Yhteistyön kehittäminen teatteri-instituutioiden ja esittävän taiteen vapaiden toimijoiden välillä on jo pitkään ollut esillä. Keskustelu on avautunut uusille urille erityisesti viime vuosina. Tästä yhtenä osoituksena on pilottivaiheessaan etenevä Tekijä-hanke. Teatteri-instituutioilta on alettu vaatia avautumista ulkopuolisille tekijöille ja toimijoille sekä sitä kautta toimintamuotojen uudistamista.
Viimeisimmässä Teatteri&Tanssi-lehdessä (1 – 2012) insituutioiden avautuminen on myös aiheena artikkelissa, jossa Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho ja Zodiakin toiminnanjohtaja Raija Ojala kertovat organisaatioidensa toimintamalleista. Keskeiseksi tässäkin artikkelissa nousee toiminta ennemmin yhdessä kuin erikseen. Yhteistyö on siis enemmän tai vähemmän kaikkien huulilla. Itsekin perehdyin aiheeseen alkuvuodesta valmistuneessa gradussani. Jo toteutuneiden yhteistyökuvioiden sijaan kiinnostuksen kohteenani on ollut tutkia, mistä haasteet yhteistyön toteutumiselle erityisesti kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien välillä voivat nousta. Näiden kahden välille ei näytä vuosien mittaan kehittyneen kestävämpiä yhteistyömuotoja, eikä asiaa ole pahemmin aiemmin tutkittukaan. Nyt, kun yhteistyö toimintamuotona vaikuttaa saavan yhä enemmän painoarvoa, näkisinkin, että mahdollisten haasteiden ja niiden taustojen tiedostaminen voi auttaa yhteistyön kehittämisessä kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien välille.
Yhteistyön perusta toimijoiden taustojen ymmärtämisessä
Aiemmissa erityisesti teattereiden yhteistyötä käsitelleissä selvityksissä on harvoin nostettu syvällisemmin esille seikkoja, joiden vuoksi yhteistyö teatteri-instituutioiden ja vapaiden ryhmien välillä ei ole kehittynyt pysyvämmäksi. Gradussani lähtökohtana on ajatus yhteistyöstä, jossa huomioidaan kummankin osapuolen intressit ja tarpeet sekä tiedostetaan toimijoiden taustat ja miten ne vaikuttavat tapoihin toimia. Halusin keskittyä käsittelemään erityisesti kaupunginteattereita ja vapaan kentän tanssiryhmiä, koska aiemmissa selvityksissä harvoin käsitellään yksinomaan teatteri-instituutioiden ja vapaiden tanssiryhmien välisiä suhteita. Työni teoriaosa pohjautuu institutionaalisiin teorioihin organisaatioista, taidemaailmasta ja yhteistyöstä. Näitä kaikkia yhdistävänä tekijänä on käsitys organisaatioiden toimintaa määrittelevistä sisäisistä ja ulkoisista paineista, jotka saavat toimimaan tietyllä tavalla. Näitä paineita asettavat taideorganisaatioille esimerkiksi kulttuuripolitiikka ja julkiset rahoituskanavat, jotka helposti tukevat toimintaa yleistyneiden käytäntöjen, normien, arvojen ja totuttujen tapojen mukaan.
Yleistyessään tietyistä käytännöistä, normeista, arvoista ja tavoista tulee konventioita, jotka toisaalta nopeuttavat ja helpottavat toimintaa tietyssä ympäristössä, mutta voivat myös samankaltaistaa samojen paineiden kanssa toimivia organisaatioita. Toisin sanoen kulttuuripolitiikka ja julkinen rahoitus luovat kaupunginteattereille ja vapaan kentän tanssiryhmille kontekstin, jossa organisaatiot toimivat ja joka vaikuttaa tapoihin toimia ja ajatella. Jotta yhteistyöstä on hyötyä kaikille osapuolille, sen kehittäminen vaatii erilaisten toimijoiden käytäntöjen ja taustojen ymmärtämistä.
