Tanssiproduktio Under Construction, ohjaaja Virva Talonen, vuosi 2016
Olen kirjailija, siis kirjoitan. Vera Tegelman on tanssija, siis hän tanssii.
Kirjoitan sille määrättyinä aikoina. Välillä teksti näkyy yleisölle, välillä ei. Välillä minä näen mitä Vera tekee, välillä en näe. Sormet eivät saa pysähtyä. Minun on määrä kirjoittaa mahdollisimman vapaasti. Tanssiteoksen lähtökohtana on kirjoittamisen prosessia ja itsesensuuria käsittelevä kirjani Antaumuksella keskeneräinen.
Katosta roikkuva kirjoituspulpettini keinahtelee. Toisinaan tunnen vapautuvani, sormet tykittävät tekstejä, jotka ällistyttävät minua. Ajattelen, että tällaista en olisi missään muussa tilanteessa tullut kirjoittaneeksi. Joinakin hetkinä istun pulpetissani kuin jäähypenkissä. Mietin, mitä niin kauheaa olen tehnyt, että minut on asetettu tähän kärsimään ja häpeämään.
Kun Vera tunkeutuu kirjoituspulpettiini, unohdan omat tarpeeni ja tuntemukseni ja yhtäkkiä minua kiinnostaa vain oma tila, oman kirjoittamiseni tila, jota on suojeltava, mutta miksi? Jokaisessa harjoituksessa ja esityksessä päädymme kirjoittamaan dialogia. Tunkeutumisen, taistelemisen, antautumisen kautta päädymme kirjoittamaan nelikätisesti. Lopputulos on usein absurdia ja jälkikäteen tarkasteluna juuri nämä repeytymät tekstimassassa ovat produktion kiinnostavinta ainesta.
Valitsin kolme dialogiin johtavaa katkelmaa:
I
Hyvät kuulijat! Ha ha, dieetti. Ravitsemusasiantuntija saapui, vaikka odotitte klovnia. En ole leimautunut keneenkään niemandem den nicht so katastrophalisch, das ist mein Heimatland, kaikki menee pieleen. Miten haluatte itsenne esiteltävän? Konstruktio, jonka huolella laadin etukäteen, ei toimi ollenkaan. Siis klovni vai ravitsemusasiantuntija? Syökää, syökää, ei minulla muuta neuvoa ole. Syökää niin kauan kuin on ruokaa tarjolla, siis saatavilla. En ole tiennyt, että puuvillaa voi syödä sairastumatta, ainakaan että tällaisia määriä. O nein. Jetzt ist es no onhan niitKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKK KKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKK KKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKNaistenpäivä naistenpäivä. Miten vietit naistenpäivää? Maria Peura, 46, kertoisitko, miten vietit naistenpäivää. No puin aamulla ylleni naistenpuvun, söin naistenaamiaisen, naismaisesti opastin tytärtäni. Laitoimme yhdessä ripsiväriä. Oiiiii kun minun ripsivärissäni oli klönttejä. Hyi että on inhottavaa olla nainen. Katsokaa nyt tuotakin hiipparia. Onko tuokin nainen? Heittelee palikoita ympäri lapsiparkkia. Ei kiva ei kiva. Millä lapset nyt leikkivät, kun tuo törkeä aikuinen, niin, miksi miksi. Mitä se touhuaa, hyi, onko se joku pedofiili. Mitä vittua se tekee lapsiparkissa, aikuinen ihminen, ainakin 88-vuotias. Tämä tuli ilmestyksenomaisesti mieleeni kasikasijäätelöistä, joita sai ostaa Pellohallenista, Allantin kaupasta. Kasikasissa oli ainakin suklaata, kermajäätelöä, keksinpaloja, kinuskia, toffeeta, lakritsia, kuivattua kermavaahtoa, ananasmurskaa. Ketään ei kiinnosta. Vaikka varastimme jäätelöt, kukaan ei lähtenyt perään. Ruotsin-sillalla ryttäsimme jäätelöpaperit ja purskahdimme itkuun. Mennään takaisin, tunnustetaan. Me haluamme tunnustaa. Äiti äiti isä isä tullimies Allanti ja Britta ja kaikki Ruotsin komeat pojat. Hyygyt. Jörret Börret Dylanit Antonit Reidarit Valentinit. Ma tahdon teidän kanssanne naimisiin. Poikkinaintia poikkinaintia. Ei kuitenkaan naintia. Miksi kukaan ei tule ottamaan pois kuolaa niskasta ja selästäni. Kutittaa. Aivan ookoo ookoo ookoo äsken kirjoitin koota. Älä nyt mene. Tule vain nuuskuttelemaan