Masi Tiitan soolo Sotilas sai ensi-iltansa 18.4 Zodiakissa. Esitykset jatkuvat 2.5. Masi on esiintynyt Zodiakin näyttämöllä aiemmin teoksissa Thank You For Your Love (2012), The Greatest Love Songs (2012) ja Gisellen keveys ja kuolema (2010). Tiitta on aikaisemmin opiskellut säveltämistä Sibelius- Akatemiassa. Sotilas on Tiitan debyytti koreografina ja soolon tulkitsijana.
Millainen olotila on ensi- illan ja yhden esityksen jälkeen?
Ihan hyvä. Tuntuu vain, ettei ole vielä laskeutunut sanalliseen olotilaan. Tehdessäni teosta puhuin siitä paljon monien kanssa. Kun teos alkoi valmistua ja omat valinnat selkeytyä, katosivat omat sanat. Ei tiedä, mitä teoksesta kertoo ja miten.
Johtuuko se siitä, että muut ovat jo nähneet teoksen?
En tiedä. En usko. Halusin alun perinkin, että teos olisi vapaa erilaisille tulkinnoille. Silloin teoksesta puhuminen kuitenkin itselläni vaikeutuu, kun ei halua julistaa yhtä totuutta tai omaa tulkintaa. Haluan antaa tilaa muullekin.
Oma rooli on myös ensi-illan jälkeen muuttunut. Nyt olen esiintyjä, ja mietin lähinnä esiintyjyyden kysymyksiä. En enää sitä, mistä teos rakentuu ja mistä lähtökohdista. Yleisökontakti muovaa teosta edelleen, jokaisessa esityksessä.
Olen ymmärtänyt, että kaipasit oman teoksen tekemistä. Oliko tarpeena teoksen sisältö vai mahdollisuus omiin päätöksiin?
Kaipasin itseni haastamista, joka syntyy pitkälti jo vastuusta pyörittää koko tuotantoa. On eri asia tehdä yksin kuin olla mukana työryhmässä, jossa on koreografi tai ohjaaja. Koreografin tehtävänä kun on käytännössä aina huolehtia myös tuotannollisista tehtävistä. Sisällön suhteen ei ollut henkilökohtaista pakkoa kertoa jotakin, vaan enemmän oli halu keskittyä yhteen asiaan ja yhteen produktioon. Toki sijoittaessani itseni lavalle tanssimaan sooloa, olen itse vastuussa myös taiteellisista valinnoista.
Sanoit, ettet lähtenyt tekemään sooloa henkilökohtaisista lähtökohdista. Soolo kuitenkin näyttäytyy usein henkilökohtaisena.
Kun ryhdyin valmistamaan teosta, en ajatellut sitä omakuvana. Monet ovat sitä sellaiseksi lukeneet, ja mielestäni se on ok niin. Varmaan ihan hyvä tulkinta siitä. Jos ajattelee millaisen omakuvan taiteilija piirtää, niin varmasti soolo on juuri sellainen ’piirros’. Soolossa miettii kuitenkin paljon sitä, miten haluaa näyttää itsensä, eli mitä suojelee ja mitä paljastaa itsestään. Henkilökohtaisuus tulee mielestäni myös siitä, että tekee tiettyä työtä tietyn ajan. Työ muuttuu väistämättä henkilökohtaiseksi, ja siihen heijastaa asioita myös työn ulkopuolelta.
Miksi tanssit soolosi? Olisitko voinut tehdä sen jotenkin muuten, musiikkina tai teatterina?
Halusin tanssia, koska nykytanssi on mielestäni tällä hetkellä kiinnostava taidemuoto. Se ei ole vielä täysin lukkiutunut, vakiintunut johonkin. Teatteria ajatellessani tulee helposti vaatimus siitä, että pitää näytellä. Se tuntuu minusta vieraalta. Kun taas tanssin kiehtovuuteen liittyy nimenomaan oleminen lavalla. Se on mielestäni kiinnostavampi kysymys kuin esimerkiksi juonenkerronta. Ja tietenkin tanssissa on merkityksellistä keho, ja mieskeho oli juuri lähtökohta soololleni.
Mitä halusit soololla sanoa? Miehen kehosta, seksuaalisuudesta? Miehen seksuaalisuudesta yhteiskunnassa? Itselläni tuli mieleen viittauksia seksuaalisuudesta taiteessa, yhteiskunnassa ennen ja nykypäivänä.
Pohdin, miten mieskeho näyttäytyy yhteiskunnassa. Mieskeho ja seksuaalisuus tai alastomuus kuvataan yhteiskunnassa tai lavallakin usein vain huumorin kautta. En ihan samaistu siihen. Koen, että kehossani on muutakin kuin hauskoja ulokkeita. Naisen roolista objektina on puhuttu paljonkin. Itse en taas miehenä koe olevani pelkkä subjekti tai objekti.
