Carl Knifin uusimassa sooloteoksessa Red kristallinkirkas ja herkkävireinen liikeilmaisu yhdistyy runomuotoisiin teksteihin Knifin elämästä. Knif on ennenkin hyödyntänyt omaelämäkerrallisia elementtejä kuten esimerkiksi soolossa Claude Glass vuodelta 2011. Siitä mieleeni on etsautunut kohtaus, jossa hän tanssii itse tehdyillä kovakärkisillä tossuilla, niin kuin lapsena oli tehnyt. Tällä kertaa Knif johdattaa meitä vielä syvemmille vesille.

Tulkitsen, että teoksen teemoja ovat pelko ja sen vastakohta rohkeus. Teoksen nimen Red voi myös ymmärtää ruotsiksi, rädd. Jag säger det fem gånger så att du förstår att jag inte är rädd. Knif menee pelkoa kohti. Meillä kaikilla on jotain, mitä mieluummin pitäisimme piilossa ja pelkäämme näyttää itsestämme, pientä tai suurta. Avoimuudellaan Knif avaa myös katsojille mahdollisuuden kohdata se, mitä eniten pelkäämme.

Teksti ja tanssi toimivat yhteen hiottuna kokonaisuutena. Välillä teksti ja liike ovat erillään, mutta tämän teoksen vahvuus on ehdottomasti sanojen ja liikkeiden kirkkaasti soiva yhteispeli. Knifin liike on äärimmäisen tarkkapiirtoista ja laajaa. Se soljuu, räjähtää, käpertyy ja avautuu, on veitsenterävää ja höyhenenkevyttä.

Knifin kirjoittamat runot ovat fragmentaarisia, mutta etenevät omalla logiikallaan. Tekstit luovat episodimaisia kohtauksia isästä ja äidistä, seksuaalisuudesta, mielen järkkymisestä, rakkaudesta ja elämän monimutkaisuudesta. Tilassa ovat läsnä Knifin elämän ihmisiä, niin rakkaita kuin vihattujakin  Sisältö on paikoitellen rankkaa, mutta käsittelytapa ei tee teoksesta raskassoutuista – päinvastoin. Knif onnistuu luomaan toiveikkaan ja lämpimän läpileikkauksen elämästään. Henkilökohtaiset tapahtumat on taitavasti etäännytetty tavalla, joka mahdollistaa samastumisen.

Mikään teoksessa nähdystä ja kuullusta ei ole turhaa – kaikella on oma merkityksensä ja paikkansa. Janne Hastin harkitun kaunis äänimaailma ja Jukka Huitilan oivaltavan tyylikäs valo- ja tilasuunnittelu ovat täydellisessä tasapainossa näyttämötapahtumien kanssa.

Soolonsa lopussa Knif antautuu vapautuneeseen liikkeeseen Neil Youngin kappaleeseen Old Man. Viimeistään silloin luulisi paatuneimmankin sielussa liikahtavan. Knifin täydellinen fyysis-emotionaalinen heittäytyminen hätkähdyttää. Red on vahva, omaääninen ja herkkä näyttämölle luotu omakuva. Itsensä näyttäminen ja alttiiksi asettaminen vaatii aina suunnattomasti rohkeutta. Knifin erityislaatuinen vilpittömyys yhdistettynä taiteelliseen tinkimättömyyteen on äärimmäisen koskettavaa.

Laura Norppa

Kirjoittaja on saanut toteuttaa analyyttistä puoltaan ja intuitiivista taiteilijasieluaan monipuolisissa työtehtävissään taidehallinnon ja tanssin parissa. Syksyllä 2013 hän osallistui Liikekieli.comin järjestämään Writing Movement -kirjoitustyöpajaan. Nyt hän on juuri aloittanut uudessa työssään Tanssin Tiedotuskeskuksessa tuotantoassistenttina.

°°°°° 

Red

Koreografia, tekstit: Carl Knif
Valo- ja tilasuunnittelu: Jukka Huitila
Äänisuunnittelu: Janne Hast
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Kuvat: Yoshi Omori
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Carl Knif Company
Ensi-ilta 8.4.2014 klo 19, Zodiak, Helsinki