”Toivon, että teokseni kommunikoisivat yleisön kanssa ja että yleisö näkisi niiden yhteyden omaan elämäänsä. Koreografina minua motivoi juuri näiden uusien todellisuuksien löytäminen.”
Haastattelu
Tanssimaisterien 10-vuotisjuhlafestivaaleilla nähdään Pyhäjärven Täydenkuun Tansseilla ensi-iltansa saanut teos Ennen yötä. Mitkä olivat lähtökohtasi tämän teoksen tekemiselle?
Vuonna 2004 valmistin tanssia, videota, musiikkia, valoa ja teatteria yhdistävän esityksen nimeltä Family Portraits. Teoksen aiheena olivat perheen sisäiset suhteet. Esityksen erityispiirteenä oli esiintyjien laaja ikäjakauma 13-60 vuotta ja tapa jolla videomateriaali integroitiin osaksi koreografiaa. Tarkoituksenani oli jatkaa saman suunnittelijaryhmän ja kahden teoksessa olleen tanssijan, Liisa Risun ja Eero Vesterisen, kanssa ja luoda oma itsenäinen teos Family Portraits -teoksen sisällä olevasta miehen ja naisen duettomateriaalista.
Ennen yötä -teosta voidaankin osin pitää kahden Family Portraits -teoksessa olleen henkilön lähikuvana. Ilman tätä taustalla ollutta materiaalia minun olisi ollut vaikeata tarttua näin tuttuun aiheeseen; miehen ja naisen väliseen suhteeseen. Nyt aihe kuoriutui tarkasteltavaksi työn keskeltä ja tarjosi tarkastelutapaa.
Ennen yötä -teoksen sisältö avautuu kahden tanssijan, musiikin, valon, tilan ja tilaan sijoitettujen esineiden välisestä vuoropuhelusta. Teoksen lähtökohtana on parisuhteen läheisyyden ja erillisyyden kokemukset. Nelinäytöksinen tanssi kulkee kahden tanssijan vuoroin kiivaana ja vuoroin lempeänä dialogina.
Ennen yötä -teosta voidaan pitää vahvasti liikkeellisenä. Miten koet liikkeen käytön osana näyttämöilmaisua?
Nykytanssissa minua kiinnostaa liike inhimillisen ilmaisun välineenä. Minulle on myös kiinnostavaa se, että näyttämötapahtuma on dynaamisesti elävä kudos, jossa toimintaa ja liikettä määrittävät asioiden sovelias suhde. Liikkeen, tilan, valon, äänen ja tilassa olevien elementtien keskinäinen suhde kertoo tarinoita. Ilmaisu onkin mielestäni asioiden välissä. Se miten asiat ovat yhteydessä toisiinsa, nousee merkittäväksi.
Japanilainen esiintyjä Yoshi Oida puhuu toiminnan välissä olevasta tyhjyyden merkityksestä. ”Japanin kielessä on sana ma, joka viittaa ajan ja paikan ”tyhjyyteen”. Ma ei sisällä mitään; se on hetki jolloin pidätyt sanomasta tai tekemästä mitään. Tämä on teatterissa äärimmäisen hyödyllistä, koska toiminnan poissaololla voi luoda ikään kuin kehyksen tärkeille hetkille. Toiminnan poissaolot pitäisi nähdä näytelmän olennaisena osana, ei vain hetkinä jolloin ei tapahdu mitään.
”Aivan kuten musiikki, myös näytteleminen rakentuu äänistä ja hiljaisuudesta.” (Yoshi Oida, Näkymätön näyttelijä s.107).
Hyvä tanssija ei ole vain teknisesti taitava liikkuja vaan hän kykenee ymmärtämään ”tyhjyyden” merkityksen. Hänellä on kyky oivaltaa sopiva suhde kahden hetken, ihmisen, teon, liikkeen, tilanteen ja yleisön ja näyttämön välillä.