Institutionaaliset paineet ja toiminnan konventiot haasteena yhteistyölle
Gradussani selvitän, miten institutionaaliset paineet ja toiminnan konventiot haastavat yhteistyön kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien välillä. Lähtöoletuksenani siis on, että konteksti, jossa kaupunginteatterit ja vapaan kentän tanssiryhmät toimivat, sisältää erilaisia insitutionaalisia paineita, jotka vaikuttavat kummankin tehtävää, ohjelmistoa ja yhteistyötä määritteleviin vakiintuneisiin tapoihin toimia eli konventioihin. Näiden konventioiden vakiintuneisuudesta ja erilaisuudesta taas voivat nousta haasteet yhteistyön kehittymiselle.
Haastattelin työtäni varten neljän eri kaupunginteatterin johtajaa sekä neljän eri tanssiryhmän taiteellista johtajaa. Haastateltavat valitsin ympäri Suomea teattereiden koon ja hallintomuodon sekä tanssiryhmien vakiintuneisuuden ja Tanssitaidetoimikunnan harkinnanvaraisen toiminta-avustuksen perusteella. Määrittelen työssäni kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien toiminnalle kontekstin niiden kulttuuripoliittisen taustan ja julkisten rahoituskanavien pohjalta. Haastatteluista saamastani materiaalista analysoin, minkälaisia institutionaalisia paineita kummallakin taideorganisaatiolla on, ja miten ne vaikuttavat teattereiden ja tanssiryhmien tehtävää, ohjelmistoa ja yhteistyötä määritteleviin vakiintuneisiin tapoihin toimia eli toiminnan konventioihin.
Erilaiset kontekstit ja konvetiot toimia
Erot kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien toiminnan konteksteissa nousevat siitä, miten kumpaakin taidemuotoa ja -organisaatiota on suomalaisessa kulttuuripolitiikassa käsitelty ja julkisesti rahoitettu. Kaupunginteattereiden konteksti muodostuu teattereille annetusta kulttuuripoliittisesta roolista, suhteesta kuntaan ja alueeseen, riippuvuudesta valtion ja kunnan rahoituksesta sekä omista tuloista. Nämä tekijät luovat teattereille insitutionaalisia paineita, jotka omalta osaltaan määrittelevät teattereiden toimintaa kannustamalla, ohjaamalla ja arvottamalla.
Vapaan kentän tanssiryhmien konteksti taas muodostuu tanssin hitaasta legitimaatiosta suomalaisessa kulttuuripolitiikassa, määrittelemättömästä suhteesta kuntaan, ja riippuvuudesta Tanssitaidetoimikunnan harkinnanvaraisesta toiminta-avustuksesta. Tähän kontekstiin sisältyvät institutionaaliset paineet suurimmaksi osaksi ylläpitävän tanssiryhmille ominaista pienimuotoista toimintaa. Erilaiset toiminnan kontekstit mahdollistavat ja ylläpitävät kummassakin taideorganisaatiossa erilaisia konventioita määritellä organisaation tehtävää, ohjelmistoa ja yhteistyötä.
Alueellisuus vs. taiteellinen vapaus
Haastatteluissa toistuvasti esiintyneiden teemojen kautta analysoin kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien tapoja määritellä tehtäväänsä, ohjelmistoaan ja yhteistyötään. Kaupunginteattereiden johtajien haastatteluissa teatterin tehtäväksi toistuvasti korostui teatterielämysten tarjoaminen kunnan ja alueen eri-ikäisille asukkaille, kotimaisen teatterin ja draaman kehittäminen, teatterin eri muotojen tuominen lähemmäksi alueen ihmisiä ja kulttuuripolitiikan harjoittaminen ohjelmistosuunnittelun ja muiden aktiviteettien kautta. Vapaan kentän tanssiryhmien taiteellisten johtajien haastatteluissa ryhmien tehtäväksi tiivistyi ihmisille taiteellisten elämysten tarjoaminen, joiden kautta voi kohdata inhimillisen elämän asioita, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Lisäksi tanssiryhmät haluavat toimia vastavoimana kasvua, kilpailua ja menestystä vaaliville arvoille sekä pyrkivät toteuttamaan ja ylläpitämään taiteellista vapautta. Tanssiryhmien taiteelliset johtajat myös korostivat, että he pyrkivät jatkuvasti löytämään keinoja yhdistää tanssi jokapäiväisen elämän kanssa.