Ajattelitko itsesi lavalla subjektina vai objektina?
Kaikki mitä teen lavalla, ovat minun valintojani. Siinä mielessä olen subjekti. Esiintymistilannetta en ajattele objektina olemisena, koska esiintyjällä on aika suuri valta suhteessa yleisöön. Toisaalta, samaan aikaan olen osa taidekoneistoa ja tietyn hetken taideteos, objekti, jota tarkastellaan. Prosessin aikana tein tietoisen valinnan, että unohdan kriittisyyden suhteessa subjektina tai objektina olemiseen.
Mielestäni teos on usein onnistunut, jos se kykenee keskustelemaan oman taidekentän sisällä, yleisesti taidekentän kanssa ja sen lisäksi yhteiskunnan kanssa. Soolosi onnistui siinä.
Olen samaa mieltä siitä, että hyvä teos toimii monella tasolla ja mahdollistaa eritasoisia tulkintoja sekä näkökulmia. Noihin kaikkiin liittyy edelleen kysymys kritiikistä. Keskusteleeko teos taidemaailman kanssa, tekeekö huomioita vai kritisoiko sitä? Kritiikki suhteessa taidekenttään, jonka sisällä teos itse on, on hankala. Taidemaailma ikään kuin syö teoksen julkituoman kritiikin itsensä sisään, osaksi sitä samaa taidemaailmaa. En voi teoksellani hypätä ulkopuolelle kritisoidessani sitä, mihin itse kuulun.
Tanssin kentällä tehdään teatteria vähemmän aihevalintoja, jotka olisivat suoraan poliittisia. Tällöin tanssiteokset saattavat näyttäytyä outoina suhteessa yhteiskuntaan. Outoina siinä mielessä, että näyttämöllä on kehoja, joilta ikään kuin puuttuu suhde näyttämön ulkopuoliseen maailmaan. Tai että tekijät ehkä tiedostamattaan vahvistavat vaikkapa sukupuolirooleja. Ehkä teoksia pitäisi myös uskaltaa tulkita rohkeammin suhteessa yhteiskuntaan ja tarkastella, minkälaista maailmankuvaa teokset vahvistavat.
Kiinnostavaa on joka tapauksessa kuulla teoksesta erilaisia tulkintoja ja keskustelua. Itse en välitä siitä, arvioidaanko teokseni hyväksi vai huonoksi.
Onko sinulla erityinen tapa lähteä liikkeelle, työstää teosta? Onko tapa erilainen musiikin kuin tanssin tekemisessä?
Soolossa oli aluksi tärkeintä vain synnyttää jotain materiaalia. Huomasin, että materiaali sisälsi paljon sellaista, jota olen tehnyt joskus aikaisemmin. Tai sellaista, jota olen nähnyt jossakin, mutta olin välittämättä siitä.
Näen, että se mitä ihminen tekee lavalla on voimakkaassa suhteessa lavan ulkopuoliseen maailmaan. Se johtuu siitä, että ihminen on teoissaan tai tanssiessaan konkreettisesti läsnä. Musiikissa, sävelillä on usein aika vähän tekemistä musiikin ulkopuolisen maailman kanssa. Sävelet koen täysin abstrakteiksi.
Lopputuloksina sävellys ja teos, jossa on ihmisiä lavalla, ovat myös erilaisia. Säveltämisessä valmistetaan usein kappaleita, jotka täyttävät tietyn formaatin, joko pop-kappaleen formaatin tai taidemusiikiteoksen formaatin. Molempien tulee täyttää tietyt tekniset oletukset. Musiikissa pohditaan vähemmän itse taidemuodon olemusta. Tanssi ja esitystaide tuntuvat paljon luontevammin käsittelevän koreografiaan ja esiintymistilanteeseen liittyviä kysymyksiä.
Mitä on luvassa seuraavaksi?
Teen kesällä muutamia keikkoja Minä ja Ville Ahonen yhtyeessä. Ja olen mukana Anna-Mari Karvosen koolle kutsumassa työryhmäpohjaisessa projektissa. Ja sitten yhdessä Satu Herralan, Anna Mustosen ja Eeva Muilun kanssa yritämme kollektiivipohjaista työskentelyä. Kollektiivinen työskentely on haastavaa, mutta haluamme yrittää silti. On kiva ryhtyä niihin töihin soolon tehneenä.
Heini Tuoresmäki
Kirjoittaja toimii tanssinopettajana ja on kirjoittanut Liikekieleen vuodesta 2007.
