Circo
Puolituntinen Mumbai Express on vuonna 1996 perustetun nykysirkusryhmä Circo Aereon ja elektronisen tanssimusiikkiartisti Mufflerin eli Konsta Mikkosen yhteistyö. Ohjaus on kokeneen, tanssista lähtöjään olevan Sanna Silvennoisen, joka myös esiintyy toisena teoksen ilma-akrobaateista. Toinen päärooli on vertikaaliköyteen erikoistuneella Viivi Roihalla. Koreografia on naisten yhteinen.
Keskellä Stoan riisuttua lavaa on uusvanhoista laudoista tuunattu dj-tiski, jonka takana seisoo muusikko Muffler. Ensimmäiset köydet ovat logistisesti aivan liki ensimmäistä penkkiriviä, ja tuolissa täytyy valua alaspäin nähdäkseen yllänsä Sanna Silvennoisen ja Viivi Roihan. Valokiilat savuineen ja musiikin viidakkoefektit hallitsevat alkua.
Silvennoinen ja Roiha taiteilevat (pujottautuvat, solmiutuvat, keinuvat, liukuvat, keriytyvät, roikkuvat ja pudottautuvat) eri puolilla näyttämöä riippuvilla köysillä enimmäkseen yksin, mutta samanaikaisesti. Ajoittain toinen hiipii sitomaan useamman köyden päät syliinsä tai itsensä ympärille toisen esittäessä soolon. Myös enteellisen hidastempoista pariakrobatiaa nähdään.
Voimaa ja koordinaatiota vaativa ilma-akrobatia on köydellä, tai millä tahansa muulla välineellä etenkin hitaasti tehtynä raskasta. Pohdiskelevuus väistetään – Silvennoisen ja Roihan esiintymisessä vallitsee rouhea, tekemisenmakuinen flow.
Pilvikeinuosiossa, joissa köyden molemmat päät ovat kiinnitetty kattoon, naiset toistavat vuorotellen lähellä lattiaa samankaltaiset ja melko yksinkertaiset kuvioinnit. Tunnelma tuntuu sulkeutuvan. Mufflerin soittorasiat rahisevat monomaanista rytmiä.
Kolme neljäsosaa teoksesta on kulunut, ja Silvennoinen häviää lavalta. Roiha alkaa huilia – hän avaa hiustensa nutturan, nostaa vissypullon dj-tiskin kupeesta ja hörppää. Hiljaisuudessa hän riisuu paidan, kävelee tiskin taakse, kumartuu siihen, katselee yleisöä ja hymyilee. Katsomme takaisin.
Eleen voisi ajatella julkeana, vaivaannuttavana. (Nytkö ideat loppuivat? Mitä nyt tapahtuu?) Itseeni tällainen raikkaus taitekohdissa useimmiten vetoaa. Ei sillä, että yleisön reaktioiden kokeileminen esiintyjien kahvipaussilla kesken teoksen olisi uusi juttu. Mutta yllätyksellisyys on jälleen toimivaa.
Roihan hetkellinen esiintyjän roolin nyrjäyttäminen on antiteko, joka valpastaa yleisöä ja terävöittää tilanteen. Sitten hän kiipeää Muffleria alamiehenä käyttäen tiskille, siitä miehen olkapään kautta tämän takana riippuvalle köydelle. Sitten musiikki räjähtää ja Roiha riehuu köydellä – erinomaisen raivokkaasti – katon ja tiskijukan välillä.
Teoksen alun tanssillisemmalla latauksella pedattuna lopun räyhäköinnin voisi tulkita käsitetaiteelliseksi manifestiksi, rajuksi kysymykseksi siitä, mitä liike oikeastaan on? Mitä on tanssi akrobatiassa? Mitä Roihan köyteen kohdistama vimma ja raivo haluavat kertoa?
Kokonaistunnelmaltaan alun ilmaisullinen puoli on tiheämpi ja lopun soolonäytös monitahoinen: se kun teknisyydessään ja vaarallisuudessaan katsoo myös sirkukseen.
Dramaturginen rakenne on selkeä, mutta varsinkin alkupuolella toteutus hieman uinailevana nojaa Mufflerin tiskinsä levysoittimista loihtimiin ensin lujaa ja sitten hiljaa tykitettyihin, nautinnollisiin soundiaaltoihin.
Teoksen nimeä argumentoidaan eniten Mufflerin toimesta, levysoittimien takaa. Musiikin ja äänimaailman menetelmänä on juuri kontrastisuus ja vaihtelu. Jopa hiljaisuutta käytetään.
Teos on rohkea, sillä läpinäkyvyydellään se altistaa itsensä keskustelulle, lähes janoaa sitä. Jäin kaipaamaan vielä jotain – ehkä huumoria? Joka tapauksessa Mumbai Express on varsin juurevissa kysymyksissä operoiva ja hedelmällinen esitys, jonka uskoisin jakavan katsojiensa mielipiteitä.
Maija Jelkänen
Kirjoittaja on freelancetoimittaja ja harvinaisten kivien keräilijä, jota kirjat ja hevoset eivät ole koskaan lakanneet kiinnostamasta.
¤¤¤
Circo Aereo: Mumbai Express
Ohjaus: Sanna Silvennoinen.
Suunnittelu ja koreografia: Sanna Silvennoinen ja Viivi Roiha.
Musiikki: Muffler.
Valot: Juho Rahijärvi.
Puvut: Suvi Hänninen.
Tuotanto: Circo Aereo yhdessä Cirkon – Uuden Sirkuksen Keskuksen kanssa.