Karoliina Yli-Honko: Vihdoinkin! Virkistävä tuulahdus flamencorintamalta
Ei ole ihme, että Kaari Martin on saanut tunnustusta myös Espanjassa teoksestaan Kerro minulle sade. Teos, kuten Martinin tyyli muutenkin, on upea.
Kuva: Compañia Kaari Martin / Nauska
Kaksi unta yhdessä
Koreografia ja tanssi: Kaari Martin
Sävellys ja sanat: Roni Martin
Muusikot: Roni Martin, Sanna Salmenkallio, Thierry Boisdon, Ramón Maronier, Karo Sampela
Valosuunnittelu: Jukka Huitila
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Tuottaja: Nepu Väyrynen
Kerro minulle sade
Koreografia: Kaari Martin
Musiikin sävellys ja runot: Roni Martin
Ohjaus ja käsikirjoitus: Kaari ja Roni Martin
Maalaukset: Richard Kautto
Tanssi: Beata Alving, Kaari Martin, Katja Lundén
Puvustus: Tiina Pollari ja Karoliina Koiso-Kanttila
Valosuunnittelu: Jukka Huitila
Aleksanteri tanssii -festivaali, Aleksanterin teatteri, Helsinki 26.-27.1.2007
Vihdoinkin! Virkistävä tuulahdus flamencorintamalta
Aleksanterin teatterissa nähtiin myös uusi teos, Kaksi unta yhdessä. Hienointa illassa oli se, miten teoksissa yhdistyi flamencon traditio ja uudenlainen ilmaisu. Roni Martinin luoman musiikin voimaa ja innovaatioita ei voi olla ihailematta.
Ensi-iltateos Kaksi unta yhdessä on jälleen osoitus Martinien taiteellisen vision ja toteutuksen toimivuudesta. Muodikas vanhan ajan sirkusromantiikka luo puitteet teokselle, mutta sen käyttö on perusteltua, koska se tuo mieleen kiertävää elämää aikoinaan eläneet romanit. Lisäksi sen ansiosta teoksessa on ripaus tarinallisuutta ja unenomaista mystiikkaa.
Kaari Martin tanssii teoksessa yksin, mutta yhteys lavalla oleviin muusikoihin on katkeamaton. Teoksessa on svengiä, sekä liikkeessä että musiikissa. Se on keimaileva, humoristinen mutta myös herkkä ja vakava. Teos on muodoltaan fragmentaarinen tai pikemminkin runollinen.
Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun näin Kerro minulle sade -teoksen. Käsittääkseni teos oli muuttunut sitten viime kesän ja Kaari Martinin internet-sivujen kuvien perusteella myös puvustus on ollut aivan erilainen. Ensimmäiset hetket teoksesta eivät niinkään vieneet mukanaan. Vaikutelma oli mielestäni arkinen, mutta ajateltuani enemmän pidin siitä. Ruotsalaisella flamencotanssijalla Beata Alvingilla oli yllään vaaleat housut ja tunikamallinen yläosa, jossa oli maltillisesti kuviointia. Jos kyseessä olisi ollut nykytanssiesitys, en olisi edes ajatellut samojen vaatteiden olevan erityisen arkisia.
Alvingin lisäksi teoksessa tanssivat Kaari Martin itse sekä Katja Lundén. Kaikilla on oma, vahva tyyli, josta välittyy kunkin tanssijan persoonallisuus. Martin on herkkä ja vivahteikas siipiä muistuttavine käsineen, kun taas Lundén on räväkkä ja tunnevoimainen tanssija.
Myös Kerro minulle sade sisältää monia lyhyitä osia, jotka erilaisuudestaan huolimatta sopivat hyvin yhteen. Roni Martinin mestarillinen musiikki kulkee samassa linjassa tanssin tunnelmien kanssa, vaihdellen beatboxista ja remixistä perinteiseen flamencoon. Erityisen onnistuneita olivat mielestäni juuri nämä nykyajan hengessä tehdyt osiot, mutta arvostan suuresti sitä, että perinteitä ei ole heitetty niiden tieltä romukoppaan. Tanssissa tämä näkyy flamencolle tyypillisinä liikemuotoina, kuten ranteiden käytössä ja koputuksissa. Koko keho on kuitenkin mukana liikkeessä vapaana. Pääasia ei ole virtuoosimaiset, täysillä tehdyt koputussarjat tai mieletön paatos.
Kaikessa liikkeessä on ilmaa ja laatujen vaihteluita: jalkatyöskentely on usein jopa hyvin hiljaista, mutta silti se on tarkasti tehtyä. Koputukset suorastaan soivat, ne luovat omia kauniita melodioita ja rytmejä. Harmillista oli ainoastaan se, että musiikki tuli tällä kertaa nauhalta. Pientä miinusta on pakko antaa myös käsiohjelmasta, jonka valkoista tekstiä mustalla pohjalla on lähes mahdoton lukea.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti myös estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).
