Liikekieli.comin suosittu Kuuma peruna -sarja jatkuu. Tämänkertaisen keskustelun suomalaisen tanssin viennistä ulkomaille käynnistävät kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin, Tanssin Tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Sanna Rekola sekä tanssin tuottajat Riitta Honkanen ja Satu Immonen.
Lähetä oma – lyhytkin – näkemyksesi tai kannanottosi sähköpostilla osoitteeseen toimitus(ät)liikekieli.com (korvaa (ät) @-merkillä)!
Liikekieli.comin Kuuma peruna -palsta nostaa esille ajankohtaisen kysymyksen, johon pyydetään keskustelunavaukset valikoiduilta kulttuurikentän toimijoita. Alustusten julkaisun jälkeen lukijoilla on mahdollisuus lisätä oma näkemyksensä aiheesta.
Marraskuun 2007 Kuuma peruna -kysymys on:
Miten suomalaista tanssia tulisi viedä ulkomaille?
– Mitä ajattelet tanssin kulttuuriviennistä?
Tanssin vientistrategia on osa kulttuuriviennin kehittämisohjelmaa, jossa taiteen tiedotuskeskuksille on annettu kulttuuriviennin strategisten kumppanien rooli. Tanssiviennin konseptoinnin päärooli on tanssin tiedotuskeskuksella. Kulttuuriviennin kehittämisohjelman toimeenpanon periaatteiden mukaan tiedotuskeskusten asiantuntemus on keskeistä kun suunnitellaan eri alojen kulttuurivientiä.
Toimin syyskuussa työnsä aloittaneen ministereistä koostuva kulttuuriviennin ohjausryhmän puheenjohtajana, jonka tehtävänä on tiivistetysti sanottuna varmistaa kulttuuriviennin kehittäminen poliittisella tasolla. Kulttuuriviennin seuranta- ja ohjaustehtävät valmistelee ohjausryhmälle valmisteluryhmä teatterijohtaja Johan Storgårdin johtamana. Tanssi on valmisteluryhmässä aika vahvasti edustettuna. Tanssin Tiedotuskeskuksen johtaja on mukana ryhmän työssä ja asiantuntijoiden joukossa on Tero Saarinen Companyn toiminnanjohtaja Iiris Autio.
Opetusministeriö on myötävaikuttanut tanssitaiteen vientiin myöntämällä tukea lupaaville tanssin alan vientihankkeille Tanssin tiedotuskeskuksen kautta. Tänä vuonna on kulttuurivientiohjelman periaatteiden mukaan myönnetty tanssille suunnattua vientitukea lisäksi kansainvälisesti menestyneen Tero Saarinen Companyn vientivalmiuksien kehittämiseen. Periaatteena on olemassaolevien resurssien keskittäminen sillä tavalla, että siitä syntyvä kärkihanke luo hyvät edellytykset koko kentän menestykselle ulkomailla.
Suomalainen tanssi on juuri nyt maailmalla kysytympi kuin koskaan aikaisemmin. Tero Saarinen Company teki läpimurron Yhdysvalloissa ja Japanissa suomalaiselle nykytanssille on kysyntää vain muutamia mainitakseni. Tanssin tiedotuskeskuksen pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta ja jo nyt voimme nauttia sen työn hedelmistä.
3.10.2007
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin
Tanssin Tiedotuskeskus valmisteli vuonna 2006 osana Suomen kulttuuriviennin kehittämisohjelman valmistelua tanssitaiteen alan vientistrategian. Valmistelutyöstä on jo kulunut jonkin aikaa, paljon asioita on tapahtunut ja strategiaa on kohta syytä arvioida ja mahdollisesti ajantasaistaa. Silti ainakin itse voin edelleen sitoutua sen tavoitteisiin ja keinoihin. Tiedotuskeskus on myös omassa toimintasuunnitelmassaan ja strategiassaan lähtenyt toteuttamaan vientistrategiatyössä esiin nousseita asioita (Strategia löytyy Tanssin Tiedotuskeskuksen www-sivuilta, www.danceinfo.fi).
