Päästiin vihdoin siihen odotettuun tunteeseen, kun maailma pienen hetken tuntuu täydelliseltä. Kaikki muu unohtuu ja todellisuuden täyttää koskettava liikkeen energia. Se, joka on parhaimmillaan kaikki: ihmeellinen, ilahduttava, hämmentävä, liikuttava, voimakas, vavisuttava, herättävä, nautittava.
Cedar Lake Contemporary Ballet, Kuopion Kaupunginteatteri
Tanssijat: Jubai Battisti, Jon Bond, Soojin Choi, Nickemil Concepcion, Vania Doutel Vaz, Gwynenn Taylor Jones, Jason Kittelberger, Ana-Maria Lucaciu, Navarra Novy-Williams, Oskar Ramos, Matthew Rich, Joaquim de Santana, Acacia Schachte, Harumi Terayama, Ebony Williams
Kuvat: Petri Laitinen/ Kuopio Tanssii ja Soi 2011. Ylempi kuva teoksesta Sunday, again, alempi teoksesta Unit in Reaction.
Hurmaava festivaaliviikon lopetus
Festivaaliviikko huipentui amerikkalaisen Cedar Lake Contemporary Ballet’n vierailuun. Illasta näkyi, että ryhmän taiteellinen johtaja Benoit-Swan Pouffer suosii ryhmän ohjelmistossa erityisesti nuoria eurooppalaisia koreografeja. Esityksen avasi norjalaisen koreografin ja teatteriohjaajan Jo Stromgrenin Sunday, again, seuraavaksi nähtiin italialaisen Jacopo Godanin teos Unit in Reaction, ja kolmantena ruotsalaisen Alexander Ekmanin Hubbub. Teokset olivat keskenään mukavan erilaisia, ja tanssijoiden monipuolisuus ja maneerittomuus kirkasta. Päästiin vihdoin siihen odotettuun tunteeseen, kun maailma pienen hetken tuntuu täydelliseltä. Kaikki muu unohtuu ja todellisuuden täyttää koskettava liikkeen energia. Se, joka on parhaimmillaan kaikki: ihmeellinen, ilahduttava, hämmentävä, liikuttava, voimakas, vavisuttava, herättävä, nautittava.
Sunday, again leikki absurdiuden komiikalla. Parisuhdedraama ja mahtipontinen Bachin musiikki yhdistettiin kepeään sulkapallopeliin ja hullunkuriseen pallon etsintään. Teos kommentoi raikkaalla tavalla sitä, kuinka teemme joskus vapaa-ajastammekin suorituksen, emmekä osaa olla oikeasti läsnä lähimmäisillemme. Toisaalta työkeskeisessä kulttuurissamme emme välttämättä osaa suhtautua vapaa-aikaamme ollenkaan järkevästi, ja siitä tulee ahdistava ja hallitsematon pakkopulla. Liikekielessä näkyi baletin tuoma tekniikka, mutta liikkeen mahdollisuuksien annettiin olla rajattomia: juuri niin rujoja tai linjakkaita kuin kukin hetki vaati. Valoa heijastava tanssimatto ja valkoiset peliasut loivat teokseen lisää visuaalista tyylikkyyttä ja toivat absurdiuden osaltaan enemmän esiin. Teoksen koreografia oli itse ollut toteuttamassa sekä valosuunnittelua että puvustusta.
Illan toinen teos, Unit in Reaction, oli hyvin Forsythe -henkinen liikkeen juhla. Koreografi Jacopo Godani onkin työskennellyt aikaisemmin lähes kymmenen vuotta William Forsythen tanssiryhmässä. Teos vei tanssijoiden fyysisen kapasiteetin äärimmilleen ja käytti hyväkseen tanssivan kehon veistosmaisuutta. Se oli abstraktia räjähtävää energiaa, jossa tanssijat loistivat.
Hubbub lunasti paikkansa parhaana ja kaikin puolin kokonaisimpana festivaalilla näkemänäni teoksena. Se oli koreografi Alexander Ekmanin henkilökohtainen kannanotto taiteen kritiikkiin. Näyttämöllä nähtiin milloin työhaalareissa, milloin alusvaatteissa tanssivia tanssijoita, joiden tekemisiä nauhalta tuleva ääni kommentoi. Esiintyjät ikään kuin kamppailivat katsojien tulkitseman yli-inhimillisen taiteilijaminän ja henkilökohtaisen persoonansa ristiaallokossa. Kaikki paljastettiin ja kyseenalaistettiin, vaikka tanssijat olisivat mitä yrittäneet. Teos oli terävä, hulvaton ja käänteitä täynnä. Erityisen herkullisena mieleen jäi miehen ja naisen duetto, jossa nauhalta tuleva kertoja antoi tanssijoiden ajatuksille äänen. Tässä teoksessa Cedar Lake Contemporary Ballet’n tanssijoiden käsinkosketeltava läsnäolo ja ilmaisuvoima tulivat hyvin esiin. Myös teoksen visuaalinen ilme viitteellisine lavastuksineen ja koreografiassa hyväksikäytettävine pöytineen oli hieno ja kekseliäs.
Teatterista kotiin käveli onnellinen festivaalivieras, joka toivoi mielessään, että jokaisella olisi mahdollisuus tällaiseen elämän iloon. Aikaisemmin samana päivänä festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Uotinen olikin osuvasti lausunut: ”Yksikään elämä, jota tanssi on koskettanut, ei voi koskaan olla sisällötön.” Kunpa tanssi koskettaisi kaikkia.
Veera Lamberg