Työmetodisi?
Luodessani liikemateriaalia on yhtenä lähtökohtanani arkiliike sekä sen abstrahointi. Saatan esim. pyytää tanssijoita miettimään kolmea erilaista toimintaa, elettä tai asentoa mitä he tekevät kun makaavat sängyssä eivätkä saa unenpäästä kiinni. Abstrahoinnissa keskitytään lähinnä näiden eleiden ja kehollisten ilmentymien tilalliseen tai rytmiseen liioitteluun, tai näkökulman kaventamiseen ja karsimiseen. Esimerkiksi pieni ele saattaa kyseisellä metodilla muuttua isoksi ja hyvinkin tanssilliseksi liiketapahtumaksi.
Minua kiinnostaa hakea liikkeen lähtökohtaa sekä tanssin ja muun olemisen rajamaastoa. Työskentelen usein myös hyvin esiintyjälähtöisesti. Tarkoitan edellisellä sitä, että tanssija osallistuu itse aktiivisesti liikemateriaalin tuottamiseen. Työtapani voidaan myös nähdä myös hyvin improvisaatiohakuisena. Itse en kuitenkaan käytä sanaa improvisaatio, koska liikkeelliset tehtävänannot voivat olla hyvin tarkkarajaisia, vaikka valmista liikemateriaalia ei ole.
Työskentelyn lähtökohtana ei useinkaan ole välitön itseilmaisu vaan pikemminkin tehtävän kiinnittymisen kautta löytää itselle uusi hämmennyksen tila. Löydetyn muodon toiston myötä esiintyjä kiinnittyy materiaaliinsa ja etsii syvemmän spontaaniuden tilan, joka vaatii sekä kurinalaisuutta että herkistymistä kuuntelemaan liikettä ja ympäröivää sen hetkistä todellisuutta.
Teoksissasi erilaisilla tilaan sijoitetuilla esineillä on usein merkittävä rooli. Mitä lavastus sinulle merkitsee?
Lavastus on ollut usein fyysisen toiminnallisuuden kohde ja lavastus on teoksen edetessä muuttanut muotoaan ja omalta osaltaan määrittänyt dramaturgista kulkua. Lavastus ei ole vain visuaalinen ympäristö vaan orgaanisesti muuttuva fyysinen ympäristö. Periaatteisiini on myös kuulunut ekonominen suhde lavalla oleviin esineisiin. Edellisellä tarkoitan sitä, että yksi objekti voi saada käsittelytavasta riippuen useita merkityksiä. Mielikuvituksen ja harkitun käytön myötä esim. pöytä voi muuttua moneksi.
Toisin kuin aiemmin, Ennen yötä -teoksessa lavastuselementtejä käytetään ainoastaan niiden alkuperäisen tarkoitukseen tarkoitetulla tavalla. Esineet voivat kuitenkin saada metaforisia merkityksiä, mikäli katsoja haluaa näin nähdä.
Miten toivot yleisön reagoivan teoksiisi?
Toivon, että teokseni kommunikoisivat yleisön kanssa ja että yleisö näkisi niiden yhteyden omaan elämäänsä. Pyrkimyksenäni ei kuitenkaan ole sellaisenaan jäljentää todellisuutta vaan pikemminkin luoda todellisuutta. Uskon, että näin löydän ”oikeamman” toden, enkä ainoastaan kuvittavan jäljennöksen todellisuudesta. Koreografina minua motivoi juuri näiden uusien todellisuuksien löytäminen. Parhaimmillaan työ onkin touhukkaan etsinnän keskellä egosta vapaata hämmennyksen tilaan asettumista.
Katarina McAlesterin Ennen yötä -teos saa Helsingin ensi-iltansa M.A.D. Tanssimaisterien 10-vuotisjuhlafestivaaleilla Helsingin Kanneltalossa 7.10.2005.
Haastattelijana toimi Nora Langinvainio.