Ensimmäisen päivän tunnelmia Pyhäjärven Täydenkuun tanssit -festivaalilta. Milla Koistinen raportoi.
Terveisiä Pyhäjärveltä! Aurinko on näyttäytynyt useampaan otteeseen, ihmiset ovat ystävällisiä ja tunnelma leppoisa. Ainoa mielipahaa herättävä seikka on, että paikallisen, legendaarisen grillikioskin kohdalla on jäljellä vain harmaa kuoppa.
Kirjoittelen päivittäin pieniä raportteja täältä Täydenkuun Tanssit -festivaalilta ja tällä kertaa pyrin paneutumaan kirjoituksissani muuhun kuin varsinaisesti esitysten arviointeihin. Olkoot nämä raportit sitten vaikkapa eräänlaisia postikortteja Suomen keskeltä, kesäisestä pikkukaupungista, joka jälleen kerran osoittaa lämpöistä vieraanvaraisuuttaan tanssille. Kaupungin esitteessäkin lukee: ”Otathan yhteyttä! Meillä tykätään vieraista – ja tutuista.” Eikä siihen voi kuin uskoa.
Taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula
Täydenkuun Tanssit käynnistyivät tiistai-iltapäivän ensimmäisinä tunteina avajaistilaisuudessa Hotelli Pyhäsalmen pihalla. Pieneen ulkoilmatelttaan kerääntyi uteliaita paikallisia, tanssijoita, koreografeja sekä kaikenlaista tanssiin tavalla tai toisella kytkeytynyttä joukkoa.
Avajaiset jatkuivat residenssitaiteilijoiden johdolla paikalliselle parkkipaikalle, jossa Routa-ryhmä viritteli Reijo Kelan johdolla ulkoilmaimprovisaationsa. Routii-esitys syntyi parkkipaikalla siinä ja silloin, ja myös yleisö pääsi mukaan teokseen. Festivaalin residenssitaiteilijat, italialainen Roberto Casarotto, romanialainen Cosmin Manolescu ja suomalainen Kira Riikonen näyttävät sulautuneen jo paikalliseen tunnelmaan blondiperuukeissaan. Heitä tullaan näkemään päivittäin kaupungilla osana festivaalia ja heidän yhteisteoksensa Don’t ask the blond saa kantaesityksensä lauantaina.
Routii, Mikko Orpana ja Heidi Naakka
Festivaalilla nähdään yhteensä neljä kantaesitystä; Simo Kellokummun, Katarina McAlesterin, Favela Vera Ortizin sekä residenssitaiteilijoiden koreografiat. Kaiken kaikkiaan Pyhäjärvi tarjoaa viiden päivän aikana 26 teosta, joista 18 on kotimaisia töitä, joten nykytanssiyliannostus voi olla todellinen uhka tämän viikon aikana. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi festivaalin taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula sekä koko konkkaronkka tapahtuman takana voi olla täydellä syyllä ylpeä tulevasta viidestä päivästä. Yli-Maunula nostaa yhdeksi tärkeimmistä seikoista kommunikaation ja vuorovaikutuksen sekä yleisön että taiteilijoiden välillä. Täydenkuun Tanssien valttikortti on taatusti intiimi tunnelma ja kaikenlaiset kohtaamiset kaikenlaisten ihmisten välillä.
Ensimmäinen päivä alkaa kääntyä kohti iltaa ja takana ovat ensimmäiset tunnit kursseilla, Pori Dance Companyn esitykset, Jenni Kivelän Ylva-Lii ja muita kertomuksia sekä Rasmus Ölmen Next Fence. Tuntuu että täällä on mahdollista päästä lähemmäs, kokea jotain, jota on vaikea löytää yksittäisten esitysten jälkeen. Esitysten, jotka on rakennettu suorakulmaisiin teattereihin, kauas muusta maailmasta. Teattereihin, jotka imaisevat tekijät sisäänsä eikä kukaan kohtaa ennen tai jälkeen esityksen.
Mikko Orpana
Täällä pienestä kaupungista tulee tanssin kaupunki eikä kohtaamisilta voi välttyä. Taivaalle on ilmaantunut puolikuu eikä minulla ole aavistustakaan onko se täydentymässä vai häviämässä. Pyhäjärvi alkaa hiljentyä, mutta voi olla varma, että teattereissa puretaan ja rakennetaan jo huomista varten.
P.S. Lopuksi vielä tanssitaiteilija Reijo Kelan viesti, jonka hän jakoi yleisölle Routii-esityksen jälkeen ja jonka sain luvan välittää eteenpäin. Siis olittepa sitten missä päin Suomea tahansa, voitte yrittää löytää esityksen tai antaa esityksen löytää teidät.
”Routa-ryhmä esitti juuri teille Routii-esityksestä version numero 2. Versio numero 1 on: yleisö ajaa autolla ennalta sovittuun paikkaan ja seuraa esitystä autosta radiota kuunnellen. Olen Pyhäjärvellä ja ihmettelen. Esittäisinkö itse Routii-version numero 1? Jos kiinnostusta on ja haluatte nähdä esityksen, kerätkää ryhmä ja tilatkaa esitys puhelimitse 050-5823959. Sovitaan aika, paikka ja hinta.”
Milla Koistinen
Kirjoittaja on Helsingissä asuva tanssija, joka on valmistunut Teatterikorkeakoulusta keväällä 2004.
Kuvat: Valtteri Raekallio
