Oululainen tanssitaiteilija ja monitaiteilija Pirjo Yli-Maunula piristi jälleen paikallista taidekenttää. Performatiivinen tanssiteos Susurro oli tehty yhteistyössä pukusuunnittelija Pirjo Valisen kanssa.
Mennessään katsomaan Yli-Maunulan teoksia osaa jo odottaa näkevänsä jotain erilaista: materiaalin ja tanssin kekseliästä vuoropuhelua, jossa visuaalisuudella on suuri rooli. Susurro on tekijänsä näköinen teos. Se on vahvan naisen voimaa uhkuva performanssispektaakkeli. Teoksessa hyödynnettiin kekseliäästi eri elementtejä, paperia sekä ilmavirtaa. Niillä oli suuri rooli liikkeessä ja sen myötä työstetyssä äänimaailmassa.
Valvesalin mustan näyttämötilan lattialle oli aseteltu valkoinen pitkä paperi. Se muodosti ympyrämäisen areenan. Yli-Maunula oli näyttävänä hahmona mustan alueen keskellä Valisen suunnittelema asukokonaisuus päällään. Luomuksessa oli häivähdys Rokokoo-aikakauden naisen asua ja kiinalaisen oopperan asun moniulotteisuutta. Kauniissa laskostetussa etuosassa oli naisellista herkkyyttä sekä jäämäistä kovuutta. Asu oli tehty paperista ja jonkinlaisista tukimateriaaleista. Peruukki oli kuin alkuräjähdys Pirjon maalatuilla kasvoilla.
Teos toi mieleen luonnon voimat, tulivuoren ennen purkautumistaan. Katsojana matkasin Islannin maisemiin, erämaahan, jossa luonnon voimat jyräävät. Aake Otsalan äänimaailma teoksen alussa ja lopussa tuki tätä mielikuvaa ja antoi tilan tuntua sekä keveyttä. Liikekielen tasolla teos jäi melko samanlaatuiseksi. Lähes koko teoksen ajan tanssijan selkäranka oli jäykkä ja suora. Ajoitain se kaartui ja toi pehmeämpiä muotoja kontrastina asun kulmikkuudelle. Teoksen vaikuttavimmassa kohtauksessa Yli-Maunula pyöri toistumiseen kuin dervissi. Näyttämön reunalla olevat paperiliuskat nousivat seinämiksi liikkeen tuottaman ilmavirran myötä. Valisen taideteos oli niin oivaltavasti työstetty että se todella eli liikkeessä, ja oli mielenkiintoinen monesta eri kulmasta katsottuna. Liikkuvaa veistostaidetta. On myös ihailtavaa nähdä teos jossa tanssija on alisteinen materiaalille. Todella kekseliästä ja upeaa katsottavaa!
Uteliaana jäin miettimään, olisiko teos ollut vielä vaikuttavampi, jos yleisö olisi aseteltu näyttämön kolmelle sivulle. Moniulotteisuus olisi tullut oikeuksiinsa. Neljännellä rivillä istuessani jäin jostain paitsi. Halu nähdä enemmän ja tarve tavoittaa tanssijan sisäistä maailmaa kasvoi. Jäin kaipaamaan pehmeyttä ja herkkyyttä jotka olisivat tuoneet teokselle sen kaipaamaa vastapainoa. Yli-Maunulan töitä nähneenä odotin liikekielen tasolla jotain erilaista, jossa hän olisi näyttänyt uuden puolen itsestään. Liikekieli oli jylhää ja mahtipontista sekä olemus kasvoilla pidättyväistä. Visuaaliset ratkaisut ilmaisivat kutakuinkin samaa linjaa. Virpi Väisäsen suunnittelema maskeeraus oli kaukaa katsottuna naivistinen ja synkkä. Ja sen vuoksi tarpeeton lisä jo näyttävään kokonaisuuteen.
Kirjoittaja on Liminkalainen butotanssija ja monitaiteilija. Hän haluaa tuoda arvosteluidensa myötä esille teosten visuaalista näkökulmaa.
¤¤¤
Susurro
Koreografia, sovitukset, visuaalinen suunnittelu: Susurro- työryhmä
Pukusuunnittelu: Pirjo Valinen
Tanssija, muusikko: Pirjo Yli-Maunula
Säveltäjä: Aake Otsala
Valosuunnittelija: Jukka Huitila
Valokuva: Pekka Mäkinen
Maskeerauksen suunnittelu: Virpi Väisänen
Tuotanto: Flow Productions
