Karoliina Yli-Honko: Muistumia myyttisestä ajasta
Hämärän hohteessa on sitä jotakin, mitä voisi kutsua arktiseksi valoksi. Valoa paremmin teosta kuvaa pimeys ja sen rajamailla häilyminen. Siintävä valo luo pehmeitä muotoja, tanssijat ovat tietynlaisessa valousvassa, jossa yksityiskohtia on vaikea erottaa. Lue
Esko Hakala: Kirkkautta hämärässä
Nyky-yhteiskunnassa pyritään monilla aloilla tehokkuuteen. Helposti tottuu ottamaan vastaan informaatiota nopeasti ja pyrkii saamaan heti perään uutta. Asioiden pidempi kesto voi harkittuna valintana olla hieno ratkaisu. Lue
Kuva: Kirsi Saarhelo
Hämärän hohde
Koreografia ja konsepti Petri Kekoni
Sävellys Jovanka Trbojevic
Valosuunnittelu Tülay Schakir
Teksti Sjón
Tanssi Sofia Karlsson, Maija Kiviluoto, Tanja Kuisma, Heidi Lehtoranta, Liisa Ylä-Outinen, Petri Kekoni
Muusikot Avanti!-kvartetti
Tuotanto Zodiak – Uuden tanssin keskus, Petri Kekoni Co.
Ensi-ilta 16.9.2005 Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoa
Muut esitykset 19.9., 22.9., 26.9., 27.9., 29.9., 30.9.2005 klo 19
Muistumia myyttisestä ajasta
Petri Kekonin teoksessa näyttämöllinen perusta on valojen varassa. Lava on jaettu leveyssuunnassa erilaisiin valoasteisiin, jotka muodostavat ja rajaavat erilaisia tiloja. Keskellä mustaa takaseinää on Avanti!-orkesterin soittajille tehty kuutiomainen tila. Tanssijat vaikuttavat eteerisiltä ja liikkeet ovat tietyssä mielessä nukkemaisia notkahduksissaan ja katkonaisissa, terävissä liikkeissään.
Liikekielessä on välillä viitteitä klassiseen balettiin, mutta asennot ja jalannostot ovat klassisessa mielessä nyrjähtäneitä. Toisaalta koreografiassa on jotakin alkukantaista, asentoja, jotka näyttävät jousen venyttämiseltä tai padan hämmentämiseltä. Välillä tunnelmassa on tiettyä rituaalinomaisuutta, toistuvissa liikekuvioissa ja ympyrämäisessä sommitelmassa. Symbolisesti hämäryyden voisi liittää myös ihmiskunnan alkuun, kehityksen sarastusta enteilevään arkaaiseen kauteen.
Eteerisen, jopa aavemaisen tunnelman rikkovat aika ajoin Jovanka Trbojevicin sävellyksen aksentit ja teosta varten kirjoitettu Sjónin nauhalle luettu teksti. Tanssijoiden ja tekstin välillä on ilahduttavaa vuorovaikutusta, liike seurailee ja toistaa tekstin tempoa. Tekstin kautta teokseen tulee mukaan konkreettisesti pohjoinen, tarkemmin islantilainen luonto. Pelkistettyä tummista pinnoista koostuvaa lavastusta elävöittävät verbaaliset kuvat geysireistä ja maanjäristyksistä. Liikkeet ovat myös maahan kohdistuneita, painavissa ja äänekkäissä maahantuloissa sekä lattiatasolla tapahtuvassa tanssissa. Välillä liikkeet ovat viiltävän tarkkoja ja nopeita sekä tiukasti toteutettuja. Naiset ovat toisaalta hauraita olentoja ja toisaalta voimakkaita taistelijoita.
Koreografiassa on lisäksi häivähdys absurdiutta Kekonin itsensä tanssimassa teoksen ainoassa mieshahmossa, joka on satunnainen tekijä. Kekoni on vain vähän aikaa lavalla muutamaan otteeseen, katkaisten naishahmojen hallitseman mystisen ilmapiiriin. Mieshahmon lisäksi musta, liikuteltava lavastuselementti on piristävän ”asiaankuulumaton” tuodessaan kokonaan uuden esitystason teokseen.
Hämärän hohde käyttää taidokkaasti hyväkseen monen sävyisiä ja -tasoisia valaistuksia, joita naisten herkän vaaleat mekot myötäilevät. Live-musiikin käyttö on aina upeaa, sekä teosta varta vasten luotu musiikki ja teksti. Koreografia on onnistunut ja kiinnostava. Tanssijat ovat fysiikaltaan aika erilaisia, mutta se on taidokkaasti käännetty koreografian vahvuudeksi, kuten monissa nykytanssiteoksissa usein onnistutaankin.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org). Lisätietoja: karoliina.yli-honko@helsinki.fi
Kirkkautta hämärässä
Petri Kekoni kertoo yksityiskohtaisesti jo käsiohjelmassa teoksen lähtökohdista ja visioista. Tämän lisäksi hän selventää omia kiinnostuksiaan tanssitaiteilijana. Harmonisen teoksen ensi-illassa oli asiaankuuluva jännite, ja ilmassa kysymyksiä oven takana odottavasta reilun puolen tunnin tanssiteoksesta.