Strategiassa keskeisiksi tanssin viennin kehittämisen osa-alueiksi on määritelty
- • Tanssin alan perustoiminnan resurssien lisääminen
- • Tanssin Tiedotuskeskuksen kansainvälisen toiminnan ja vientityön resurssien parantaminen
- • Viennin toimijoiden tukeminen
- • Kansainvälisen markkinoinnin kehittäminen
- • Koulutus
- • Verkostoituminen
- • Yhteistyön kehittäminen eri toimijaosapuolten kesken
Edellä luetellut tavoitteet eivät tietystikään ole tärkeysjärjestyksessä, vaan eri asioiden ja osa-alueiden kehittäminen liittyy toisiinsa. Tiedotuskeskuksen kannalta kuitenkin oman toiminnan kehittämisen ja sitä kautta muun kentän toiminnan tukemisen edellytys on ollut resurssien parantuminen, mikä nyt kansainvälisen toiminnan osalta näyttääkin tapahtuneen.
Tanssin Tiedotuskeskuksen kansainvälinen toiminta on kasvanut huomattavasti viimeisen parin vuoden aikana. Suomalaisella tanssitaiteella ja siihen liittyvällä tiedotus- ja promootiotyöllä on tällä hetkellä melkoisen suuri kysyntä kansainvälisten tanssitoimijoiden keskuudessa. Tiedotuskeskus on pystynyt omalta osaltaan vastaamaan tähän kysyntään, koska parina viime vuonna se on saanut kohtuullisen hyvin projektimäärärahoja opetusministeriöltä tätä työtä varten. Määrärahat ovat harkinnanvaraisia tukia eikä tuen tasosta tulevaisuudessa voi olla varma. Toiveikas voi olla, sillä kaikkien taiteen tiedotuskeskusten toiminnan vahvistaminen on kulttuuriviennin kehittämisstrategiassa määritelty yhdeksi strategiseksi toimenpiteeksi.
Monien muiden toimijoiden tilanne ei tanssin alalla ole kuitenkaan yhtä hyvä kuin Tiedotuskeskuksen. Koska tanssin alan perusrahoitus on riittämätön – tämä erityisesti vapaalla kentällä – on kansainvälinen toiminta ja mahdollinen vientityö täysin riippuvaista projektirahoituksesta. Tanssin viennin kehittäminen kytkeytyy kahdella tavalla tanssin alan perusrahoitukseen: kun vietävän tuotteen eli tanssitaiteen tuottamisen julkinen tuki on selvästi toiminnan määrään, laatuun ja potentiaaliin nähden liian pieni voi olla, että viennin kehittyminen ja kasvu jää toteutumatta vähäisen perustuotteeseen investoinnin vuoksi – jos nyt leikittelee kaupallisella kielellä. Ja kun perustoiminnan rahoitus on esimerkiksi vapaan kentän ryhmien kohdalla liian pientä, ei toiminta-avustuksista riitä kansainvälisten projektien toteuttamiseen tai esiintymismatkojen kustannuksiin. Tämän takia tanssin alan perustoiminnan resurssien lisääminen on listattu tanssin vientistrategian tavoitteeksi, vaikka viennin kehittämisellä ei varsinaisesti voidakaan alan (kuten ei muidenkaan taiteen alojen) perusrahoituksen problematiikkaa ratkaista.
Julkisuudessa on nostettu esiin tanssitaiteen hyvä ”parjääminen” vientirahoituksen jaoissa. Pärjääminen on totta muutamien toimijoiden ja nimenomaan vientirahoituksen kohdalla. Tilanne ei kuitenkaan koko kansainvälisen toiminnan alaa ja koko toimijakenttää ajatellen ole niinkään hyvä. Joidenkin toimijoiden kohdalla tilanne on ratkaisevasti huonontunutkin. Vielä muutama vuosi sitten ryhmät ja festivaalit saattoivat saada opetusministeriöltä esimerkiksi kahdenvälisten kulttuurivaihtosopimusten pohjalta tukea pieniin kv. projekteihin ja vierailuihin. Ja vielä 2006 useat toimijat saivat tuolloin jo toimintansa aloittaneesta kulttuurivientiyksiköstä kansainväliseen yhteistyöhön tarkoitetusta määrärahasta tukea kansainväliseen toimintaansa. Tänä vuonna tilanne on ollut toinen ja tämä on herättänyt kentällä suurta huolta.
Päällimmäisenä syynä siihen, että monet sellaisetkin toimijat, jotka olivat tukea useana vuonna saneet, jäivät ilman, on mitä ilmeisimmin ollut määrärahojen pienuus suhteessa hakijamääriin ja siihen liittyen ehkä uudenlaiset priorisoinnit. Esimerkiksi kansainvälisen kulttuuriyhteistyön tukemiseen tarkoitetulta momentilta ei tänä vuonna tukea saanut yksikään tanssiryhmä, mikä on ilman muuta ollut erittäin ikävää ja monen kansainvälistä toimintaa lamauttavaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ryhmillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus saada tukea hankkeilleen ko. momentilta. Riippuen tietysti momentin määrärahan kehityksestä.
