostaessa saattaa syntyä hauskannäköinen ranneliike, joka toistetaan uudelleen.
Suklaakakku kiidätetään uuniin juhlallisin toimenpitein. Alkaa kahdenkymmenen minuutin odotus munakellon tikittäessä. Odotusajan Leena käyttää, tietenkin, tanssien. Tunnelman ollessa odottavainen ja huomion kiinnittyessä ajan kulumiseen kuulemme samalla tanssijan pohdintoja. ”Aika ja keittiö. Nehän ovat meille kaikille yhteiset.”
Gustavsonin suurelta osin improvisoitua tanssia katselee mielellään. Välillä hän katoaa omalle saarelleen esityksen maailmaan, välillä taas palaa puhuttelemaan yleisöä. Syntyy eloisa tarkkaavaisuus esiintyjän ja yleisön välille. Tanssijan ollessa kosketusetäisyydellä jokaista liikettä on mahdollista seurata tarkasti. Vaikka tilaa on vähän, Leena puikkelehtii taitavasti pienessä tilassa.
Kaksion vaalea seinä antaa hienosti toimivan taustan tanssille. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka teos muuttuu eri koteihin siirrettynä. Jokainen esitys on uniikki tilojen vaihtelevien tunnelmien ja mahdollisuuksien ansiosta.
Lopulta suklaakakku on valmis ja esitys päättyy. Pöydälle katetaan kakkua, vadelmakastiketta ja kermavaahtoa. Jukka Gustavsson kajauttaa ”maistiasballadin”. Suomalaisittain vähän ujostellaan, kuka menee ensimmäisenä maistamaan. ”Kukaan ei kehtaa mennä ensimmäisenä ottamaan”, kuuluu huvittunut kuiskaus. Pienen hetken kuluttua maistajien jono kuitenkin muodostuu luontevasti.
Esityksen jälkeen on vielä aikaa pohtia juuri nähtyä ja koettua. Taiteilijat ovat harvinaisen lähellä. Seinä tuntuu murtuneen katsojan ja esiintyjän väliltä. Tähän suurimpana vaikuttajana lienee kotoisa ympäristö. Teatteritilassa taiteilijakohtaamiset jäävät usein etäisiksi, mutta täällä kumpikin osapuoli jakaa ajatuksiaan rentoutuneesti. Täällä me, toisillemme entuudestaan tuntemattomat, olemmekin esityksen ja yhteisen, jaetun tilan hetkeksi yhdistämät. Lähtiessä tuntuu kuin olisi käynyt ystävien luona kylässä.
Ja kaiken muun hyvän lisäksi se suklaakakkukin oli aivan mahdottoman hyvää!
Liisa Kontunen
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teatteritieteen opiskelija, jonka intohimon kohteina ovat tanssi ja kirjoittaminen.
———————————————————————-
Kantaesitys
TANSSI KOTIIN
Tänään keittiössä
Koreografia ja esitys: Leena Gustavson
Sävellys: Jukka Gustavson
Kuva: Elina Brotherus
Tuotanto: Helsingin juhlaviikot, Zodiak – Uuden tanssin keskus, Leena Gustavson
Esitykset 26.8.-29.8.2012 kello 19.00
