Tuomas
Impromptus on vuonna 2004 Franz Schubertin (1797–1828) musiikkiin syntynyt teos seitsemälle tanssijalle. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen koreografi Sasha Waltz on valinnut klassisen musiikin teokseensa; viisi impromptua (”kyhäelmä”, sävelellinen päähänpisto) ja neljä lied-laulua pianisti Cristina Martonin ja laulaja Judith Simoniksen live-esittäminä.
Jo ensimmäisestä kohtauksesta lähtien voidaan ennustaa esityksen sisältävän paljon tilanteita, jotka hienovaraisesti kiihdyttävät katsojan tunteita. Alun rikkonainen liike horjuttaa kehoa löytämään tasapainon tyhjyyden yllä. Sasha Waltz tuo lavalle mysteerisen ja kirkkaan surullisen teoksen, jossa kuvastuu illuusioiden, romanttisen nostalgian ja lapsenomaisen viattomuuden hukkuminen radikaalisti erilaisen tulevaisuuden edessä, kuin mitä hän oli kuvitellut.
Lavastus tuo hyvin esille pelon epävarmasta tulevaisuudesta. Kaksi suurta lavaa vierekkäin kuin mannerlaatat maanjäristyksen nostattamina luovat vaaran tunteen tanssijoiden hyppiessä loputtomasti lavalta toiselle. Arkkitehdin tyttärenä Waltz on nytkin luonut lavastuksen, joka jo sellaisenaan on todellinen nähtävyys. Yhdessä vaiheessa esitystä pommiräjähdyksen jäljet valuvat hitaasti pitkin kallistunutta lavaa luoden hetken katoavuuden ja tulevaisuuden ennakoimattomuuden tunteen hyvin selkeäksi.
Tarve uskoa rakkauteen kulkee aiheena läpi teoksen. Tanssi helmeilee siinä äärimmäisenä haurautena. Laaja ja nautinnollinen kekseliäisyys liikekielessä sen hakiessa tietä epätasapainon ja tasapainon välillä välittyy vahvasti katsojaan. Kehot hakevat tukea ja turvaa toisistaan, nostaen ja kantaen uskomattoman monin tavoin.
Ihmisyyden kauneus asustaa kontaktissa toiseen ihmiseen kaiken kaaoksen keskellä. Monimuotoiset duetot rakentavat teoksen ehdottaman selkärangan ja ovat sen parasta antia. Impromptus-teoksen herkkä rauhanomaisuus tuo harmonian viestin. Halun ja toiveen kohtaamasta raa’asta todellisuudesta pitää etsiä ne pienet herkkyyden muruset jokaiseen päivään. Sasha Waltz tarjoaa esityksen täynnä katkeranmakeita, leikinomaisia ja vakavia hetkiä, jotka pyrkivät sopusointuun elämän kanssa hävittämättä sen huimaavaa järjettömyyttä.
Poistuessani esityksestä ja kävellessäni lippukassojen ohi heräsi pieni toivo, josko voisin vielä huomenna tulla uudestaan, mutta ei ollut yllätys, että ikkunaan oli liimattu lappu, jossa luki isoin kirjaimin : LOPPUUNMYYTY.
Esitys nähty 8.4.2005 Théâtre de la Villessä, Pariisissa
Tuomas Lahti
Kirjoittaja on Ranskassa asuva tanssija, joka on valmistunut Centre de danse contemporaine -koulusta Angersissa, Ranskassa 2001. Hän toimii Liikekieli.comin Ranskan kirjeenvaihtajana.