lisää, koska me kuulumme yhteenMöömelkein onnistuin, mutta sitten tuli liian voimakas tuulenpuuska ja kaikki suunnitelmani tuhoutuivat. Aivan äsken järvenselkä kimmelsi. Minun selkäni on vieläkin sinisenmusta, eikä se kimmellä, enkä minä osaa sanoa, mikä on minun oikeaioloplpoihyvin men nimeniopettavainen saaaristonerennhdslupaaan pitää huola wgwtw jruojwrqaffascnnfhe fhhnaimakauoa naimakaupat menivät sukseen jättämisen johdosta aavistuksen toiseen suuntaan kuin olitarkoitus en huomannut olevani eisuostuvainene nananan vasta uin kahdenkymmenen vuoden jälkeen. en tahdo olla pikkumainen mutta haluaisen jonkinlaisen korvauksen halusin tulla tunnetuksi järkevänä metsänhoitajana sfldfjgldhmetsänhoitajana
– olen päättänyt valita sinut
– mikä muutti mielesi
– otit piilolinssit pois
– herkulliset saatavat
– smaragdinvihreä oli teennäinen
– samoin amethystin vihreä
– olet luonnollinen, oletko puhdas
– niin kuin vain sinäkin olemme
– sali tyhjenee pian
– haluatko laittaa jalkasi jo veneeseen
– opetan sinut puhumaan, kun olemme ulapalla
– niin paljon lokkeja
– maistuuko nakki
– en tahdo sitä
– sekoitin siihen omaa luujauhoani
– suljen sen suuhuni
– perillä me lihotamme sinut
– sitten kelpaan
– saamme hyvät rahat
– mitä meistä tulee sitten
– nakkeja
– ja lokkeja
– vapaita lintusia
– kaikki iskeytyy hitaasti kallioon
– ikiikik
II
Tämän illan esitys ei tunnu hyvältä. Miksi pitäisi tuntua hyvältä. Päivällä tuntui hyvältä. Pitääkö aina tuntua joltakin. Paskaa. Miksi minä kirjoitin että karsta. Saniainenkin olisi ollut parempi. Pitäisi kirjoittaa niin että kaikkia naurattaa. Teatterin pitää olla hauskaa. Elämän pitää olla kepeää. Eikä tällaista aina. Katsokaa nyt tätä, hyvänen aika. Miksi minun katseeni piti osua XXään. En yhtään tykkää siitä, miten hän minua katselee. Rakas kirjeenvaihtotoveri. Saanko viedä sinut nukkumaan. Olemme olleet kirjeenvaihdossa jo sata vuotta. Tiedän, mitä olet joka viikko syönyt aamupalaksi. Menettää kasvonsa. Totta kai menetän kasvoni. Haluan menettää kasvoni, koska minua odotetaan suussa. Sinne kaivataan vettä, raikasta vettä. Vaikea sanoa, mitä kaikkea muuta, minkälaista nestettä. Tuoksunkohan minä hyvältä. Minä olen nyt esityksessä. Kyllä tämä on jo nähty. Eivät sormet tykkää antaa Pakenen suppiloa, se ilmestyi niin yllättäen, kun kahlasin rantavedessä ja Cecilia valehteli, että uni on muuttumassa maisemaksi, josta minä en pääse pois, ellen muista tunnussanaa. Juuri kun olin sanomassa, huuleni liimaantuivat sääskiliisterillä umpeen jpihkaa ja hassusti kutioltetettavanilhioigfdvmhmpuolmusrahmuinua mhaaskiolintujen hkulkkoposhhguolimatta kaikesta saan aikajlsfdlkgaikaiseksi vain muuntogeenisiä loisia jotka pitävät ällöttävää äbdgufcjvbmääntä oisin, ne selkeästi yrittävät muodostaa sanoja suuttomuudestaan huolimatta ja niiden ääni kuulostaa jotenkin narisevalta kiisseliltä joka valuu jonkun rinnuksia pitkin aikaiaiakjidfg aikik aikaisemmin kuvittelin ettätämä johtaisi johiokkf johonkin sen sijaan olen vasrluk,mhv
– montako olet jo paistanut
– ne huutavat niin kovin, kolme
– jumalauta taikinalla ei ole sielua
– kuuntele, mitä tuo on
– kuuntelet minua, tottelet, hä
– vaaaran kkkkkuuuuuuuuntelllll
– sitä ei syödä itse, mikä tuo patti on
– laitoin taikinaa padan alle
– hakkaatko itseäsi päähän
– kaikesta tästä voit syyttää vain häntä
– hänhän on barbie
– niin ja hänen kätensä sulivat tässä
– voi rakas pieni kulta, sali tyhjenee pian
– tämä savu on jo niin tiheää
– sinä syöt sen käden, sitten lähdemme soutelemaan
– onneksi barbiella on uimapuku
– rakastan sinua täysin epäitsekkäästi