Koreografiassa liikkeen dynamiikka säilyy läpi esityksen melko samankaltaisena. Kekonin oma hahmo, naistanssijoiden soolot ja erityisesti teoksen loppupuolen fyysistä kontaktia sisältäneet palaset rikkovat kokonaismuotoa, mikä tekee kaivattuja kontrasteja liikekieleen. Noin 45 minuuttia kestävä teos on ehyt kokonaisuus. Asioita tapahtuu, minkä jälkeen hieman samankaltaisia asioita tapahtuu uudelleen. Teoksessa on kiinnostavia kuvioita, kombinaatioita ja muotoja.
Kekoni itse mainitsee käsiohjelmassa liikkeen ja tilan arkkitehtonisuuden osana hämärän hohdetta. Tämä ilmaus kuvastaa paljon. Hämärän hohde rakentuu paljon erilaisten ryhmien teoille ja näiden ryhmien yksilöiden sijoittumiseen tilassa. Kaksi, kolme ja neljä tanssijaa muodostavat erilaisia muotoja ja tekevät asioita yhdessä. Suunta ja asia vaihtuvat nopeasti ja uusi porukka muodostuu ovelan geometrisella tavalla. Tämä herätti myös kysymyksen, ketä seuraisin ja miksi? Myös joskus olen unisonotanssia katsoessa kamppaillut itseni kanssa. Haluanko katsoa kokonaisuutta yleisesti vai jotain tiettyä henkilöä?
Arkkitehtonisuus ja puhtaus toistuvat myös visuaalisuudessa. Kuten koreografiassa on käytetty selkeästi tiettyä materiaalia, myös näyttämökuva on yhtenäinen ja pelkistetty. Kuviot, suorakulmiot ja linjat hallitsevat lavasteita ja valosuunnittelua. Tilaan ikään kuin rajataan erilaisia maailmoja.
Teoksen viisi naistanssijaa toivat esille valtaosan liikkeen mahdollisista väreistä, energiasta ja synergiasta. Tarkkuutta vaativa dynaaminen koreografia vielä korosti edukseen näitä puolia. Petri Kekonin hahmo oli selkeä kontrasti monille muille tilan elementeille. Hän oli arvoituksellinen mies, joka tuntui esityksessä olevan kuin muiden yläpuolella.
Teoksen liikekielessä on käytetty toistoa olennaisena elementtinä. Tämän variointi tuotti tanssijoille kiinnostavia tilanteita, jotka aina johtivat uuteen, hyvinkin toisenlaiseen paikkaan ja tilanteeseen. Kokonaisuutena teos toisaalta pitäytyy samankaltaisissa teemoissa, toisaalta kuitenkin kehittelee näitä eteenpäin. Tanssijoiden ansiosta koko teos oli puhdas, kirkas ja jännittävä.
Asia, jota hiukan jäin kaipaamaan, oli tanssijoiden läsnäolo. Tarkoitan tällä sitä, että he eivät jääneet mieleeni kovinkaan selkeinä yksilöinä muiden joukosta. Tietenkään näin ei välttämättä tarvitse olla. Olen huomannut, että usein kuitenkin kaipaan löytäväni jokaisesta tanssijasta jotain vastaavaa inhimillistä ja yksilöllistä.
Muusikoiden sijoittaminen korotetusti keskelle taakse oli komea valinta. He olivat selkeästi esillä, mutta eivät missään vaiheessa tiellä. Heidät oli tavallaan eroteltu muusta ympärillä tapahtuvasta. Tai sitten minulle vain jäi se vaikutelma teoksen alussa toteutetusta illuusiosta, joka näytti heidän olevan korotetussa mustassa laatikossa. Muusikot tekevät hienoa jälkeä. Vaikka he eivät varsinaisesti ole yleisön silmien edessä, heidän soitossaan kuulee varmuutta.
Teoksen musiikki on lämmintä ja asiallista, mutta ei kuitenkaan konventionaalista. Ulottuvuutta äänimaailmaan tuo myös puhuttu teksti, joka aina tietyissä kohdissa herättää ja antaa katsojalle uusia mielikuvia. Teksti oli kuitenkin minulle jonkin verran irrallinen elementti. Ehkä olin keskittynyt niin paljon tanssijoiden työskentelyyn, etten ehtinyt herättää itseäni ajoissa aina puheen kuuluessa.
Teoksessa oli liikaa toistoa minulle. Toisaalta nyky-yhteiskunnassa pyritään ainakin monilla muilla aloilla tehokkuuteen. Käydään asiat läpi mahdollisimman nopeasti ja siinä se. Nykyisen elämän syke, erityisesti kaupungissa, on nopeaa. Helposti tottuu ottamaan vastaan informaatiota nopeasti ja pyrkii saamaan heti perään uutta. Asioiden pidempi kesto voi harkittuna valintana olla hieno ratkaisu.
Esko Hakala opiskelee tanssitaiteen maisterin koulutusohjelmassa Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitoksella.