Suurin ero kaupunginteattereiden johtajien ja tanssiryhmien taiteellisten johtajien tavoissa luonnehtia organisaationsa tehtävää liittyy siihen, miten alue ja sen ihmiset sisältyvät tehtävän määrittelyyn. Haastatteluiden analyysin perusteella kaupunginteattereille on tärkeää huomioida tehtävässään alueellisuus ja sen asukkaiden piirteet, kun taas tanssiryhmät perustavat tehtävänsä taiteellisen johtajan ja henkilöstön näkemyksille. Alueellisuus eräänlaisena kaupunginteattereiden arvona heijastaa instituutioille kulttuuripolitiikassa annettua tehtävää. Taiteellisten lähtökohtien korostaminen taas tanssiryhmien arvoissa osoittaa, ettei tanssiryhmillä ole kulttuuripolitiikassa yhtä määriteltyä roolia kuten kaupunginteattereilla.
Yhteistyössä tästä voi nousta haasteita, jos kaupunginteatterin näkemykset tehtävästään paikallisen identiteetin tukijana, yleisöstään ja sen taidetottumuksista eivät yhdisty tanssiryhmän taiteellisiin näkemyksiin. Toisaalta kaupunginteattereiden johtajat korostivat haastatteluissa halukkuuttaan tuoda teattereihin uusia muotoja ja tekijöitä ja siten laajentaa alueensa yleisön taidenäkemystä. Samoin tanssiryhmien taiteelliset johtajat olivat halukkaita kaupunginteattereissa esiintymään ja yhteistyön toteuttamiseen. Erot teattereiden ja tanssiryhmien koventioissa määritellä tehtävänsä tuskin siis vakavasti haastavat yhteistyön kehittymistä, ainakaan näin ajatuksen tasolla.
Haastateltavien puheissa kertaantuvat alueellisuuden ja taiteellisen vapauden konventiot heijastuvat kuitenkin kaupunginteattereiden ja tanssiryhmien johtajien tavoissa kuvailla ohjelmistoaan. Kaupunginteattereiden ohjelmistosuunnittelussa toistuvasti nousi esiin kunnassa ja alueella olemassa olevien yleisöjen huomioiminen sekä uusien yleisöjen saavuttaminen. Lisäksi teatterirakennus ja sen näyttämöt sekä vakituinen näyttelijäkunta vaikuttavat teattereiden ohjelmistovalintoihin. Lopulta ohjelmistosuunnittelussa tasapainoillaan sekä rahallisten resurssien että julkiseen tukeen ja kulttuuripolitiikan tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden kanssa. Tämän myötä teattereille on kehittynyt ohjelmistosuunnitteluun ja toteuttamiseen vakiintuneita konventioita, joiden muuttaminen epävarmoissa olosuhteissa voidaan koeta haastavaksi. Näitä ovat muun muassa ohjelmiston suunnittelu sen mukaan, mikä on mahdollista olemassa olevilla näyttämöillä toteuttaa, minkä koetaan niin sopivan tietylle näyttämölle kuin myös tukeva alueen identiteettiä. Jokaisessa haastattelussa kaupunginteatterin ohjelmiston kohdalla tärkeimmäksi lähtökohdaksi nousi alueen erityispiirteet.
Tanssiryhmien taiteellista vapautta korostavan tehtävänmäärittelyn mukaisesti taiteellisten johtajien ohjelmistosuunnittelussa toistui vapauden takaaminen taiteellisen ryhmän työlle. Tanssiryhmissä ohjelmistolle ei ole mitään ennakkoehtoja, joita pitäisi toteuttaa vaan pyritään luomaan uusi teos aina erilaisista lähtökohdista, jotta yleisö ja esitysten tilaajat yllättyisivät. Lähtökohtana kuitenkin aina on taiteellisen johtajan tai koreografin ja tanssijoiden taiteelliset kiinnostuksen kohteet. Ohjelmiston käytännön toteutukseen kuitenkin vaikuttavat merkittävästi tanssiryhmän taloudelliset resurssit, freelance-tanssijoiden työllistäminen, vuokrattavat esitystilat ja mitä esityksiä tilaajat ovat kiinnostuneita ostamaan. Toisin sanoen, taiteellisen vapauden korostamisesta huolimatta tanssiryhmät eivät täysin vapaasti pysty määrittelemään, mitä esityksiä ohjelmistostaan milloinkin esittävät. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että ohjelmistosuunnittelun konventiot asettavat haasteita kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien väliselle yhteistyölle. Kun kaupunginteattereissa on totuttu noudattamaan tiettyjä konventioita ohjelmiston luonnissa, voi vapaan kentän tanssiryhmien olla haastavaa mukautua näihin konventioihin. Toisaalta kaupunginteattereiden voi olla haastavaa muuttaa vakiintuneita konventioitaan sopeutuakseen tanssiryhmille ominaiseen vapaampaan ja lyhyen aikavälin suunnitteluun.
