Juha Harjunpää: Kaiku, nuoli ja ketju ei ole pelkkä tanssiteos. Siinä on mainittava osuus teatteridraamaa, ehkä jopa 2/3 osa esityksestä. Esityksen osakomponenttien muodostama saumaton ilmaisu muodosti sellaisen kokonaisuuden, josta en voinut olla pitämättä.
Kaiku, Nuoli ja Ketju
Koreografia: Ikuyo Kuroda
Musiikki: Jiro Matsumoto
Valosuunnittelu: Kimmo Karjunen
Puvut: Elina Kolehmainen
Tanssijat: Sofia Hilli, Mikko Lampinen, Jenni-Elina Lehto, Kai Lähdesmäki, Valtteri Raekallio, Inka Tiitinen;
Helsingin Kaupunginteatteri 16.8.2008
Musiikin voimaa teatraalisessa tanssiteoksessa
Esityksen selittävä voima on ilman muuta musiikki. Musiikin luoma ilmapiiri virittää katsojan oikeaan tunnetilaan ja kuljettaa hyvin läpi esityksen. Musiikin absurdinen mutta melodisesti hieno sävelkulku aukaisee luontevasti koreografian. Tuli ikään kuin tunne että olisi lukenut tanssin tekstitystä kuunnellessaan esitystä. Lavastus on rakennettu yksinkertaisesti kevyesti ja nimenomaan yhdessä valaistuksen kanssa toimivaksi kokonaisuudeksi joka suorastaan asettaa tanssijat katsojan eteen tarjottimelle. Näin ollen tapahtumia ja tanssia on helppo seurata.
Valaistuksen suunnittelu ja toteutus on ehdottomasti ammattilaisten työtä. Valaistus on niin hyvin osana koreografiaa ja musiikkia, että syntyneen kokonaisuuden olisi helposti voinut luulla tehneen yksi ja sama henkilö. Toteutus kielii hyvästä kommunikaatiotaidosta näiden kolmen toteuttajan välillä. Pieni näyttämö on onnistunut valinta esityspaikaksi. Esityksen visuaalisuus edellyttää avaruutta ja suhteessa katsomoon sitä on juuri sopivasti pienellä näyttämöllä.
Kaiku, nuoli ja ketju ei ole pelkkä tanssiteos. Siinä on mainittava osuus teatteridraamaa, ehkä jopa 2/3 osa esityksestä. Vasta näytöksen loppuosuus painottuu tanssiin. Teatteriosuudesta voi syntyä mielleyhtymiä Quantamon ja Irakin eräisiin tapahtumiin. Ikään kuin vangitun minuuden kamppailua kohti vapautumistaan joita ääneen toistetut repliikit tehostavat. Lopulta kahlitsemista kuvaava tuoli tuodaan lavalle pirstottuna, jonka jälkeen alkaa kukkainen nousukausi.
Tanssiosuudessa koreografia myy itsensä läpi. Esityksen alun tapahtumat ja teatteriosuus saattavat vaimentaa itse tanssin painoarvoa, mutta loppuosuudessa pääsee tanssi valloilleen. Tanssijat ovat harjoitelleet hyvin ja aistittavissa on, että he pitävät teoksesta ja koreografiasta. Heidän hyvin hallitut ilmeensä luovat oman tehokeinonsa visuaaliseen kokemukseen. Tanssijat ovat tanssiltaan ja ilmeiden hallinnassaan tasainen ryhmä, joten kukaan ei pääse loistamaan toisen kustannuksella.
Voin uskoa, että osalle katsojista esitys voi olla vaikea, ellei katsoja pääse musiikin kautta mukaan esitykseen sisään. Esityksen osakomponenttien muodostama saumaton ilmaisu muodosti sellaisen kokonaisuuden, josta en voinut olla pitämättä.
Juha Harjunpää
