Sari Palmgren kirjoittaa tämän vuoden Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin esityksistä omakohtaisten kokemustensa ja taiteilijoiden kohtaamisen kautta. Nyt vuorossa Simo Kellokummun ja Vincent Roumagnacin 8/62° 53′ N27° 40’E/16062011 (Elvis has left the building).
Simo Kellokumpu ja Vincent Roumagnac: 8/62° 53′ N27° 40’E/16062011 (Elvis has left the building)
Kuopion Kaupunginteatteri
Koreografia ja ohjaus: Simo Kellokumpu & Vincent Roumagnac
Tanssi: Katariina Karlsson, Jarkko Lehmus, Anne Pajunen & Satu Rekola
Laulu: Heini Korhonen & Elisabet Petsalo
Kuva: Kellokumpu & Roumagnac
Kokemuksia 1
Kävin katsomassa Simo Kellokummun ja Vincent Roumagnacin teoksen 8/62 53′ N27 40’E/16062011 (Elvis has left the building) Kuopio tanssii ja soi- festivaalin ensimmäisenä päivänä ja tapasin taiteilijat seuraavana päivänä. Keskustelin heidän kanssaan omien havaintojeni ja pohdintojeni kautta. He kertoivat saaneensa jo paljon kommentteja yleisöltä, kuten ”kova veto”, ”hullu”, ”hämmentävä”… Omasta mielestäni teos oli hämmentävä ja virkistävää vaihtelua tässä kontekstissa. Se olikin nimenomaan ajateltu tälle festivaalille, tähän paikkaan. He halusivat kääntää ennakko-odotuksia ja saada katsojan pohtimaan omia odotuksiaan ja olemistaan festivaalin katsojana.
-Ei ole kyse siitä pitääkö teoksesta vai ei, vaan on mielenkiintoista kuulla katsojien odotuksista ja havainnoista.
Teoksen aikaa rakensi viiden minuutin välein kuuluva koreografin ajanjaksotus: 5,10,15,20. Minun mielestäni n. 22 minuutin kohdalla tapahtui jokin muutos katsojissa. Tällöin myös tanssijat alkoivat kuulostaa ja näyttää väsyneiltä. Kohtasin yleisössä kysyviä katseita, kuten pitäisikö tässä tehdä jotain?
-Kysymys on aktiivisesta tai passiivisesta katsojasta.
Lainauksia
Kommunikaatio historian kanssa ja kierrättäminen ovat lähtökohtia koreografille ja ohjaajalle tässä teoksessa. Kaikki teoksessa on kierrätettyä, kaikki on yhteydessä toisiinsa. Mikä on oma paikka tanssihistorian ketjussa olla tällä festivaalilla, tällä porukalla, tällä näyttämöllä? Teos on täynnä viittauksia eri teoksiin, ajattelijoihin, kuvataiteilijoihin. Pohdin miten teoksesta voi saada kiinni, jos ei ymmärrä näitä viittauksia?
-Ei tarvitse olla huolissaan, jos ei ymmärrä jokaista lainausta. Jokainen katsoja kokee teosta omasta näkökulmastaan ja omasta historiastaan.
Työskentelystä tanssijoiden kanssa
-Silloin kun tanssijat tulevat mukaan teokseen, eivät he tietenkään astu tyhjälle paperille. Paljon on jo ajateltu ennen heidän mukaan tulemistaan prosessiin. Mutta kun he tulivat mukaan, kaikki laitettiin pöydälle, jaettiin tanssijoiden kanssa. He saivat sitten itse valita, miten he työskentelevät, miten ovat tanssijoita tässä teoksessa.
Minusta näytti siltä, etteivät kaikki tanssijat olleet täysin väsyneit, sanoakseen lopussa ”en jaksa enää”?
-Kysymys voi olla myös toisenlaisesta uupumisesta kuin fyysinen uupuminen. Se voi olla henkistä uupumista tai uupumista toistamiseeen. Tanssijat ovat ja saavat olla omanlaisiaan ja erilaisia keskenään.
Askeleet
Miksi oli ennalta tehdyt askeleet, eikö teos olisi ollut enemmän tässä ja nyt, jos se olisi improvisaatioon perustuva?
Vastaukseksi saan jälleen kerran lainauksen, nyt Samuel Becketiltä:
”try again fail again, try again, fail again -better”
Haastattelun jälkeen kirjoittaessani muistan lainauksen toisin, ja google antaa sille siivet: Try again. Fail again. Fail better. Mutta en voi olla varma, oliko sen tarkoituskaan olla suora lainaus vai liittyikö se juuri tähän teokseen noin muunneltuna.
– Halusimme jotakin jossa on ennalta määrätty rakenne, tietyn ”tekstuurin” luomiseksi; englanniksi termi ”texture” toimii paremmin, koska se sisältää sanan text. Koko dramaturgiamme perusta on kielen dekonstruktio ja uuvuttaminen.
Asiat näkyviksi
Ihmettelin festivaalin tiedottajan kuvaa festivaaliesitteessä, jossa normaalisti on liikekuva tai teoksen sisältöä avaava visualisointi. Tekijät haluavat ulottaa odotuksien kääntämisen site-specific prosessin eri vaiheisiin.
– Mikä on tämän esitekuvan idea ? Ideana oli laajentaa leikkisästi teoksen nimeä jatkaaksemme teoksen kontekstuaalista esiin tuomista. Mikä on esitekuvan idea yleisesti ? Sen idea on kiinnittää lukijan huomio ja saada lisää katsojia sekä antaa visuaalinen ilme teokselle. Ohjelman mennessä painoon meillä ei ollut teoksesta mitään kuvaa sen site-specific luonteen takia. Tiedottajan tehtävä on tehdä teos näkyväksi, joten nostamme tiedottajan varjosta valoon ja käytämme siis hänen kuvaansa teoksen esitteessä. Näin teemme myös uutta teosta, sillä jos teos esitetään esimerkiksi kahdeksassa eri paikassa, niin ne muodostavat kahdeksan potretin sarjan ja ovat näin ollen oma teoksensa.
Seuraavan kerran teos nähdään Pyhäjärven täydenkuun tansseilla jäähallissa. Tätä teosta varten tanssijat ovat ankarasti opiskelleet jäätanssia youtubesta. Jään odottamaan tätä kokemusta!
Koko prosessi sekä teos vaikuttavat samaan aikaan todella vakavalta ja samaan aikaan ei ollenkaan vakavalta.
-Me leikimme vakavasti!
Sari Palmgren
Kirjoittaja on koreografi ja tanssija.