Haastateltavien tavoissa kuvailla yhteistyötä ja suhteitaan muihin toimijoihin nousi lopulta myös esiin kaupunginteattereilla alueellisuuden korostaminen ja yhteistyösuhteiden muodollisuus, tanssiryhmillä pienimuotoisuus ja suhteiden sattumanvaraisuus. Haastatellut kaupunginteattereiden johtajat korostivat, että yhteistyö on tärkeä osa teattereiden toimintaa, mitä tulevaisuudessa täytyy tehdä yhä enemmän. Kaikki olivat halukkaita yhteistyön kehittämiseen vapaiden ryhmien kanssa, mutta mainitsivat kuitenkin, etteivät halua menettää teatterin identiteettiä alueensa teatterina. Yhteistyössä kaupunginteattereiden johtajat siis huomioivat, mitä erilaista ja uutta yhteistyö tuo teatterille, mikä myös kiinnostaa alueen yleisöjä. Toteutuneita yhteistyömuotoja teattereille ovat olleet yhteistuotannot, esitystilan tarjoaminen vierailulle ja vapaa ryhmä osana omaa tuotantoa. Yhteistyösuhteissaan kaupunginteattereiden johtajat korostivat myös suhdetta paikallisiin esittävän taiteen tai muun alan toimijoihin. Vapaiden ryhmien toiminnalta yhteistyön toteutumiseksi johtajat vaativat ammattimaisuutta ja jotain uutta, jota teatteri ei itse omilla resursseillaan pysty toteuttamaan.
Haastatellut vapaan kentän tanssiryhmien taiteelliset johtajat korostivat myös yhteistyön tärkeyttä. Toteutuneina yhteistyön muotoina toistuivat pienimuotoiset yhteistyöt muiden vapaiden ryhmien kanssa. Näihin sisältyi lähinnä yhteisiltojen toteuttamista, tiedon ja toimistotilojen jakoa sekä rahoittajien lobbausta. Jonkin verran yhteistyötä oli myös ollut kaupunginteattereiden kanssa, joko omalla vierailulla tai osana teatterin omaa tuotantoa, mutta kokemukset näistä korostivat yhteistyön vaikeaa toteutumista. Kokonaisuudessaan haastatteluiden perusteella kaupunginteattereiden yhteistyötä määrittelevät konventiot korostavat muodollisempaa yhteistyötä kuin vapaan kentän tanssiryhmien konventiot. Tämän perusteella kaupunginteattereilla ja tanssiryhmillä on erilaisia käsityksiä yhteistyöstä ja minkälaista yhteistyötä kummatkin pystyvät toteuttamaan. Kaupunginteattereiden toiminnan konteksti vaikuttaa tukevan muodollisempaa ja paikallisia toimijoita suosivaa yhteistyötä, kun taas tanssiryhmien konteksti mahdollistaa epämuodollisempia ja pienimuotoisempia yhteistyösuunnitelmia.
Haasteet yhteistyön toteutumiselle
Kaupunginteattereiden näkökulmasta yhteistyö tanssiryhmien kanssa voi vaikuttaa haastavalta, jos tanssiryhmien toiminta näyttää epävarmalta. Tanssiryhmien näkökulmasta taas yhteistyö kaupunginteattereiden kanssa voi vaikuttaa haastavalta jos se vaatii sitoutumista teattereiden konventioihin ja rakenteisiin. Tanssiryhmien taiteellisten johtajien haastatteluissa korostui kuitenkin halu pitää oma organisaatio mahdollisimman matalana ja vapaana liiasta byrokratiasta ja isoista rakenteista. Lopulta kummallekin taideorganisaatiolle on tärkeää oman tehtävänsä toteuttaminen ja sen heijastaminen omassa ohjelmistossaan. Täten yhteistyön toteuttamiseen vaikuttavat samat institutionaaliset paineet kuten tehtävänmäärittelyyn ja ohjelmistosuunnitteluun.