– opeta sitten minuakin
– sitä varten sinä käyt koulua, en rupea kaikkea hoitamaan
– onko veneessä viltti
– souda perkele souda
– ovatko nuo lintuja vai aaltoja
– minua ei kiinnosta luonto
– saaaaaaaavummrko, dfjkh koskaan
– olemme kohta bagdadissa
– kultarannikko
– heitä noppaa
– ave ave ave
– pyhyys
– hiiiiiljjjj
– hiipuu hiipuu
III
Minä haluaisin tietää, mitä sinun päässäsi liikkuu. En tietenkään tarkoita, että keskeyttäisimme töitämme. Omat prosessit molemmilla, totta kai, mutta kun on niin kummallista, kun minä en osaa tulkita sinua enää. Ja jos sovittiin, että kirjoitetaan vastakkain ja yhtäkkiä sinä oletkin siellä nyt sitten tanssimassa. En voi olla ajattelematta… Muistanhan minä, mitä sinulla ja Jarkolla oli silloin, vaikkette myöntäneetkään, kuule, jos kesken työpäivän rupeat vain tanssimaan niin tiedät kyllä, että minä en pysty enää keskittymään. Tuo on provosointia, tiedät sen itsekin. Sinä provosoit minua. Häiriköit minua minun työpaikallani. Joo joo, yhteinen ja yhteinen. Kyllä sinäkin toki joskus olet jotakin maksanut, mutta me kumpikin tiedämme aivan hyvin, että… No ei ei ei ei puhuta minun vanhemmistani. Emme todellakaan puhu minun vanhemmistani, koska me teemme nyt tässä töitä ja me olemme sopineet, että toinen ei häiritse toista ja jos minä nyt tartun sinua tukasta niin se ei ole häiritsemistä, vaan täysin normaali reaktio, normaaliakin normaalimpi jumalauta. Ei ketään voi vaatia pysymään rauhallisena, kun puoliso pettää saatana silmien edessä, työpöydän edessä, vielä pahempaa että työpöydän. Tiedät kyllä, mitä minun työni minulle merkitsee ja mitä se sinulle merkitsee. Hengissä pysymistä. Sinä et olisi ilman minua yhtään mitään. Älä venkoile siinä, jos haluat, että en kisko tukkaasi irti juurineen. Pysy paikallasi niin säästän sinut, vaikka et ansaitsekaan. Kaikki on tuhottu jo. Sinä olet tuhonnut. Saatanan narsisti psykopaatti, sanon sen ennen kuin ehdit minua ruveta solvaamaan. Pysy kaukana nyt. En päästä irti ennen kuin olet kauniisti pyytänyt. Minä voin pahoin pahoin pahoin en voi sille mitään, että olen sinua vahvempi. Minä kuristun tässä suhteessa. En kestä sinun hajuasi, tulipa sekin nyt sanottua. Haluatko vielä, että pyydän tänne yleisöä, senkin kuolwertyuuiopopdrkuolna,aova kuolaava hyypiönausf cst vielä yqksi siirtomminueikään kuin ja vututkirlebeivitut sanaoinlyön sanokaåkediihen mihin hyipystyn silläyvä räkäaaaa siihen mihin saan 345560285739202m95i4hi84n74 osun ”ot’an’ s’en mitä saan , motana rlaiainaan, xrakenna asiitä0 00ihn 112112112yletyn en näse kaikia mersoskkejä.1 12112lainaa lainaa 112112gävybpilluväolaikaista kaikki on vain . Yritän jatkaa ilman sokeuttani. Nyt kaikki resurssit ovat käytössäni ja vasta nyt ajattelen mitä niillä teen. Tai yritän, ei minulla ole hajuakaan. En halua sanoa runsauden pula. Tilan pula. Pula kui pula. Nyt kun on kaikki mahdollisuudet, loistaa sisältö puhdasta poissaoloaan. Ei ole yhdyssana tämä ejaxhl11 11111111r1u11o1k1i lääkärinkin alppaset ++md+hglg– nyt ä
– oletko rauhoittunut
– vähän, huomaan palaavani johonkin aikaisempaan
– toivottavasti tajuat, että tämä tapahtuu vain sinun omassa päässäsi
– kyllä, ja vielä jonkun kolmannen, joka ei ole vielä paikalla
– minä en ole pannut sinua paksuksi, älä yritä
– se tapahtui nimenomaan sen kolmannen päässä, älä usko mitä se
– tämä murskaa minut. Te tiedätte molemmat, että minä en pysty enää elämään
– msfkj-
– lj-j
– jjjjuggppå
– sali tyhjenee pian
– ai nyt sitten päätät lähteä, ikinä et ole lähtenyt, kun olen pyytänyt
Maria Peura
Kirjoittaja on 48-vuotias Porvoossa asuva kirjailija ja dramaturgi.