Karoliina Yli-Honko: Tangosta Kalevalaan
Teakin tanssitaiteen toisen vuosikurssin opiskelijat pääsivät näyttämään taitonsa Kuopiossa kahden koreografian voimin. Kesän tanssit -kokonaisuudessa nähtiin Marjo Kuuselan teos Keväästä talveen sekä Petri Kekonin koreografia Runotanssi.
KESÄN TANSSIT
Esiintyjinä toisen vuosikurssin tanssinopiskelijat Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta
Keväästä talveen
Koreografia: Marjo Kuusela
Musiikki: Astor Piazzolla: Vuodenajat, levytys Richard Galliano Septet
Valosuunnittelu: Antti Rehtijärvi/VÄS
Puvustus: Kati Rantalainen/Teatterikorkeakoulun opetusteatteri
Lavastus: Marjo Kuusela, Antti Rehtijärvi
Esiintyjät: Kimmo Alakunnas, Saara Junttila, Natasha Lommi, Pekka Louhio, Mika Raitanen, Pälvi Salminen ja Katja-Maria Taavitsainen
Tuotanto: Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitos yhteistyössä Kokkolan Talvitanssit ja Talviharmonikka-tapahtumien kanssa
Tuottaja: Raija Vuorio
Runotanssi
Koreografia: Petri Kekoni
Tanssijat: Kimmo Alakunnas, Saara Junttila, Satu Kivinen, Natasha Lommi, Pekka Louhio, Jouni Majaniemi, Anne Pajunen, Elina Räisänen, Pälvi Salminen, Katja-Maria Taavitsainen ja Jukka Tarvainen
Musiikki: Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osaston opiskelijoiden nauhoite
Viulu, avainviulu, harmooni, laulu: Esko Järvelä
Hanuri, harmooni, laulu: Olli Kari
Laulu, viulu: Anna E. Karvonen
Kantele, piano, laulu: Anna-Karin Korhonen
Mandoliini, kitara, laulu: Juha Yli-Kotila
Laulu: Anna-Kaisa Liedes
Musiikin ohjaus: Anna-Kaisa Liedes
Pukusuunnittelu: Kirsi Suominen (TaiK)
Tuotanto: Teatterikorkeakoulun, Sibelius-Akatemian ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistuotanto
Tuottajat: Raija Vuorio (TeaK) ja Ulla Havulehto (SibA)
Kuopion nuorisokeskus 16.6.2006
Kuopio tanssii ja soi
Tangosta Kalevalaan
Keväästä talveen -teoksessa on käytetty musiikkina Astor Piazzollan sävellystä Vuodenajat. Musiikin intohimoinen maailma on mukana miesten machoilussa: he tekevät näyttäviä akrobaattisia liikkeitä, esitellen taitoja ja kisaillen. Miehiset leikit yltyvät jopa puukoilla pelaamiseen. Silti miehistä löytyy myös herkkyyttä, etenkin lopussa. Naiset ovat teoksessa enemmänkin hysteerisiä, sensuelleja ja keimailevia. Tuntuu siltä, kuin Piazzollan latinalaisamerikkalainen machoilu olisi tanssissa muutettu suomalaiseen puukkojunkkarihenkeen.
Koreografian esiintyjämäärä, kolme miestä ja neljä naista, on hyvin mietitty ja tasapainoisen epäsymmetrinen yhdistelmä. Nuorisokeskuksen tila oli päinvastainen kuin Teatterikorkeakoulun sali, jossa olen aikaisemmin nähnyt teoksen. Tilan muutos toi jännittävän vaikutuksen, sillä se teki katsomiskokemuksesta aivan erilaisen.
Teakissa tila on todella syvä ja kapea, Kuopiossa lava nuorisokeskuksella oli huomattavasti pienempi. Maassa olleiden mustien lavettien suhde oli esimerkiksi erilainen, kun niitä ei nähnytkään voimakkaana syvyysjatkumona, jolloin kaikkea pystyi seuraaman hyvin samalla silmäyksellä. Erityisesti tämän huomasi teoksen alussa, jossa naiset tekevät herkkiä ja hitaita liikkeitä.
Huumoria Kuuselan koreografiassa on mukana pieninä pilkahduksina, lisäksi käsittelyssä oli paitsi miesten ja naisen keskinäiset suhteet niin myös sukupuolten välinen jännite. Hauskin ja kekseliäin kohta teoksessa on kahden naisen tanssillinen dialogi-kohtaaminen. Kuulumisia vaihdettaessa puheen kanssa kulki saman aikaisesti duetto. Liikkeellinen toteutus sanoille ja kohtaamisen herättämille tunteille oli onnistunut, puhe ei jäänyt irralleen tanssista.
Liike sulautui ajoittain hyvin tunnelmaan ja musiikkiin, mutta siinä oli myös välillä katkoksia. Nuorisokeskuksen tilassa oli helpompi nähdä ilmeitä kuin Teakin lavalla ja varmaan tanssijatkin olivat ehtineet jo sisäistää teoksen ihan eri tavalla kuin kevättalvella. Teos oli kehittynyt eteenpäin huimasti.
Tanssijat olivat kaikki hyvin läsnä koreografiassa ja nyt myös hitaammat osiot tehtiin keskittyneesti jännitteen purkautumatta. Erityisesti Kimmo Alakunnas loisti rennon hallitulla olemuksellaan. Hänessä on välitöntä lavakarismaa ja liikelaatu on sitkeää ja ilmaisevaa.
Runotanssi
Teakin, Siban ja Taikin yhteistuotanto yhdistää taidekorkeakoulujen voimavarat onnistuneeksi teokseksi, joka on kudelma uutta ja vanhaa. Kalevalainen tarinointi ja kansanmusiikki tuovat perinnettä mukaan, liikekieli taas tulee nykytanssista. Puvuissa nämä molemmat aikakaudet yhdistyvät, erityisesti niissä toteutuu hienosti tämä koko teoksen kannalta hyvin oleellinen idea – kontrasti menneen ja nykyaikaisen välillä.
Koreografia on tummasävyinen ja liikkuu paljon sivusuunnassa, tanssijat kulkevat reunasta toiseen. Kekonille tuttu liikemateriaali hallitsee teosta ja hän kuljettaa taitavasti yhdentoista tanssijan joukkoa. Liike on eläväistä ja kumpuilevaa.
On harmi, ettei Kuopiossa ollut mukana Sibelius-akatemian nauhalla kuultuja muusikoita, se olisi varmasti vaikuttanut tunnelmaan. Tässä versiossa musiikki jäi liikaa taustalle, eivätkä kansantarinat jääneet mieleen. Silti teos on kokonainen ja onnistunut. Sen luoma maailma on myyttinen ja salaperäinen, mutta kuitenkin lähestyttävä. Kekonin kädenjälki on vahvasti näkyvillä liikkeessä ja nuoret tanssijat ovat sisäistäneet hänelle ominaiset painotukset, liikemuodot ja ennen kaikkea teoksen hengen.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti Liikekieli.comiin sekä estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).
