Michael Clark Companyn Helsingin Juhlaviikkojen vierailuesitys Animal/ Vegetable/ Mineral jättää hämmentyneeksi. Ehkä siinä viljelty huumori ei vain uppoa minuun, tai teos ei vain onnistu olemaan tarpeeksi hauska välttyäkseni pohtimasta, kuinka paljon modernin tanssin liikekieli ja trikoopuvut tuovat näyttämölle osin tahatontakin komiikkaa. Tiedän, että tämänkaltainen estetiikka on brittiläiselle Clarkille tyypillistä, mutten oikein saa teoksen ideasta kiinni.
Tanssijat esittelevät kyllä moitteettomasti kehonsa kontrollia ja upeasti ojentuvia jalkojaan, mutta liike ei anna erityistä syytä lumoutua edes omasta ainutlaatuisuudestaan. Jouduinko aikamatkalle 1950-luvulle, jolloin Merce Cunningham, yksi tanssin silloisista suurista uudistajista, ihastutti arkkitehtoonisella lähestymistavallaan liikkeeseen?
Animal/ Vegetable/ Mineral -teoksen alku toimii loistavana tanssiteknisenä opinnäytteenä ja monipuolisena esittelynä Cunningham-tekniikasta. Värillistä takaseinää vasten tanssijoiden kehot piirtyvät hienosti esiin ja erilaiset taivutukset, kierrot ja kaaret pääsevät edukseen. Jalkatyöskentelystäkin esitellään sekä tilaa haukkovat syvät pliét että nopeat pienet nilkkajumpat. Tekisi mieli mukaan treenaamaan, mutten oikein tiedä, riittääkö tanssihistoriallinen nostalgia pitämään minua kiinnostuneena katsomossa kokonaisen teoksen ajan.
Puvutkin ovat samoja kokovartalotrikoita, joita modernin tanssin pioneerit käyttivät kymmeniä vuosia sitten. Stevie Stewardin ja Clarkin itsensä suunnittelemat luomukset ilakoivat räikeillä väreillä ja graafisilla kuvioilla. Teoksen viimeisen osan 80-lukuhenkinen mustavalkokuosi hihoista riippuvine hapsuineen pitäisi kai viimeistään alkaa naurattaa.
Viimeisen osan video hölmöine rokkareineen todistaa, ettei koreografi ole luonut teostaan ryppyotsaisesti. Minä vaan en oikein vieläkään tavoita seinälle heijastettujen tekstinpätkien, tanssijoiden kantamien tuolien ja yleisöön peileillä heijastettujen valonsäteiden punaista lankaa.
Pop- ja rock-musiikki, joiden sanoihin liike vain harvoin viittaa, ei sekään avaa teokseen erityisesti uusia tasoja. Musiikki näyttäytyy enemmänkin itsenäisenä teoksen osana Cunninghamilta tuttuun tyyliin, jossa tanssiteoksessa käytetty musiikki tai sen järjestys voitiin arpoa ennen jokaista esitystä uudelleen. Myös Michael Clark Companyn käsiohjelmassa kerrotaan, että musiikki saattaa vaihdella esityksestä toiseen.
Minulle Animal/ Vegetable/ Mineral näyttäytyy humoristisena ja aivan turhan alleviivaavana kunnianosoituksena nykytanssin varhaisvaiheille. Historiaan teoksen nimikin viittaa: Animal, Vegetable or Mineral? oli suosittu brittiläinen 1950-luvun televisiosarja, jossa asiantuntijat tunnistivat ja esittelivät erilaisia museoiden esineitä. Silti minulle jää arvoitukseksi, oliko Clarkin koreografialla jotakin muutakin sanottavaa tai kommentoitavaa.
Veera Lamberg
Kirjoittaja on tanssija ja Liikekieli.comin päätoimittaja, jota kiinnostaa ilmaisuvoimaisen liikkeen ohella tanssin ja yhteiskunnan kohtaaminen.
°°°°
Michael Clark Company: Animal/ Vegetable/ Mineral
Koreografia: Michael Clark
Valosuunnittelu: Charles Atlas
Pukusuunnittelu: Stevie Stewart, Michael Clark
Tanssi: Harry Alexander, Julie Cunningham, Melissa Hetherington, Oxana Panchenko, Daniel Squire, Benjamin Warbis
Videon ohjaus: Michael Clark, Charles Atlas
Vierailuesitys Helsingin Juhlaviikoilla 30.8.2014.