Jatkuvasti lisääntyvän kansainvälisen toiminnan (koskee kaikkia taiteenaloja) ja suhteessa siihen pienenevien resurssien todellisuudessa kuitenkin ilmeisesti priorisoidaan sekä ajallisesti että vaikuttavuudeltaan laajempia hankkeita. Tärkeydestään huolimatta yksittäiset vierailut, kiertueet tai projektit eivät ehkä helposti mahdu tuettavien joukkoon. Ryhmät voivat saada tukea myös kulttuuriviennin kehittämisen määrärahoista, kunhan ne täyttävät asetetut kriteerit ja pärjäävät kovassa kilpailussa muiden alojen ja muiden hankkeiden kanssa, mikä ei luonnollisestikaan ole helppoa. Mutta lähtökohtaisesti ryhmien tukemista ei ole suljettu pois, toisin kuin joissain yhteyksissä on ymmärretty.
Suomalaisella tanssilla on kysyntää ja potentiaalia kansainvälisillä markkinoilla. On huomattava määrä relevantteja toimijoita, jotka tarvitsisivat tukea, jotta ne voisivat kehittää kansainvälistä toimintaansa. Eli tarvitaan lisää määrärahoja esim. edellä mainituille tukimomenteille ja tarvitaan uusia tukimuotoja.
Kunnollinen ja riittävä kiertuetukijärjestelmä olisi niin tanssin kuin useiden muidenkin taiteen alojen vientiä ja kansainvälistä toimintaa edistävä välttämätön tukimuoto. Kansainvälisesti vertailtaessa ainakin Euroopassa useissa maissa on jonkinlaisia kiertuetukijärjestelmiä (riittävästi tukea tuskin on missään!). Suomessa tukea kansainvälisiin matkoihin voi saada ainoastaan taiteen keskustoimikunnan matka-avustusten määrärahasta. Tukimuoto ja jaettavissa olevat määrärahat ovat tämän päivän todellisuuteen sopimattomat ja täysin riittämättömät. Niitähän ei esimerkiksi ole tarkoitettu ryhmien matkoihin, kiertueisiin, esittävän taiteen viennissä keskeisiin kuljetuskustannuksiin jne. Joko tämän tuen reilu kasvattaminen ja kriteerien viilaaminen tai sitten tukimuodon lisääminen ministeriön tukivalikkoon olisi varmasti yksinkertaisin yksittäinen toimenpide viennin ja kansainvälisen toiminnan kehittämiseen. Tämä onkin yksi tavoite, jonka eteen Tanssin Tiedotuskeskuksessa työskentelemme.
Viennin kehittämiseen tarvitaan luonnollisesti monia muitakin asioita kuin tiettyjen tukimomenttien kasvua. Tarvitaan uusia rakenteita ja toimintatapoja, tarvitaan uudenlaista ajattelua ja ammattitaitoa, tarvitaan verkostoitumista ja koulutusta. Ja tarvitaan hyvää vietävää. Laadukasta (vaikka laatukin on suhteellinen ja usein jopa kontekstista riippuva käsite), omintakeista (samaa mitä muualla jo on ei ehkä kannata olettaa vientituotteeksi), kiinnostavaa tanssitaidetta löytyy Suomesta paljon. Itse asiassa niinkin paljon, että taannoisella Korean-messumatkalla oli Suomea kutsuttu tanssin suurmaaksi!
Kaikkea ei tietysti tarvitse viedä, kaikkea ei pidä arvioida suhteessa kansainväliseen potentiaaliin. Tarvitaan Suomessa ja suomalaisille tehtyä tanssia. Taide ja taiteilijat kehittyvät tekemisen kautta, on paljon taidetta, jonka arvo määrittyy muun kuin viennin kautta. Ja on tärkeä muistaa, että vienti ja kansainvälinen kulttuuriyhteistyö ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne voivat olla edellytys toistensa kehittymiselle tai ne voivat olla päällekkäisiä tai toisiinsa liittyviä.
