Arja
Kutkuttavan taidokasta hulluutta
Lataamo täyttää nimensä luomat odotukset monella tasolla. Katsoja voi jo odottaa esityksen käsittelevän jollakin tavalla maailman ja ihmisen hulluutta, mutta samalla hän pääseekin itse osaksi lataamoa. En muista, milloin olisin ollut tanssiesityksen jälkeen niin energinen tai nähnyt niin paljon energiaa puhkuvia katsojia kuin Lataamon jälkeen.
Hulluutta voi käsitellä monella tavalla. Olen nähnyt ahdistusta pursuavia, hulluuden täyttämiä esityksiä, joiden aikana olen itsekin luullut tulevani hulluksi. Esityksen jälkeen olen tuntenut syvää ahdistusta ja tyhjyyttä. On tehnyt mieli vetää ranteet auki ja itsensä hirteen vielä varmuuden vuoksi.
Arja Raatikainen käsittelee aihetta virkistävällä tavalla, pieni vinksahtanut pilke silmäkulmassa, kuitenkaan lyömättä läskiksi liian heppoisilla ja itsestään selvillä keinoilla. Hän onnistuu siinä pienten liikkeiden luomilla säröillä. Jo yksi poikkeava liike keskellä massan jatkumoa voi luoda epänormaalin hetken.
Koreografi itse on sanonut lähteneensä tavoittelemaan teoksessa vastauksia siihen, millaisia voimavirtoja muodostuu tyhjään tilaan, millaisia jännitteitä kehot siihen tuottavat ja millaisten mielikuvien laukaisijana liike saatetaan esiin. Millä latauksella se ohjautuu ulos tilaan?
Valtavalla, on oma vastaukseni. Niin valtavalla, että se tuntuu ja koskettaa katsomossa niin, että välillä jalka vippaa mukana ja (naurun) kyyneleet valuvat silmistä. Tanssijoiden kaunis, äärimmilleen viety ja taidokas, kaikkia suuntia ja tiloja koskettava liike ja välillä vallan vekkulit, elokuvamaiset musiikkivalinnat tekevät teoksesta kokonaisvaltaisen nautinnon.
Huomion varastavat Satu Rekola ja Jonna Eiskonen, jotka osoittavat loistavien tanssijan taitojensa lisäksi olevansa myös varsin hyviä näyttelijöitä. Eikä hullumpi ole itse koreografi Raatikaisenkaan show.
Bonuspisteet on annettava teoksen lopulle. Kun tila tyhjenee, musiikki jatkuu ja olo rauhoittuu, on katsojien vuoro latautua. Katsomosta ulos astuessa olo tuntuu yksinkertaisen hauskalta ja virkeältä.
Tiia Lappalainen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka rakastaa tanssia ja tanssiteosten arviointia, mutta jonka sormenpäät venyvät juuri ja juuri lattiaan.