Maija-Liisa Westman: Noora Nenosen kaunis ja vahva sooloteos paljastaa yksinäisyyden ilmeikkäät kasvot. Tanssijan liikekieli yhdessä teoksen äänimaailman, audiovisuaalisen sisällön ja puvustuksen kanssa ovat hitsautuneet saumattomasti yhteen. Lopputuloksena on vaikuttava poikkitaiteellinen kokemus.
if you just
Konsepti, ohjaus ja tanssi: Noora Nenonen
Av-sisältö: Päivi Hintsanen
Valosuunnittelu: Ainu Palmu
Pukusuunnittelu: Hanna Toivonen
Äänisuunnittelu: Mikko Hietaharju
Ensi-ilta 25.9.2008 Tanssin Aika -festivaalilla Jyväskylässä
Yksinäisyyden ilmekkäät kasvot
Keski-Suomen tanssitaiteen läänintaiteilija Ismo-Pekka Heikinheimo on pyrkinyt luomaan laadukkaan kotimaisen tanssin festivaalin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Kolmas Tanssin Aika tarjoaa katsojalle neljänä päivänä yhdeksäntoista ammattilaisten esitystä yhdeksässä eri paikassa. Taiteellinen johtaja haluaa esitellä tanssin uusia virtauksia ja tavoittelee uusia yleisöjä tanssin pariin.
Ensimmäinen festivaalipäivä osoittaa, että Heikinheimo on onnistunut tavoitteissaan. Yksi tanssin kentän uusista nimistä on Pohjois-Karjalan tanssiopistosta vuonna 2005 valmistunut Noora Nenonen, jonka soolotanssiteos if you just paljastaa yksinäisyyden moni-ilmeiset kasvot. Nenosen liikekieli on tarkkaa ja kurinalaista. Tanssijattaren ilmeikkyys valloittaa ja esiintymisessä on vahvaa intensiteettiä.
Jo alkuasetelma vavahduttaa: näyttämön takaosassa seisoo vaalea nainen, jonka vartalo on peittynyt ryöppyävän valkoisen asun kätköihin. Keskivartalosta tunkeutuvat esille paljaat kämmenet, jotka näyttävät lävistävän tanssijan kehon. Hahmo havahtuu verkkaiseen liikkeeseen buton minimalistista liikekieltä noudattaen. Tiivistyneen tunnelman rikkoo puvun kahina, kun nainen kuoriutuu panssaristaan. Asu ei olekaan ohutta silkkiä. Se on paperia!
Puhtaanvalkoinen pilvipanssari putoaa ja alta paljastuu höyhenenkevyt asu. Esityksen ilme ja tempo muuttuvat. Välillä tanssijatar taluttelee mustaa sateenvarjoa kuin sylikoiraa, joka lopulta uhkaa tukahduttaa taluttajansa. Kujeileva lapsinainen leikittelee pikkukivillä ja sommittelee niitä eri muodostelmiin. Kuka tai mikä sopisi yhteen toisen kanssa? Kenen säännöillä peliä pelataan? Kuka saa olla osa joukkoa ja kenen osana on joutua suljetuksi ryhmän ulkopuolelle? Kuka tekee valinnat?
Jääkuningattaren yksinäinen matka ei kuitenkaan onnistuisi ilman loistavia yhteistyökumppaneita. Yhteistyö mediataiteilija Päivi Hintsasen kanssa alkoi Lepidophobia-esityksellä vuonna 2007. Nyt kantaesitetty if you just on Nenosen ja Hintsasen toinen yhteistyöprojekti sekä uusmedia- ja tanssikokonaisuuden kolmas, viimeinen osa. Teossarjan yhdistävänä teemana on juuri yksinäisyys.
Teatteripuvustuksen opiskelijan Hanna Toivosen puvustus on huikaisevan kaunis ja tenhoava. ”Panssaripuvun” ryöppyävän runsas helmus, niukka vyötärö ja korkealle kasvoille nouseva kaulus tuovat väistämättä mieleen Helen Mirrenin esittämän Elisabet I:n ja vallan kahleet, joista irti pyristeleminen on mahdotonta.
Mikko Hietaharjun luoma rikas, ei-tunnistettava äänimaailma täydentää teoksen muotokieltä. Ainu Palmun valot ja Hintasen audiovisuaalinen toteutus nivoutuvat saumattomasti kokonaisuuteen. Valkoisen taustakankaan takaa heijastuvat ihmishahmot kommunikoivat tanssijattaren liikkeen kanssa.
Puolituntinen esitys pitää katsojat tiukasti otteessaan. Se samalla mykistää että saa tajunnan kerrokset kiivaaseen hyrinään. if you just kysyy, voiko yksinäisyyden muuria raottaa. Vai onko yksinäisyys sittenkin paras – tai ainoa mahdollinen – olotila?
Maija-Liisa Westman
Kirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa toimittaja ja tutkija sekä Suomen arvostelijain liiton tanssi- ja teatterijaoksen jäsen.
Projektin verkkosivut löytyvät osoitteesta www.ifyoujust.net. Vierailija voi kommenteillaan vaikuttaa teoksen rakentumiseen.
