Tanssiryhmä Tsuumin uusimman folklore-shown koreografioi tänä vuonna Samuli Nordberg, joka on tanssinut ryhmässä jo useamman vuoden. Kaustiselta kotoisin oleva Nordberg opiskelee Teatterikorkeakoulussa tanssitaiteen laitoksella ja valmistunee piakkoin koreografiksi.
Siivet-teos sai ensi-iltansa Helsingin Savoy-teatterissa 2.8.2005. Lavalla nähdään yhdeksän tanssijaa ja Mauno Järvelän musiikista vastaa viisi muusikkoa.
Kuva: Tsuumi
Miten päädyit tekemään Tsuumin tämän vuoden folklore-shown?
Alun perin tarkoituksena oli tehdä jo vuosi sitten uusi show, vanhaa on pyöritetty nyt useampana vuotena, mutta silloin kukaan ei ollut täysin valmis tarttumaan suureen työhön välittömästi. Ajatus oli, että koreografi tulee kuitenkin omasta porukasta ja sitten suunniteltiin, että olisimme tehneet sen kimpassa Johanna Elovaaran ja Reetta-Kaisa Pirhosen kanssa.
Useiden syiden takia tähän ei kuitenkaan ryhdytty, vaan päädyimme tekemään kokoelman aikaisemmista teoksista. Tänä vuonna päätimme tehdä uuden shown joka tapauksessa, ja sain luvan rykäistä uuden työn kasaan itsekseni.
Saitko täysin vapaat kädet?
Kyllä, kautta linjan. Olemme vuosien varrella puhuneet paljon siitä, miksi kesäshow on sellainen kuin se on, mitkä asiat toimivat, mitkä eivät. Minulla on ollut aiemminkin sormeni pelissä, kuten muillakin, joten tuli tunne, että ”kyllä se tietää mitä se tekee, kun tästä on niin paljon puhuttu”. Meillä on aina lähdetty siitä, että sillä, joka tekee teosta on loppujen lopuksi vapaus valita mitä tehdään, vaikka muilla onkin oikeus sanoa mielipiteensä prosessin aikana.
Mistä lähdit työstämään Siivet-teosta?
Lähdin pyörittelemään teosta useasta suunnasta, mutta koko ajan suomalainen juhla -ajatus oli jollain tavalla läsnä. Minulla oli jo jonkinlainen käsikirjoitus silloin, kun olimme vuosi sitten aikeissa tehdä uuden folklore-shown. Se oli silloin hieman erilainen, mutta siinäkin oli ajatus juhlista pohjalla.
Kuva: Marko Mäkinen
Matkan varrella ajatusta eteenpäin vietäessä mukaan tulivat kolme kaikille ihan maailmanlaajuisestikin tärkeää juhlien aihetta; syntymä, naimisiinmeno ja kuolema. Ne olivat sellaisia kiinnostavia asioita siitäkin huolimatta, että ne ovat ehkä hieman naiiveja ja klassisia aiheita. Ne ovat sellaisia ”suuria tarinoita”, jotka koskettavat kaikkia jollain tavalla. Aloin pohtia mitä ne merkitsevät minulle ja siitä lähdin sitten työstämään koreografiaa.
Teoksessa on vahvasti mukana tanhuperinne ja eritoten Kaustisella tanssittu hääpurpuri. Hautajaisissa puolestaan on perinteisesti tanssittu vähemmän ja tuntui kiinnostavalta kokeilla, miten tanssin keinoin voi tuoda tämän juhlan lavalle.
Miten työskentelitte Mauno Järvelän kanssa?
Meillä ei ollut itse asiassa kovinkaan montaa palaveria yhdessä. Minä heitin Maunolle ideat ja kysyin kiinnostaisiko häntä lähteä mukaan. Annoin Maunolle käsikirjoituksen, jossa oli raakileita kohtauksista ja sitten kävimme yhdessä läpi minkälaisia ajatuksia ne olivat herättäneet hänessä. Myöhemmin Mauno tarjosi muutamia pätkiä joistain traditionaalisista kappaleista ja omia aihioitaan. Tämän jälkeen annoin hänelle toisen version käsikirjoituksesta, jossa kohtaukset olivat jo selkeämpiä, sekä arvioidut minuuttimäärät kappaleille.
Näillä ohjeilla Mauno sävelsi kappaleet aika vapaalla kädellä käyttäen kaikkea osaamistaan ja kokemustaan. Yhteistyö sujui kaikin puolin hyvin ja hänen puoleltaan tuli paljon ideoita. Lopulliset liikemateriaalivalinnat tein valmiisiin nauhoihin eli siinä vaiheessa koreografian oli mentävä musiikin mukaan.
Kerro omista työtavoistasi.
Osa ideoista tulee kotosalla sohvalla istuessa tai herätessä keskellä yötä. Aiheet ovat olemassa ja niiden konkreettiset muodot hahmottuvat vähitellen. Osittain ratkaisut löytyvät salissa vain kokeilemalla. Rakenne minulla on yleensä valmiina mielessä ainakin jossain määrin, se päässään sitä menee saliin työskentelemään ja hakee minkälaista liikettä mihinkin voisi tulla. Liike löytyy oman improvisaation kautta.
Tässä teoksessa valintoja on tullut myös valmiista malleista, muun muassa menuetin askelkuvioista ja niitä varioimalla. Toisinaan taas olen ollut salissa vielä muutama tunti ennen harjoituksia ja yrittänyt keksiä materiaalia sille päivälle. Jos mitään ei yksinkertaisesti ole syntynyt, niin sitten muun porukan tullessa saliin ollaan vaan kokeiltu yhdessä. Teimme paljon pariharjoituksia, kontakti-improvisaatiota, ja parityöskentely on mennyt ryhmässä paljon eteenpäin. Kaikilla on vahva paritanssitausta ja siihen kontakti-improvisaatio päälle, niin asiat alkavat nyt soida ja se on mukavaa.
Tämä oli ensimmäinen iso työsi koulun ulkopuolella, miltä tuntui?
Itse asiassa Vihreä haltijatar -musikaali Kaustisella oli myös iso palanen minulle, vaikkakin se oli täysin erilainen projekti kuin tämä. Lisäksi olen ollut tanssijana monissa produktioissa mukana, joten tämä ei tuntunut niin suurelta hyppäykseltä.
Miten työskentely sujui ryhmän kanssa? Onko tiivis ryhmä etu vai haitta?
Väittäisin että Tsuumi on tässä muodossa ja mittakaavassa Suomen ainoita ensembleja. Yhdessä tekeminen on Tsuumin kantava voima, mutta me-henki toimii niin hyvässä kuin pahassa. Yllättävän hyvin hermot ovat kuitenkin kestäneet!
Kerro tulevaisuuden suunnitelmistasi.
Nyt minä rakennan talon. Sitten lokakuun puolesta välistä menen Kaupunginteatterille koreografi-ohjaaja-assistentiksi Evita-musikaaliin ja ne maksavat oikean palkan, joten siitä ei tarvitse murehtia. Valmistuminenkin alkaa olla jo ajankohtaista.
Haastattelijana toimi Milla Koistinen.
