Leo Lenkola, Singapore – Kiinalais-yhdysvaltalainen Shen Wei Dance Arts Company tarjosi visuaalisia elämyksiä kiinalaisen taiteen Huayi-festivaaleilla.
Kuva Leo Lenkola
Kiinalaisen Uuden Vuoden juhlinta kestää 15 päivää. Minulla oli tilaisuus nauttia siitä tänä vuonna, kun apinan vuosi jätettiin taakse ja kukko toivotettiin tervetulleeksi. Vierailin nimittäin kyseiseen aikaan kiinalaisen ystäväni luona ja samalla matkalla kävin Singaporessa, jossa järjestettiin kymmenpäiväinen Huayi – kiinalaisen taiteen festivaali.
Esplanade-teatterin ympäristö poreili taiteesta. Yleisölle tarjottiin perinteisiä kiinalaisia tansseja, nukketeatteria, musiikkia ja kuvataidetta aamuvarhaisesta myöhään yöhön.
Festivaalin pääesiintyjäksi oli kutsuttu Shen Wei Dance Arts Company. Ryhmä on perustettu vuonna 2000 ja se harjoittelee New Yorkissa. Tuotannoissaan se pyrkii yhdistämään useampia taidemuotoja: tanssia, teatteria, kiinalaista oopperaa, maalausta ja kuvanveistoa, mutta ennen kaikkea tarkoitus on risteyttää länsimaista ja aasialaista kulttuuria. Työskentelyperiaatteena on, että jokaiseen monitasoiseen teokseen kehitetään yksilöllisen liikkeen ja henkisten uskomusten ja näkemysten tutkimisen avulla täysin uusi liikekieli.
Kiinassa, Hunanissa, syntynyt Shen Wei on paitsi ryhmänsä koreografi myös tanssija, taidemaalari ja muotoilija. Ryhmässään hän toimii myös tanssijana. Hän aloitti kiinalaisen oopperan opinnot 9-vuotiaana, mutta vähitellen pääpaino siirtyi nykytanssiin. Hän toimi Kiinan ensimmäisen modernia tanssia esittäneen ryhmän, Guangdong Modern Dance Companyn koreografina ja tanssijana vuosina 1991-1994, mutta muutti stipendin turvin opiskelemaan tanssia New Yorkiin 1995. Nyt oli paluun aika. Shen Wein uuden tyylin esitykset olivat ensimmäistä kertaa esillä idässä Huayi-festivaaleilla. Haastattelussa hän kertoi avoimesti jännittävänsä yleisön reaktiota. Kotikenttäetu ei aina ole itsestään selvä…
Ryhmä esitti illan aikana kaksi teosta: The Rite of Spring ja Folding. Vuonna 2003 valmistuneen The Rite of Spring -teoksen musiikki on kyllä Igor Stravinskin käsialaa, mutta versio on Fazil Sayn nelikätinen pianoversio. Koreografi kuuli orkesteriversion jo Kiinassa ollessaan 1989, mutta antoi sen ravita luovuuttaan yli kahdentoista vuoden ajan, kunnes 2001 aloitti viimein musiikin syväluotaavan tutkimisen. Pianoversiossa häntä kiinnostaa erityisesti musiikin tekninen monimutkaisuus ja kerronnallinen intohimo.
Esityksen jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa hän kuitenkin useaan kertaan korosti olevansa, vain ja ainoastaan, kiinnostunut abstraktioista: melodisista, rytmisistä ja dynaamisista laaduista niin musiikissa kuin tanssissa. “Tarina ei minua kiinnosta… en tietoisesti integroi niitä teoksiini… ne syntyvät teidän omassa päässänne.” Kyseisen teoksen liikekielen kehittelyn lähtökohtana olivat seuraavat määreet: jännite, hetki, spiraali, nivel-, lihas- ja hermoimpulssi.
Teos itsessään on väriltään harmahtava. Tummanpuhuvat hahmot astelevat pienin rullaavin askelein, kiinalaisen oopperan tyyliin, kukin vuorollaan ja osittain lomittain pölyiselle lavalle. Visuaalisesti kuva muistuttaa hiilikaivosta. Vähitellen liike kiihtyy, soolot ja unisonot vuorottelevat ja tanssijat tipahtelevat ja kaatuilevat lattialle maalaten kehollaan sen pölyiseen pintaan oman jälkensä. Yhteisten sarjojen rinnalla jokainen tanssija tuo esille omat henkilökohtaiset liikekielitutkimuksen löytönsä ja vahvuutensa. Esityksen lopussa ympyrä sulkeutuu, liike hidastuu, kunnes rullaavan askeleen kautta pysähtyy kokonaan. Loppukuva eroaa alkukuvasta.
Väliajan jälkeen nähdyn vuonna 2000 valmistuneen Folding-teoksen musiikki koostuu John Tavenerin sävellyksistä ja Tiibetin buddhalaisista lauluista. Kuten nimestä voi päätellä, teoksen lähtökohtana on laskostetun materiaalin ja liikkeen välinen tutkimus. Shen Wei kertoi teoksensa syntyaikoihin olleensa kiintynyt kaikenlaiseen laskostettuun muotoon, olipa sitten kysymyksessä paperi, kangas tai ihmiskeho. Ja kaikkia näitä elementtejä Folding tarjoaa katsojilleen.
Teos lähtee pimeydestä. Ensimmäisenä hämärästä verkkokalvolle hahmottuu taustakuva. 1700-luvulta peräisin olevan kiinalaisen vesivärityön pohjalta käsinmaalattu valtava (16m x 9m) sinisävyinen kuva luo surrealistisen vision yhdessä kirkkaanpunaisissa laskostetuissa laahushameissa liukuvien valkeaksi kalkittujen tanssijoiden kanssa. Kankaat ja tanssijat liukuvat, ryttääntyvät, painuvat kasaan, putoavat, aukeavat. Siamilaiset kaksoset irtautuvat, liukuvat toistensa lomitse ja hitaasti ajautuvat näyttämön sivuun.
Kuva: Shen Wei Dance Arts
Musiikki, värit ja liike luovat yhdessä meditatiivisen tunnelman. Esitys päättyy visuaalisesti herkkään kuvaan, jossa solisti liukuu saumattomasti asennosta toiseen näyttämön etuosassa ja taustalla kymmenen yläruumiista valkoiseksi kalkittua ja verenpunaiseen laahushameeseen puettua tanssijaa keinuu tiiviissä ryhmässä, kääntää selkänsä jäävälle, etääntyy ja kohoaa…
Shen Wei oli aivan turhaan huolissaan kotiyleisön palautteesta. Keskustelutilaisuus oli onnistunut, kysymyksiä sateli ja palaute oli kiittävää. Esteetikko sai sielulleen ravintoa.
Leo Lenkola
Kirjoittaja on Lapissa toimiva tanssija, koreografi ja tanssinopettaja.
