Pohjois-Euroopan nimekkäimpiin lukeutuva nykytanssiryhmä, Danish Dance Theatre vieraili Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla taiteellisen johtajansa, Tim Rushtonin koreografialla Black Diamond. Abstrakti, monitaiteellinen teos muutamilla kertovammilla viitteillä höystettynä on saanut inspiraatiota timantin muodon kulmikkuudesta.
Tunnelma on tummanpuhuvan kalsea, dystooppinenkin. Visuaalisesti viimeistellyssä esityksessä huomion kaappaa heti aluksi pinnastaan monikulmioiksi kuprutettu taustan lavasteseinä. Se kertaa näyttämön tapahtumia fragmentoituvina kuvasirpaleina ja luo tunnelmaa heijastamalla kohtausten valo- ja värivaihdoksia.
Tanssijat seilaavat paikalle mustilla kangaskaistaleilla, jotka assosioin viimeisen matkan kuolemanlautoiksi. Ensimmäisen puoliajan lopussa löytyy valoa hohtava, käsissä kannateltava kuula merkiksi kokonaisvireen vaihdoksesta toiveikkaampaan suuntaan.
Charlotte Østergaardin puvustus on isossa osassa luomassa merkityksiä. On mustia kasvot peittäviä huppuja, kaksipuoleisia kääntöviittoja ja tummia unisex -housuhameita. Mieleenpainuvimmat ovat kuitenkin toisen puoliajan (harvinaista mutta totta: teoksessa on väliaika – liekö teatterin väliaikatarjoilun mahdollistamiseksi?) valkoiset läpikuultavat huppumaiset päähineet. Ne ovat kuin ohutkuorisia karviaismarjoja, luoden viitteitä hyönteisen tai kasvin seittiin peittymisen pehmentävään kuvastoon.
Tanssissa rintaranka kiertyy toisteisesti luoden äkäistä jengaa vastasuuntaan riuhtaisevan lantion kanssa. Kinesfääri kaikaa. Käsieleet ovat kulmikkaita ja runsaita. Katkonainen, leikatuiksi stilleiksi jarruttava liike ja hengittävä virtaavuus vaihtelevat. Ryhmäkohtauksissa taistelulajeista muistuttava kehon matala painopiste ja korostettu askellus vahvistavat vyöryvää ja vääjäämätöntä voimaa. Duetot ja triot soljuvat huikeaa kontaktityöskentelyn taitoa.
Lattialle toisiinsa letitettyjen, valkoisiin ihonmyötäisiin kokohaalareihin muumioitujen tanssijoiden duetto jää mieleen. Toisen kehon muovaamiseen kehittyvä liike yhdessä törmäystestinukkemaisen asun kanssa luo tanssille kiehtovan jännitteen.
Esiintyjät ovat terässä ja tekevät työnsä antaumuksella. Kokonaisuutena teos näyttäytyy minulle kuitenkin latteana: pimeydestä valoon kulkevan joukon matka omalakisessa yhteisössään, kiteyttäisin. Loppukuva on kuitenkin koskettava kontrastina kaikelle edellä nähdylle: haalarikuoren alta paljastuu iho, valokuulan ääreen makuulle kiertyvä nainen.
Tanskalaisen multi-instrumentalisti Trentemøllerin elektrojumputus ja romanialaisen viulistin Alexander Balanescun sävelet tasapainottavat toisiaan. Tanssin ja äänimaailman pala palalta yhteen kasvamista havainnollistetaan ranteisiin napsauttamisesta lähtevässä kipakassa duetossa.
Jenni Sainio
Kirjoittaja on moniroolisesti työskentelevä esittävän taiteen ammattilainen: fyysisen teatterin ohjaaja, yleisötyöasiantuntija ja tanssikirjoittaja. Hän innostuu taiteessa anteliaasta, emotionaalisesti vilpittömästä vireestä ja vahvasta intensiteetistä – jotka uskoo tarkkasydämisenä tunnistavansa oli muoto, sisältö tai toteutustapa mikä tahansa.
Kuva: Petri Laitinen
***
Danish Dance Theatren Black Diamond Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla 13.6.2015
Taiteellinen johtaja, koreografia ja konsepti: Tim Rushton
Musiikki: Trentemøller, Alexander Balanescu & Philip Glass
Tanssijat: Arina Trostyanetskaya, Alessandro Sousa Pereira, Csongor Szabo, Elena Martinez Ibar, Emily Nicolaou, Fabio Liberti, Luca Marazia, Lucia Pasquini, Jernej Bizjak, Maxim-Jo Beck McGosh, Maria Pilar Abaurrea, Stefanos Bizas
Valot: Jacob Bjerregaard
Lavastus: Johan Kølkjær
Puvustus: Charlotte Østergaard
Kantaesitys 2014
