Odotukset saksalaisen tanssiteatterin suhteen olivat korkealla mennessäni katsomaan Sasha Walzin klassikkoteosta Körper Helsingin juhlaviikoille. Ja ne odotukset täytettiin. Jos Körperiä saisi kuvata vain yhdellä laatusanalla, sanoisin: nerokas.
Esitys avataan kuurupiilolla ja kontekstistaan irrotetulla jalalla. Kyse on kehoista, irrallisista kehoista. Kehoista, jotka liikkuvat lavalla ja lasikaapissa kuin polyfoninen parvi; elävä organismi, jolla on yhteinen ydinmieli – ja toisaalta taas soturimaisina ja sieluttomina, mekaanisina suorittajina. Keho esitetään lihana, välineenä, temppelinä, kuolevaisuutena, lämpönä. Kuolevaisena kauneutena. Kehoa mitataan, arvioidaan, hinnoitellaan, paijataan, rakastetaan. Mieleen jäivät yllättäen myös kohtaukset, jossa kolmetoistahenkinen tanssiryhmä on lavalla kokonaisuudessaan, yhtenevissä valkeissa pikkuhousuissa: kaikki ovat fyysisesti (konventionaalisiksi tanssijoiksi) niin erilaisia, ja silti ihan samanlaisia. Muita visuaalisesti hätkähdyttäviä kohtauksia olivat muun muassa kentaurimaiset vääristyneet hahmot, jotka olivat rakennetut kahdesta tanssijasta ja mustasta vaatteesta.
Suhtauduin skeptisesti alastomuuteen tanssilavalla – ennen kuin näin tämän teoksen. Alastomuutta ei käytetty tehokeinona, taiteellisena aseena, vaan sillä annettiin viesti: tässä on kehoni, se on tällainen (kuten teilläkin). Tietyllä tavalla alastomuuden esittäminen puhtaasti kehollisessa merkityksessä, laskematta sille sen kummempaa temaattista painoa, tekee kaikista ruumiillisesti samanarvoisia. Ja mitä muuta välinettä meillä loppujen lopuksi fyysiselle olemassaololle on, kuin ruumiillisuus? Ilahduttavaa Körperissä oli myös se, ettei se kertaakaan sortunut mässäilemään helpoilla, itsestään selvillä ratkaisuilla ja kuvilla. Mieleeni tulee tässä yhteydessä myöskin lajissaan erinomainen Compagnie Marie Chouinardin BoDY_rEMIX/gOLDBERG_vARIATIONS, jossa kehollisuutta lähestytään rikkonaisen, totutun estetiikan mukaan vammaisen kehon – ja sen oikeuksien muun muassa itsensä ilmaisemiseen ja seksuaalisuuteen – näkökulmasta. Körperissä tämä osa kehollisuudesta jätettiin näyttämättä, hiukan ehkä yllättäenkin. Körper on myös lähestyttävä ja hyvin kaunis teos, jos ei etsi valmiita vastauksia.
Körperin tekijätiimi on iso, ja se näkyy lopputuloksessa. Kaikki pelaa yhteen erinomaisesti, mietitysti ja hiotusti. Sasha Walzin taito älykkäänä koreografina näkyy erityisesti niissä kohdissa, joissa lavanäkymä on sekava valojen, liikkeiden ja rytmikkään ja voimakkaan äänen kanssa, kun jokainen tanssija tekee omaa toistoaan sikin sokin. Kyse on assosiaatioista, mielleyhtymistä: hajallaan oleva joukko muodostaa sekavuudessaan ja varianssissaan (niin liikedynamiikan kuin vaatetuksenkin osalta) lopputulokseltaan selkeitä kuvia ja tunnetiloja. Lavastus oli yksinkertaisuudessaan varsin toimiva: yksi iso seinä, jonka sisällä on kolo ja jonka toinen puoli kaatuessaan paljastaa lämpimän, kaltevan puupinnan. Yritin keskittyä kuuntelemaan teoksessa käytettyä äänimaisemaa, mutta välillä unohduin visuaalisen kokemuksen sisään niin tiukasti, etten kiinnittänyt ääneen tarpeeksi huomiota. Äänimaisema kuitenkin oli rakennettu kokonaisuutta tukevaksi, se toi oman lisänsä moniulotteiseen rakennelmaan. Musiikin käyttö oli vähäistä, suureksi osaksi kuvaa tiivistettiin kirjaimellisesti määrittelemättömällä äänellä ja osaksi myös tanssijoiden puheella ja kehoäänillä.
Erityishuomio on annettava myös teknisesti vahvalle, monisärmäiselle ja ilmaisuvoimaiselle tanssijaryhmälle itselleen.
On upeaa saada Helsingin kaupunginteatterin lavalle tämän luokan tanssiteoksia. Juhlaviikot onnistuu toistuvasti vuosi toisensa jälkeen tässä tehtävässä.
Elise Malmivirta
¤¤¤
Sasha Walz: Körper
Helsingin juhlaviikot, 25.8.2013 Helsingin kaupunginteatteri
Ohjaus & Koreografia: Sasha Walz
Musiikki: Hans Peter Kuhn
Lavastus: Thomas Schenk, Heike Schuppelius, Sasha Walz
Puvut: Bernd Skodzig
Valot: Valentin Gallé, Martin Hauk
Tanssi: Davide Camplani, Juan Kruz Diaz de Garaio Esnaola, Luc Dunberry, Lisa Densem, Annette Klar, Nicola Mascia, Grayson Millwood, Michael Mualem, Virgis Puodziunas, Claudia de Serpa Soares, Xuan Shi, Takako Suzuki, Laurie Young
Harjoittaja: Juan Cruz Diaz de Garaio Esnaola
Äänet: Lutz Nerger
Valoassistentti: Olaf Danilsen
Tekninen johtaja: Reinhard Wizisla
Taiteellinen johtaja: Sasha Walz & Guests / Jochen Sandig
Tuotanto: Schaubühne am Lehniner Platz Berlin presented by Sasha Walz & Guests
Tukijat: Hauptstadtkulturfonds & Land Berlin
