Kutsuin ranskalaisen koreografi-tanssijan William Petitin katsomaan oululaisen tanssijakoreografi Vaatu Kalajoen sooloa Jeanne d’Arc. Tämä juttu kertoo yhdestä poistumisesta kesken esityksen. Se ei ole minun tarinani.
Vaatu Kalajoki: Jeanne d’Arc eli Arkin Joanna
Tanssia Tyrkyllä -festivaalilla Oulussa 18. 9. 2009.
Poistuneen katsojan tarina
En ole koskaan poistunut teatterista kesken esityksen. Lähellä se on ollut monesti. Olen kuitenkin liian kiinnostunut myös ei-toimivista ratkaisuista ja monesti huonoimmat esitykset ovat myös niitä kaikkein mieleenpainuvimpia tahattomassa koomisuudessaan.
Siksi minua kiinnostaa suuresti miksi joku poistuu esityksestä kesken kaiken. He ovat yleensä ihmisiä joiden syistä ei juuri poistumisen vuoksi kuule. Tämä juttu kertoo yhdestä poistumisesta kesken esityksen. Se ei ole minun tarinani.
Kutsuin ranskalaisen koreografi-tanssijan William Petitin katsomaan oululaisen tanssijakoreografi Vaatu Kalajoen sooloa Jeanne d’Arc.
Jeanne d’Arc oli ranskalainen vapaustaistelija, jonka intohimoisen johdon kautta Ranska saavutti merkittäviä voittoja Englantia vastaan käydyn satavuotisen sodan aikana. Lopulta hänet kuitenkin vangittiin, luovutettiin englantilaisille ja poltettiin roviolla noitana. Myöhemmin katoliset julistivat hänet pyhimykseksi.
Teos Jeanne dʼArc kertoo Jeannen tarinan kautta sankaruudesta eri muodoissa. Näemme fyysisiä kuvia Jeannen historian varrelta, mm. kuninkaan löytymisen yleisön joukosta, palamisen roviolla ja Jeannen taivaalliset näyt. Tanssistudiossa tapahtuvan esityksen katkaisee kohtaus, jossa yleisö kutsutaan mukaan Orleansin vapautukseen paperimiekat aseinaan.
William katsoi esitystä Orleansin vapautukseen asti ja kun yleisö johdetaan pois studiosta seikkailuun tilan ulkopuolelle, William poistui esityksestä.
Olin kutsunut Williamin ja Vaatun keskusteluun esityksen jälkeen. Tämän keskustelun pohjalta minun piti kirjoittaa tämä juttu. Vaatu ei kuitenkaan halunnut tulla keskusteluun, koska hän ei kokenut mielekkääksi keskustella teoksesta jota toinen ei ole nähnyt kokonaisuudessaan. Vaatu selvästi koki poistumisen loukkaavana, mutta sanoi myös palaavansa myöhemmin asiaan kun olisi ensin hieman levännyt.
Festivaaliklubien loistava puoli on siinä, että monet keskustelut käydään siellä joka tapauksessa.
Kun Vaatu kutsui ihmiset mukaan Orleansin vapautukseen paperimiekat käsissään, William sai miekakseen lehtileikkeen Ruandan kansanmurhasta. William kertoi leikkeen tiputtaneen hänet pois koko esityksestä. Hän tarkensi asiaa sanomalla, että hänen
mielestään esityksissä olevilla merkeillä (’sign’) on vahva merkitys.
Tämän tulkitsen tarkoittaneen, että hän ei halunnut osallistua sotaan edes mielikuvan tasolla, koska nuo mielikuvat ohjaavat käyttäytymistämme myös todellisuudessa esityksen jälkeen. William myös kertoi minulle henkilökohtaisen hetken elämästään johon tuo
esityksen hetki hänessä osui. En kerro sitä teille.
Näin esityksen osaksi valittu sattumanvarainen lehtileike nousi pääosaan yhden katsojan kokemuksessa mikä kertoo pienimmänkin näyttämöllisen eleen erittäin vahvasta merkityksestä esityksessä.
Myöhemmin keskustellessani Vaatun kanssa hän mietti tilannetta sen kautta, että interaktiivisessa esityksessä katsojan negatiiviset reaktiot näkyvät ja vaikuttavat tavallista esitystä enemmän koko yleisöön.
Normaalissa katsomistilanteessa yksittäinen katsoja voi helpommin kadota yleisömassaan mikäli hän ei täysin antaudu esitykselle, mutta interaktiivisessa esityksessä katsojan kieltäytyminen näkyy ja vaikuttaa myös muihin katsojiin suuremmin. Tämä interaktion suurempi näkyvyys asettaa konfiktitilanteessa suuremman paineen sekä esiintyjälle että katsojalle. Interaktio on koreografinen riski.
Interaktioista on tullut viimeisten vuosien aikana yhä käytetympiä eri esityskonteksteissa. Monilla on vahva mielipide siitä pitääkö niitä olla vai ei. Tätä keskustelua käydään aina jonkin uuden elementin tullessa taiteenalan käyttöön. Tällä hetkellä keskustelu on kehittynyt mustavalkoisista puolesta-vastaan –asetelmista siihen miten interaktiota tulisi käyttää ja mistä se kertoo teoksen osana.
Interaktio on yksi keino muiden joukossa. Kyse on siitä miten sitä käytetään, mistä se kertoo ja mitä sen kautta tuodaan esille. Interaktio pystyy tuomaan esille seikkoja vaikkapa katsojan läsnäolosta joihin puhtaasti näyttämöllinen teos ei kykene.
Parhaimmillaan interaktiiviset osiot teoksissa tuovat esille sekä katsojan että esiintyjän arvomaailmaa. Parhaimmillaan ne luovat matriisin joka heijastaa kahden erilaisen maailman – kahden erilaisen ihmisen – erilaisia arvoja. Parhaimmillaan ne haastavat sekä katsojan että esiintyjän. Niiden kautta myös sattuma korjaa joskus poikkeuksellisen mielenkiintoista satoa.
Sami Henrik Haapala
Kirjoittaja on näyttelijä, tanssija ja dj.
Lisää kirjoituksia, videoita ja kuvia osoitteessa www.samihenrik.me
