Tuomo Railo – Espoon kaupungin kulttuuripolitiikassa on tapahtunut selkeä kehitys kohti elitismiä. Kun kaupungin talous kärsii väliaikaisesta verovarojen hupenemisesta, ja kun kulttuuri on joutunut kantamaan ”osuutensa” säästötalkoissa, ovat säästökohteeksi valikoituneet, mielestäni varsin lyhytnäköisesti, kulttuurin kuluttajista puolustuskyvyttömimmät – lapset.
Espoon kaupungin lapsille kohdistama kulttuurin tuki keskittyy nyt pääasiassa taiteen perusopetuksen tukemiseen, jossa lasten vanhempien rahoitusosuus on merkittävä. Tällaisten kulttuuriharrastusten piiriin valikoituvat siten lapset, joiden vanhemmilla on varaa ja aikaa lastensa kulttuuriharrastuksen tukemiseen. Sen sijaan kaupunki on lakkauttamassa esimerkiksi kouluille suunnattujen lastenteatterivierailujen järjestämisen kokonaan. Näin kaupunki ei ole enää tukemassa lasten ja ammattitaiteilijoiden kohtaamisia. Tämä tärkeä osa taidekasvatusta on jäämässä yksinomaan lasten vanhempien aloitteellisuuden ja maksukyvyn varaan.
Aloittaessamme tanssiteatterimme Glims & Glomsin toiminnan vuonna 2000 Espoon kaupunki järjesti vielä tanssin vierailuesityksiä kulttuurikeskuksen Louhisalissa ei pelkästään lapsille, mutta myös aikuisille otsikolla ”kuukauden tanssivierailu”. Tämä vierailutoiminta kuitenkin lakkautettiin kulttuuritoimen prioriteettien muuttuessa. Pian tämän jälkeen kaupunki lakkasi ostamasta myös meidän koko perheelle suunnattuja esityksiämme. Viime vuodet varsin epävarmat pääsylipputulot ovat olleet meidän ainoa keinomme päättäjien arvostamien ”oman toiminnan tuottojen” keräämiseen Espoossa.
Ensi vuonna kaupungilla ei ole enää varaa edes järjestää suosittua monitaiteellista lastentapahtumaa, koska tapahtumaa järjestäneiltä virkamiehiltä on viety kaikki toimintarahat.
Kaupungin kulttuurijohto toivoo tällaisen toiminnan syntyvän taideyhteisöjen aloitteesta ja toteuttamana. Kaupungin oman henkilöstön asiantuntemusta ja ammattitaitoa ei nyt voida – tai haluta – käyttää tapahtumien kokoamiseen. Monen ihmisen pitkäjänteinen työ ajetaan alas. Myös kaupungin yhteistyö Liikkeellä Marraskuussa –festivaalin kanssa on uhattuna.
Espoon kulttuurijohtaja Georg Dolivon viesti on, että ”kovina aikoina” on keskityttävä olennaiseen. Hänen strategianaan on ollut luoda kaupungin imagoa kohottavalle taiteelle vahva falangi. Kulttuuritoimenkeskus on nyt jaettu kahtia, jossa suuret taideinstituutiot on kerätty tiukkaan neliömuodostelmaan kaupunkikuvakulttuuriyksikkö -otsikon alle ja b-kansalaiset eli lapset, siirtolaiset, ”kylähullut ja tulisielut” – myös tanssitaide – on koottu nk. vapaan sivistystoimen alaisuuteen.
Tämä jako on täysin keinotekoinen ja se saattaa myös muodostua monelle pienelle taideyhteisölle tuomioksi pitäytyä ”sivistystoiminnassa”. Tämä kahtiajako merkinnee myös sitä, että taidelajien välinen rahoituksellinen epäsuhta korostuu entisestään; marginaalisessa asemassa toimivalle tanssiteatteri Glims & Glomsille tämä tarkoittaa suotuisen alun saaneen kaupunginavustuksen pienenemistä ensi vuonna. Aivan – kaupunginavustuksemme pienenee, mutta onneksemme vain kaksi prosenttia – kiitos muutaman ”muutosvastarintaa” harrastavan ”sivistysvirkailijattaren”.
Näkemyksemme on, että avustuksemme ei ollut viiden olemassaolovuotemme aikana vielä kehittynyt sille tasolle, että toimintamme olisi pitkällä tähtäimellä kannattavaa ja nyt tämän kehittymättömän avustuksen kutistuessa herää kysymys siitä, onko Glims & Glomsin entisestään supistettava vai lakkautettava toimintansa, jos teatterin tähän asti suurimman tukijan, kaupungin avustus on näin epävarmalla pohjalla? Kaupunginavustuksemme nousu sille tasolle, että voisimme vakinaistaa ainoan työntekijämme, tuottajamme, puolipäivätyöstä kokopäiväiseksi näyttää epätodennäköiseltä lähivuosina. Mahdollisuus kiinnittää tanssijamme jatkuvin sopimuksin lipuu vielä kauemmaksi tulevaisuuteen.
Mielestäni Espoo toteuttaa varsin lyhytnäköistä kulttuuripolitiikkaa. Jos kulttuuri ymmärretään ainoastaan suurten kulttuuri-instituutioiden tarjoamina palveluina – sinfoniakonsertteina ja Suomen suurimpana taidemuseona – jää se vain parempituloisen ja vanhemman väestönosan harrastukseksi. Lasten kulttuurisen pääoman kartuttamisessa asuinkaupungilla ei ehkä ole merkittävin rooli, mutta ellei kaupunki tarjoa siihen mitään muita mahdollisuuksia kuin muutaman suuren instituution lastentapahtumat ja -työpajat, voi tulevaisuus olla köyhä niin kaupunkikuvan kuin hyvinvoinninkin tasolla. Espoo on, totta vie, elävämpi kaupunki kuin mistä kaupungin johto tuntuu nyt olevan kiinnostunut tai edes tietoinen.
Tuomo Railo
Koreografi Tuomo Railo johtaa yhdessä Simo Heiskasen kanssa espoolaista vapaata tanssiryhmää, Glims & Gloms dance companya. Hänen viimeisin teoksensa, Näkki, oli ensi-illassa Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla kesäkuussa 2004. www.glimsgloms.com
