Salla Juntunen: Jazztanssin juhlat
Tanssiryhmä Just Jazz tarjoili vauhdikkaan ja näyttävän juhlanäytöksen Tampereella.
Kuva: Just Jazz Dance Company
I am Just Jazz
Just Jazz Dance Company 10 vuotta
Koreografit: Matt Mattox/Bill Evans, Merja Koskiniemi, Maiju Pohjonen, Anna Ståhl, Mönziä Kurbanali, Erica Rooda, Laura Päivistö, Reijä Wäre
Tanssijat: Saija Artama, Riku Koskinen, Mönziä Kurbanali, Sini Mäenpää, Eija Kannisto, Merja Koskiniemi, Marianne Seppälä, Tiina Heikkilä, Anssi Jernfors (vier.)
Muusikko: Eero Saunamäki, saksofoni
Musiikin kooste: J-P Järvinen, Marco Rosengren, Jyri Siimes
Projisoinnit ja videohistoriikki: Juha Kuoppala, Ttvo
Valot: Meri Ekola, Ada Halonen, Tero Koivisto, Tuomas Korolainen ja Anna Martevo, Ttvo
Puvut: Sorin Sirkus, Just Jazz
Kampaukset: Miika Kemppainen
Hällä- näyttämö, Tampere
Ensi-ilta 26.11.2006
Jazztanssin juhlat
Just Jazzin 10-vuotisjuhlanäytös oli todellakin löytänyt katsojansa. Hällä-näyttämö oli vain muutamaa paikkaa vaille täysi.
Illan avasi Bill Evansin repertuaarikurssilla opeteltu Matt Mattoxin koreografia (1973) Opus Jazz Loves Bach, ΙV osa. Teoksen tyyli on hassu, töksähtelevä. Liike on pikkutarkkaa, vauhditonta ja vaatii vahvaa koordinaatiota. Liikettä ei pysty toteuttamaan ilman hyvää tekniikkaa ja vartalonhallintaa. Teoksessa ei käsitellä mitään tunnetta. Tanssijoiden kasvot olivat ns. peruslukemilla. Neljä tanssijaa olivat lavalla omina itsenään ja tanssivat hienosti graafisen teoksen.
Kohtaamisia, 1996–2006 koostui kymmenen vuoden aikaisista koreografioista. Kaikki tanssijat olivat lavalla läsnä koko ajan. Heillä kaikilla oli päällään mustat vaatteet: jazztrikoot ja paita. Jokainen tanssija oli hoikka ja lihaksikas. Se teki osuudesta visuaalisesti erittäin kauniin.
Eri koreografien duetot ja soolot erosivat tyylillisesti hämmästyttävän vähän toisistaan. Vaihdot sekä musiikissa että tanssissa tapahtuivat niin sujuvasti, että hetken luulin katsovani yhtä kokonaisuutta. Ainoa, mistä en vakuuttunut, oli videopätkät. En tuntenut niiden tuomaa informaatiota millään tavalla tarpeelliseksi. Kaikki mitä videossa kerrottiin oli näkyvissä näyttämöllä. Mutta toisaalta ymmärrän, että tanssijoille pitää antaa aikaa myös vaatteiden vaihtoon ja hengähtämiseen.
Viimeisenä osuutena nähtiin Reijä Wäreen tekemä Juhlapäiväsähköjohtotähtimerkkihenkilökunta. Esitys oli teoksen kantaesitys. Siinä jazzin tuttu dynamiikka ja tekniikka sai modernin tyylin. Niin kuin Mattox myös Wäre vaatii tanssijalta vahvaa koordinaatiotaitoa ja hienomotoriikkaa, mutta myös voimaa ja äärirajoja. Liike virtaa kehossa kekseliäästi kieputtaen tanssijaa lattiaan ja ylös ilman valmistuksia. Jokainen liike johtaa toiseen.
Tanssijat punaisissa vaatteissaan nauttivat liikkeestä. Sini Mäenpää ja Riku Koskinen olivat duetossaan löytäneet tavan loistaa liikkeellä. Teos oli kokonaisuudessaan näyttävä niin kuin koko ilta.
Salla Juntunen
Kirjoittaja on tamperelainen tanssija, joka on opiskellut mm. Tampereen konservatorion ammatillisella asteella.