Kokonaisuudessaan haastatteluiden pohjalta tehdyn analyysin tulokset osoittavat, että erilainen kulttuuripoliittinen tausta, riippuvuus julkisesta rahoituksesta ja epävarmuus kulttuuripolitiikan tulevaisuudesta luovat merkittäviä paineita kummallekin taideorganisaatiolle. Kaupunginteattereiden kohdalla nämä paineet korostuvat erityisesti alueellisuuden, paikallisen identiteetin, kotimaisen teatteritradition ja eri-ikäisten yleisöjen huomioimisessa toiminnassa. Vapaan kentän tanssiryhmissä institutionaalisten paineiden vaikutus näkyy vapauden korostamisena niin taiteellisesti kuin rakenteellisestikin sekä toiminnan pienimuotoisuutena ja lyhytjänteisyytenä. Nämä tekijät ylläpitävät edellä esiteltyjä kaupunginteattereiden ja tanssiryhmien tehtävää, ohjelmistoa ja yhteistyötä määritteleviä konventioita. Näissä konventioissa toistuvat tietyt normit ja käytännöt, joiden mukaan teatteri- ja tanssiesitysten tuottaminen on nykyisessä rahoitus- ja kulttuuripoliittisessa tilanteessa koettu parhaiten toteutettavaksi. Nämä asettavat omat haasteensa yhteistyön toteutumiselle ja sille nähdäänkö yhteistyö edes mahdollisena näiden taideorganisaatioiden välillä lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä.
Toisin sanoen, yhteistyö kaupunginteattereiden ja tanssiryhmien välillä vaatii muutoksia vakiintuneissa konventioissa. Taloudellisesti epävarmassa tilanteessa muutoksien toteuttaminen voi olla vaikeaa ja haastavaa, jolloin yhteistyön toteutuminen myös hankaloituu. Täten institutionaaliset paineet ja toiminnan konventiot luovat haasteita kaupunginteattereiden ja tanssiryhmien väliselle yhteistyölle.
Muutokset institutionaalisissa paineissa vaativat muutoksia kulttuuripolitiikassa ja julkisessa rahoituksessa, sekä niin kaupunginteattereiden kuin vapaan kentän tanssiryhmienkin rakenteissa ja toiminnassa. On selvää, että tämä on hidas prosessi, joka vaikuttaa viime vuosien aikana vasta käynnistyneen. Vaadittaessa insituutioiden avautumista vapaille ryhmille ja yhteistyön lisäämistä kulttuuripolitiikan ja julkisen rahoituksen päättäjien olisi hyvä tiedostaa, millaisia institutionaalisia paineita he luovat teatteri- ja tanssiorganisaatioille. Jos yhteistyötä aletaan liiaksi määrittelemään ylhäältä päin ja taideorganisaatioiden ulkopuolelta esimerkiksi rahoituksen kautta, on siinäkin vaarana yhteistyön kehittyminen, mitä toteutetaan vai rahoituksen vuoksi.
Kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien välisessä yhteistyössä olennaista on yhteinen kiinnostus, mutta myös toisen taustojen ja vakiintuneiden konventioiden tiedostaminen. Parhaimmillaan yhteistyöllä voisi olla mahdollista vaikuttaa alhaalta päin institutionaalisiin paineisiin, joita riippuvuus julkisesta rahoituksesta ja kulttuuripolitiikan kehityksestä tuottavat.
Saara Moisio
Kirjoittaja on juuri filosofian maisteriksi teatteritieteestä ja Art Theory, Criticism and Management -maisteriohjelmasta valmistunut Helsingin kansainvälisen balettikilpailun koordinaattori ja Tanssin Liikekieli ry:n hallituksen jäsen.
