Kuopio tanssii ja soi jälleen. Kuopion rautatieasemalta asti näkyy, että festivaalit ovat alkaneet. Rinkkareppuinen festivaalikansa kävelee jalat enemmän tai vähemmän aukikierroissaan kohti tapahtumapaikkoja. Ensimmäisessä tämänvuotisessa festivaalisähkeessä pureudutaan As2Wrists Dance Companyn tuoreimpaan teokseen.
Minna Tuovinen ja Martin Heslop: Tango for the radically anonymous, Kuopion Kaupunginteatteri
Koreografia: Minna Tuovinen & Martin Heslop
Tanssi: Kaisu Hölttä, Teemu Kyytinen, Natasha Lommi, Pekka Louhio & Reija Wäre
Valosuunnittelu: Pasi Pehkonen
Kaupunkiin on tullut kesä. Ihmiset ovat leppoisia ja hyväntuulisia, tavanomaisesta festarijuoksuaikataulusta huolimatta. Ennen esitystä on kiire tavata ja vaihtaa kuulumiset tuttujen ja tutumpien kanssa. Tietty levottomuus ja hektisyys asettavat hieman paineita alkavalle teokselle. Toisaalta festivaalin ensimmäisenä päivänä tanssia rientää katsomaan mieli avoinna ja otsa sileänä, koska kaikki into ja energia on tallella.
Minna Tuovisen ja Martin Heslopin teos Tango for the radically anonymous antoi sitäpaitsi aikaa virittäytyä tunnelmaan. Valoilla luotiin ja esiteltiin tila, johon tanssijat lipuivat. Liike alkoi virrata tanssijoiden välillä, kädestä toiseen ja kehosta kolmanteen. Tangon ominaisluonne näyttäytyi hyvin nopeasti. Intiimiys ja intohimo sitoutuivat nykytanssiin. Myös pelko siitä, ettei kukaan joudu tanssimaan yksin. Tango yhdelle olisi epätoivoista ja onnetonta. Kyseessä oli Tuovisen ja Heslopin tutkimusaihe: improtango, joka yhdistelee nykytanssia ja tangoa.
Teos noudatti aika perinteistä draaman rakennetta. Alun esittelystä ja yleisön kaappaamisesta mukaan esityksen maailmaan päästiin teoksen kliimaksiin, jossa ihmissuhteet monimutkaistuvat ja ristiriidat kasvoivat. Yleisö saatetaan hetkelliseen hämmennyksen tilaan, ja henkilöhahmot alkavat muuttua. Tämän kaiken jälkeen teos alkaa punoa kasaan loppua, löytäen toivotun ratkaisun.
Kuva: Petri Laitinen/Kuopio Tanssii ja Soi 2011
Kaari on suhteellisen luonnollinen tanssiteokselle. Yleisölle tulee jättää aikaa tutustua teoksen teemaan ja toivottavasti uppoutua siihen. Sen jälkeen tanssijat lämmittyään antavat parastaan ja tanssivat fyysisyyden huipulle. Huipulta ryhdytään sitomaan teoksen palaset yhteen ja rauhoitutaan kohti loppua. Liikekieli toistaa ehkä jo nähtyä, mutta näyttää syvempää ulottuvuutta, koska tanssijat ovat kokeneet ehkä teoksen aikana jotakin. Tämän rakenteen sisällä teoksessa Tango for the radically anonymous oli erittäin raikasta saada nähdä leikkauskohta, jossa tanssijat ’esiteltiin’ soolona, kukin vuorollaan valokeilassa. Heistä tuli välittömästi katsojalle enemmän kokevia, inhimillisiä ja rakastettavia persoonia. Sen jälkeen kaikki eteni kerralla ja teos löysi todella uuden ulottuvuuden. Se oli välttämätöntä. Tanssijat tanssivat tangonsa uskottavasti, vaikka se ei ole heille ominaisinta liikekieltä, eikä se vannoutuneelle nykytanssin katsojallekaan ole ominta. Tanssijoiden kokonaisvaltainen ilmaisu onnistui vangitsemaan katsojansa.
Visuaalisuudessa oli raikkautta, ajatusta ja suunnitelmallisuutta tanssiteoksen luonteelle. Lavasteneliötausta oli joskin hieman ristiriidassa teoksen puvustuksen kanssa. Oranssinkeltaiset hippispiraalit eivät istuneet jazz-tanssiesityksen vaatteisiin ja tangomaiseen kapakkatunnelmaan. Tangon väri näkyi, mutta muu jäi epäselväksi. Sommitelmallisesti ja rajauksellisesti esiintymistila, raaka kaupunginteatterin suuri näyttämö, oli ratkaistu hienosti. Valosuunnittelu teki tässä paljon.
Teoksen liikekieli oli erilaista ja siksi kiinnostavaa, ja se oli varmasti osaksi tango-nykytanssifuusion ansiota. Ryhmäkontakti oli mahtavaa: yksilöt sulautuivat yhdeksi massaksi. Hyvällä tavalla. Harvoin on uskallusta jatkaa kontaktia niin kauan ja toistaa materiaalia niin näkyvästi. Tanssijoiden muuntuva ilmaisukyky oli se, joka liikemateriaalia varioi.
Heini Tuoresmäki
