Hotelli Unohdus (Heidi Masalin) ja Second Hand Shop (Virva Talonen), KokoTeatteri, Helsinki, ensi-il

Elina Manninen: Herkkyyttä ja kierrätystä
Hymyilyttäviä yllätyksiä ja runollista kauneutta tarjoiltiin KokoTeatterin lavalla kahdessa tanssiteoksessa.


Hotelli Unohdus, kor. Heidi Masalin

Hotelli Unohdus
Koreografia: Heidi Masalin
Tanssi: Satu Elovaara, Lilja Lehmuskallio, Satu Rekola
Valosuunnittelu: Tomi Suovankoski

Second Hand Shop, kor. Virva Talonen

Second Hand Shop – toisen käden kauppa
Koreografia: Virva Talonen
Tanssi: Sofia Karlsson, Esete Sutinen, Vera Tegelman
Valosuunnittelu ja lavastus: Matti Jykylä

KokoTeatteri, Helsinki 8.-12.12.2006

Kuvat: Netta Norro


Herkkyyttä ja kierrätystä

Käsiohjelmassa Hotelli Unohdus määritellään paikaksi, jossa ”uni pilkkaa valvetta. Hullu järjelle nauraa, ja unohdus ei osaa muistia kaivata.” Nämä kuvailut sopivat näkemääni tanssiteokseen, joka on tuon tekstin lailla runon tapainen, kaunis ja monitasoinen. Runollisuutta ja kauneutta on asujen ja rekvisiitan keveydessä ja herkkyydessä sekä venyvissä ja ilmavissa liikkeissä. Monta tasoa kokonaisuudessa sanoisin olevan jo siksi, ettei teos ainakaan minulle osoittautunut ennalta-arvattavaksi tai helposti sanoin kuvattavaksi.

Kolme tanssijaa, Satu Elovaara, Lilja Lehmuskallio ja Satu Rekola, ovat Hotelli Unohduksessa välillä yhdessä, välillä toisilleen etäisinä. Jäin pohtimaan, onko heidän roolinsa olla Hotellissa ihmisinä yrittämässä unohtaa jotakin. Kuitenkin välillä he tuntuvat esittävän pikemminkin muistoja – leikillisiä ja iloisia, ahdistavia ja sekaisia – nousemassa yllättävinä, ihanina ja itkettävinä jonkun mieleen, teoksessa esiin, lavalle.

Teoksen musiikki on voimakkaan tunnepitoista, toisinaan surumielistäkin. Herkän kaihoisaa tunnelmaa lavalle luovat myös nostalginen lavastus ja puvustus sekä ajoittain kuullut runonpätkät. Hempeyttä rikotaan vaihtelevilla herkullisilla liikkeellisillä keksinnöillä, joita ovat muun muassa huikea kävely seinää pitkin ja ”kärpästanssi”.

Second Hand Shop, kierrättämisaiheinen niin ikään kolmen tanssijan teos, onnistui kierrättämään ennen kaikkea hyvää mieltä katsomoon asti. Teos on eloisasti omannäköisensä rennosti ironisoivan ja mukavasti oleskelevan tunnelmansa ansiosta. Improvisaatiohenkisissä kohtauksissa tanssijat Sofia Karlsson, Vera Tegelman ja Esete Sutinen kiertävät kehää ja kierrättävät asenteita, tunteita, liikkeitä sekä pureskeltavaakin. Puhetta, laulua ja liikettä yhdistellen, absurdiutta hyväkseen käyttäen etenevä teos on kutkuttavaa katsottavaa.

Tanssijat ovat omannäköisissä vaatteissa ja luonnollisina lavalla. Heidän ilmeitään, reaktioitaan ja välitöntä, tyttökaverimaista suhtautumisistaan toisiinsa jää katsojana ihastuneena seuraamaan enemmän kuin mitään muuta. Esimerkiksi heidän kosketuksia ja tuntemuksia kierrättävä leikkinsä, jossa jokainen vuorollaan laittaa silmänsä kiinni odottaen paikallaan, mitä toinen hänelle tekee, on jännittävä. Siinä silmänsä ummistettuaan esiintyjä ei ole omassa vallassaan vaan avuttoman epätietoisena tulevasta niin, ettei edes tutun ihmisen lämpimämpikään kosketus tunnu hänestä hyvältä vaan iljettävältä ja vieraalta. Kierrätetty tavara on hieman samoin tuollaisella kummallisella tavalla oudoksuttavaa. Mutta mikä sitten on omaa tai mikä saa jonkin asian tuntumaan omalta?

Second Hand Shop heittää ilmaan paitsi kierrättämisen hauskuutta ja haikeutta, myös ikuisen kysymyksen, mitä tanssi oikeasti on. Esityksessä osoitetaan aivan erilaisia liikkumistapoja ja nimitetään niitä kaikkia tanssimiseksi. Mihinkään ei kuitenkaan jäädä antamaan vastauksia tai saarnoja, vaan katsojien annetaan pohtia itse ja hengittää vapaasti tanssijoiden mukana.

Elina Manninen

Kirjoittaja on tanssin ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Teatterikorkeakoulussa.