Helsingin kansainvälisen balettikilpailun toinen ilta Alminsalissa oli monen Auroran koetinkivi ja toisaalta kahden japanilaisen Merirosvon juhlaa.
Liikekieli.com kutsui kanssaan seuraamaan tätä toista alkuerää tanssija ja eläinlääketieteen lisensiaatti Pikka Jokelaisen. Jokelainen keskittyy tanssijan työssään tanssiteatteriin, mutta kuvailee itseään kaikkiruokaiseksi tanssin suurkuluttajaksi.
Keskustelumme kääntyikin pian nuorten kilpailijoiden tulkintaan, joka usein illan aikana jäi teknisen suorituksen varjoon. Illan aikana nähtiin puolen kymmentä Auroraa ja lukuisia merirosvoja. Kilpailutilanteessa tuntui usealta tanssijalta katoavan liikkeen takana oleva tunne tai tarina ja vain maneerit jäivät päälle liimattuina esille.
”Jos tanssija laittaa käden sydämensä päälle näyttämöllä, mulla pitää sydämen pysähtyä…” Jokelainen toteaa. ”Tanssilla voisi ilmaista niin paljon enemmän kuin sanoilla!” hän jatkaa.
Ensimmäisen puoliajan selkeänä vaikeutena oli monille variaatioiden lyhyt kesto. Kahden minuutin numeroon pitäisi onnistua luomaan uskottava tulkinta, mutta taas toisaalta näyttää koko tekninen osaaminen. Parhaiten tässä onnistui yllättäen juniorisarjan Ryo Shimizu, joka tanssi upean leikkisän Jamesin variaation baletista La Sylphide.
”Ah, ihana, huomasin edelleen hymyileväni variaation jälkeen ja kesti hetken palautua takaisin seuraamaan kilpailua”, Jokelainen kommentoi.
Shimizu kuten maanmiehensä Ryosuke Morimoto onnistuivat lumoamaan myös merirosvoina. Heidän hyppy- sekä piruettitekniikkansa oli vahvaa ja ilmaisulle löytyi tilaa lyhyen soolon aikana.
Seniorisarjan vahvoja pas de deuxeja
Kilpailun ehdottomasti teknisesti valloittavin suoritus oli kiinalaisten Yu Wangin ja hänen kilpailuun osallistumattoman partnerinsa Pähkinänsärkijän pas de deux. Teknisesti täydellisyyttä hipova suoritus oli rauhoittavaa katsottavaa. Totesimme yhdessä Jokelaisen kanssa, että teknisesti taitava tanssija on todellinen instrumentti.
Ja sitten, Maria Baranova.
Baranova ja hänen ei kilpailuun osallistumaton partnerinsa toivat näyttämölle Gisellen toisen näytöksen hautausmaan ja willie -keijut uhkaavan kuningatar Myrthan kera. Baranovan tulkinta oli huimaa. Vaikka näyttämöllä olivat ainoastaan kilpailija partnerinsa kanssa, saattoi mielessään nähdä koko Gisellen maailman, jonka corps de ballet ja lavasteet loisivat.
Baranovan ilmaisu oli lumoavaa. Se jatkui aina viimeisteltyihin katseisiin, teknisesti tasokkaisiin hyppyihin sekä selkeään tietoon siitä, kuka on ja miksi tanssii.
Jokelainen toteaakin minulle: ”Tunne ei pelkästään välittynyt vaan todella siirtyi katsomoon, unohdin hengittää”
Vaikka kilpailun aikana yleisö sai kuunnella vaihtelevan tasoisia taustanauhoja sekä katsoa muutamia selkeästi tanssijalle huonosti istuvia pukuja, yleisvaikutelma oli, kuten odotettua, innostava. Mielenkiinnolla siirrymme odottamaan torstain viimeisen alkuerän jälkeisiä välieriä, jossa tanssijat pääsevät kenties irrottelemaankin nykybalettinumeroissaan.
Palaamme lopuksi keskustelussamme Jokelaisen kanssa siihen maailmaan, minkä baletilla voi luoda katsojalle.
”Pari kertaa unohti, että katsoo kilpailua. Silloin tuntuu että näyttämöllä on onnistuttu, kun muutamassa minuutissa ehtii vetää katsojan ihan eri maailmaan.”
Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström
FM, tanssija-koreografi, tanssintutkija
Minäkin ihmettelin taustanauhojen huonoa laatua. Musiikki tuntui puuroutuvan ja toisinaan kohisi kuin vanhalla kelamankalla.