Lisää näkemyksiä tuoreimpaan Kuuma peruna -kysymykseen tarjoavat Johanna Laakkonen, Kenneth Kvarnström ja Ville Sormunen.

Osallistu keskusteluun: Rekisteröidy käyttäjäksi ja lisää oma vastauksesi kommenttina!

Lue myös osa 1.

Tanssin talon on oltava valtakunnallinen hanke

Kysymys tanssin talosta näyttäytyy minulle suhteessa tanssin nykyisiin resursseihin ja siihen, voidaanko talohankkeella parantaa tanssin kroonista tila- ja resurssipulaa. Tanssin taloa tarvitsevat pääkaupunkiseudun tanssitaiteilijat ja yleisö, minkä lisäksi talolla pitää olla myös valtakunnallinen ja kansainvälinen ulottuvuus samaan tapaan kuin tanssin talolla Tukholmassa. Keskeistä toiminnan ja uusien yleisöjen saamisen kannalta on sijainti: talon on sijaittava Helsingin keskustassa tai keskustan tuntumassa metroreitin varrella.

Jos ei tarvitse ajatella taloudellisia realiteetteja, ihanteellisin olisi sekä tanssitaiteilijoiden että yleisön tarpeita ajatellen rakennettava uudisrakennus, jossa olisi asianmukaisten harjoitus- ja  esiintymistilojen lisäksi myös kunnolliset lämpiötilat. Talo on suunniteltava tanssitaiteilijoiden ja tanssin tekemisen tarpeisiin, harjoitus- ja esiintymistilojen lisäksi on huolehdittava myös riittävän suurien ja ajanmukaisten sosiaalitilojen saamisesta taiteilijoille. Hanketta ei mielestäni kannata lähteä toteuttamaan puolivillaisena. Ei liene liikaa vaadittu, että maassamme olisi yksi rakennus, joka olisi suunniteltu tanssin tarpeisiin.

En halua tässä vaiheessa ryhtyä kommentoimaan talon toiminnallista sisältöä, sen sijaan haluan nostaa keskusteluun talohankkeen taloudelliset vaikutukset.

Mielestäni hanke on tarpeellinen, mutta ennen kuin ryhdytään muuraamaan peruskiveä, on punnittava tarkkaan hankkeen hyödyt tanssin nykyisessä rahoitustilanteessa. Valtion tuki tanssille on edelleen matala ja Helsingin kaupungin tuki tanssille on lähestulkoon vitsi. Tässä tilanteessa ei nähdäkseni ole järkevää sitoa tanssin rahoja seiniin, jos teosten tuottamiseen ei jää lainkaan rahaa. Miten voidaan varmistaa helsinkiläisten vos-tanssiteattereiden, vapaiden ryhmien, freelancetaiteilijoiden ja Zodiakin toiminta, jos kaupunki päättää laittaa vähäiset tanssiroposensa tanssin taloon. Nähdäkseni tanssin talolla on myös valtakunnallista merkitystä, ja siksi valtion täytyisi osallistua sekä talon rakentamis- että ylläpitokustannuksiin. On selvää, että talo tarvitsee riittävän suuren toimintabudjetin, joka ei kuitenkaan saa olla este tanssitaiteen muiden määrärahojen kasvulle.

Valtion tanssitaidetoimikunta jakaa tänä vuonna kohdeapurahoina ja toiminta-avustuksina 950 000 euroa. Tällä summalla toimivat vapaat tanssiryhmät, tehdään freelancereiden produktiot ja jaetaan rippunen vielä harrastajatoimintaankin. Toimikunta ja muut tanssinalan toimijat ovat vuosikausia viestittäneet sekä opetusministeriölle että eduskunnalle tanssin rahoitustilanteen olevan kestämätön. Pieniä 100 000 euron suuruisia parannuksia on tullut silloin tällöin, mutta mitään kestävää ratkaisua freelancekentän rahoituskriisin ratkaisemiseksi ei ole kyetty luomaan. Minusta on oleellista, että talohanke toteutetaan niin, että se ei vie pohjaa kentän muulta toiminnalta.

Tässä vielä yksi esimerkki Britanniasta tanssia varten rakennetuista tiloista periaatteella ei pidä tyytyä vähään, jos ryhdytään toimeen: http://www.laban.org/building.phtml

Johanna Laakkonen

Puheenjohtaja

Valtion tanssitaidetoimikunta

Tanssintaloja on monensorttisia ja varmasti Suomeen kaivattaisiin 3-5 erityppistä tanssin taloa, riippuen että kenelle asettaa kysymyksen.

Mielipiteeni tästä keskustelusta on aina ollut, että Tanssin talo = kyllä, mutta ensin/samanaikaisesti on pakko kehittää tanssin infrastruktuuria, jotta voidaan täyttää taloa tanssilla.

Nykytanssia voidaan kehittää suuren yleisön suosimaksi taidelajiksi! Tämä on totuus ja se voi toimia, kunhan annetaan kunnon mahdollisuus ja voidaan tehdä pitkäjänteistä työtä, jossa Tanssin talo on yksi varteenotettava tekijä.

Kenneth Kvarnström, koreografi

Dansens Hus/Stockholm johtaja 2004-2007

Taitelijaprofessori

Vielä kuumempi peruna olisi varmaankin tarvitaanko tanssin taloa ylipäätään? Tähänkin olen kuullut jo monenlaisia vastauksia, mutta olen sitä mieltä, että rakenteilla on taipumus myös luoda toimintaa. Varmasti talo myös lisäisi sekä tanssin näkyvyyttä että saavutettavuutta.

Kipein tarve lienee kunnolliselle vierailunäyttämölle, joita ei juuri ole Stoaa lukuun ottamatta. Tarvitsemme kaksi tanssin erityistarpeet huomioon ottavaa esitystilaa harjoitustiloineen, myös kansainvälisille vierailuille riittävän kokoisen päänäyttämön ja studionäyttämön pienemmille produktioille, työpajoille jne., ja kaikki tämä mieluiten kantakaupungissa.

Sitä millaiseksi toiminta lopulta muodostuu, tai mikä on työnjako aluekeskus Zodiakin kanssa, voidaan vielä pohtia moneen kertaan. Elintärkeä kysymys on sen sijaan se, mistä saadaan talon pyörittämiseen tarvittavat rahat. Tanssin määrärahoihin on vihdoin saatu taisteltua jonkin verran vapaan kentän tilannetta parantavia korotuksia, ja myös aluekeskustoiminta alkaa hitaasti mutta varmasti nousta jaloilleen ja tärkeäksi osaksi tanssin kenttää. Molemmat tarvitsevat kuitenkin edelleen lisärahoitusta ja pitäisi olla selvää, että ainakaan tästä pussista ei voida ottaa rahoja tanssin taloon.

Kannattaakin tutkia tarkkaan uuden uljaan musiikkitalon rahoitus, ja ottaa siitä, ja ylipäätään musiikkitaloa siivittäneestä politiikasta oppia myös tanssin puolelle. On myös hyvä muistaa, että jos yhteiskunta rahoittaa näin mittavan hankkeen, siitä varmasti halutaan mahdollisimman laaja-alainen. Tämä tarkoittaa myös ”suvaitsevuutta” ohjelmistopolitiikkaan; sen tulee ottaa huomioon eri tanssigenret, yleisöryhmät, jne. – siis kaikkien yhteinen, koko tanssin talo.

Ville Sormunen

Tanssiryhmän johtaja, Helsingin Kaupunginteatteri