Resurssien vähäisyys suhteessa tarpeisiin ja toiveisiin on monille toimijoille raskasta, joillekin jopa kohtalokasta. Tilanteessa, jossa nyt töitä tehdään, on paljon kehittämisen varaa. Mutta kuitenkin tuntuu näin Tiedotuskeskuksen näkökulmasta, että ilmapiiri, jossa töitä tehdään on innostava ja tanssille suotuisa. Mahdollisuuksia on, poliitikot ja virkamiehet kuuntelevat aivan toisin ilmein kuin vielä jokin aika sitten. Asiat ja asenteet muuttuvat joissain tapauksissa yllättävän nopeasti niin tanssin kentällä kuin muuallakin!
Sanna Rekola
Toiminnanjohtaja
Tanssin Tiedotuskeskus
Kulttuurivientiyksikkö kurittaa tanssia
Tanssitaide on merkittävä osa suomalaista kulttuurielämää. Suomessa tehdään joka vuosi yli 200 uutta tanssiteosta. Näistä teoksista osa jatkaa elinkaartaan myös Suomen rajojen ulkopuolella. Vuonna 2006 16 VOS-lain ulkopuolista toimijaa esiintyi ulkomailla yhteensä 81 kertaa. Tommi Kitti & Co.:n ja Nomadi-tuotannon osuus näistä esiintymisistä oli yhteensä 43 % ja katsojista 49 %.
Opetusministeriön kulttuurivientiyksikkö päätti olla tukematta merkittävää osaa tanssin viennistä
Sekä Tommi Kitti että Nomadi-tuotannon Alpo Aaltokoski, Jyrki Karttunen ja Arja Raatikainen jäivät tänä vuonna kokonaan ilman kulttuuriviennin kehittämishankkeisiin suunnattua rahoitusta. Olemme nyt tilanteessa, jossa uusia vientituotteita ei pystytä suunnitelmallisesti kehittämään, olemassa olevia tuotteita ei kyetä viemään ja kansainväliset tuotot ovat tyrehtymässä kotimaan rahoituksen puuttuessa.
Tanssin Tiedotuskeskus tekee arvokasta työtä suomalaisen tanssin sanansaattajana ympäri maailmaa. On sääli, että meidän osaltamme tämä työ on valumassa hukkaan, koska emme voi vientituen puuttuessa vastata kansainväliseen kysyntään.
Opetusministeriön kulttuurivientiyksikkö jakoi vientitukea muutamalle valitsemalleen kärkivientihankkeelle. Tanssitaiteen osalta tämä tarkoitti yhtä ryhmää.
Samaan aikaan kun uudessa hallitusohjelmassa panostetaan suomalaisen kulttuurin vientiin, tuki evätään merkittäviltä taiteilijoilta, joilla on takanaan jo vuosikymmenien vahva näyttö menestyksekkäästä kansainvälisestä toiminnasta.
Noudattaako kulttuurivientiyksikkö hallitusohjelmaa?
Hallitus on kiinnittänyt huomiota tanssitaiteen asemaan hallitusohjelmassa, jossa lukee:
Kulttuuri- ja taidelaitosten asema sekä taiteen vapaan kentän toimijoiden toimintamahdollisuudet turvataan. (Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma, 19.4.2007 s. 32)
Myös opetusministeriön ehdotuksessa vuoden 2008 talousarvioon on asia huomioitu seuraavasti:
Taide- ja kulttuuripolitiikan tavoitteena on luoda suotuisat toimintaedellytykset taiteen ja kulttuurin toimijoille, luoda kansalaisille mahdollisuudet monipuolisiin ja laadukkaisiin taide-elämyksiin ja kulttuuripalveluihin sekä edistää toimijoiden kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista.
Olemme häkeltyneinä todenneet, että kulttuurivientiyksikön toiminta ei näytä tukevan hallitusohjelman lupauksia. Vientiä ei synny ilman kotimaista panostusta. Pahimmillaan päätös olla tukematta yksittäisiä vapaan kentän toimijoita tuhoaa tanssin kansainvälisen viennin potentiaalin.
Mielestämme on kohtuullista, että Tommi Kitti & Co.:n ja Nomadi-tuotannon kaltaisten taiteen huippuyksiköiden toimintamahdollisuudet turvataan. Mahdollisuus vastata kasvavaan kansainväliseen kysyntään johtaa esiintymisten lisääntyessä myös tanssialan työllisyyden paranemiseen ja vientitulojen merkittävään kasvuun.
Riitta Honkanen, Nomadi-tuotanto p. 09-5893 9630, nomadi@nomadi.fi
Satu Immonen, Tommi Kitti & Co p. 040-717 4411, satu@tommikitti.com
