Gorgeous Gavin (Kellokumpu), ¡Va por ustedes! (Haapala), Täydenkuun tanssit 2007

Karoliina Yli-Honko: Pintakiillosta lempeään syleilyyn
Simo Kellokummun ja Jyrki Haapalan teokset toimivat hyvin parina, jolloin ne saavat lisää ulottuvuuksia vastakkaisuudessaan. Ne ovat kuin kolikon kääntöpuolet, peilikuvia saman aihepiirin käsittelystä. Teemaksi nousee jälkikäteen ajateltuna rakkaus.


Gorgeous Gavin, Simo Kellokumpu Co.
Kuva: Erno Ovaska

Gorgeous Gavin

Koreografia: Simo Kellokumpu
Tanssi: Sofia Karlsson, Satu Rekola, Saara Töyrylä
Visualisointi: Jukka Huitila
Äänisuunnittelu: Dj Balance
Puvut: Niina Huovinen
Tuottaja: Erno Ovaska
Tuotanto: Simo Kellokumpu Company
Ensi-ilta: July 2007 Julidans Next – Festival (Suomen ensi-ilta 25.7.2007)

 Va por ustedes, Jyrki Haapala
Kuva: Johanna Tirronen

¡Va por ustedes!

Ohjaus: Jyrki Haapala
Koreografia ja tanssi: Jyrki Haapala, Violeta Todo Gonzalez, Tessa Wills
Laulu ja tanssi: Minna Karttunen
Musiikki: Jussi Vainiola ja Tessa Wills
Valosuunnittelu: Mia Kivinen
Tuotanto: Pora-projekti, Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu, Täydenkuun tanssit -festivaali, Ateneum-sali
Ensi-ilta: 25.7.2007, Pyhäjärvi

Täydenkuun tanssit 2007, Pyhäjärvi


Pintakiillosta lempeään syleilyyn

Simo Kellokumpu Co:n Gorgeous Gavin -teoksen Suomen ensi-ilta ja Jyrki Haapalan ensi-iltateos ¡Va por ustedes! toimivat hyvin parina, jolloin ne saavat lisää ulottuvuuksia vastakkaisuudessaan. Ne ovat kuin kolikon kääntöpuolet, peilikuvia saman aihepiirin käsittelystä. Teemaksi nousee jälkikäteen ajateltuna rakkaus. Haapalan teoksessa sen voi nähdä suhteessa Kellokummun teoksen teematiikkaan, joka valitettavasti aukesi vasta käsiohjelman luettua.

Kellokummun teoksen maailma on kova. Se on sliipattua pintaa, joka tuntuu siirtyvän myös sisältöön. Naiset ovat kylmiä vamppeja, joissa maskuliinisuudesta muistuttaa vain päällepuettu miesten musta kauluspaita. Pitkät paljaat sääret ovat valtaa. Sivuosassa on Gavin, muovinen puhallettava miehen korvike. Mustaa, valkoista, videoheijastuksia ja Morrisseyn musiikkia. Suoralinjaista liikettä ja turvallisesti valittuja, muotoon perustuvia liikesommitelmia. Omiin silmiini kaikki tämä näytti jollakin tavalla lähimenneisyyden kuvalta enemmän kuin nykypäivältä.

En pystynyt samaistumaan nykypäivän ”urbaanin” rakkauden teemoihin, vaikka olen parikymppinen kaupunkilainen. Olisi helppo kutsua Kellokummun teoksen maailmaa maskuliiniseksi sen kovien elementtejen, suoraviivaisen ilmaisun ja jyrkkien kontrastien takia. Se ei kuitenkaan sinänsä kerro mitään, koska silloin pitäisi selvittää myös maskuliinisen stereotypian taustalla olevat tekijät.

Teos jää mielestäni hieman puolitiehen. Voi olla, että se nojaa liialti visuaalisuuteen ja sisällön sekä liikkeen työstäminen on jäänyt vähemmälle. Voi olla, että teoksen tekemiseen on ollut liian vähän aikaa. Voi olla, että esitys ei ole saanut vielä oikeaa muotoaan, olihan ensi-iltakin vasta hiljattain pidetyllä Julidans Next -festivaalilla. Nämä tahallisesti toistetut spekulaatiot ovat ainoita syitä, joita keksin selitykseksi. Kiitosta teos ansaitsee tanssijoistaan ja erityisesti siitä, että esityksen musiikista vastaava DJ Balance oli mukana lavalla.

Jyrki Haapalan ja kansainvälisen Pora-projektin työryhmän ensi-ilta on tulvillaan erilaisia atmosfäärejä ja hiottuja tuokiokuvia. Myös tässä teoksessa on lavalla taustamuusikko, Jussi Vainiola ja äänimaailma syntyy samassa hetkessä teoksen kanssa välillä tietokoneenkin avulla.

Lava on täynnä erilaista tarpeistoa, toisin kuin ensin nähdyssä Kellokummun teoksessa. Tarpeisto näyttää edellisen teoksen valossa olevan erityisen korostuneessa roolissa. Lisäksi tilasta muodostuu kokonaisuudessaan yksi paikka, pikaruokala, mutta sen sisällä paikat vaihtuvat moneksi muuksi vain pienellä siirtymällä pisteestä toiseen.

Esityksen alkujännitteeseen kietoutui hyvin mukaan, mutta ote pääsi hieman lipsumaan teoksen alkuvaiheilla. Esimerkiksi Haapalan ja Violeta Todo Gonzalesin ensimmäinen duetto oli hieman hapuileva ja teennäinen. Ehdin jo ajatella, että esiintyjät toimivat hyvin vain suurempana ryhmänä, mutta tämän päähänpiston Haapala ja Todo Gonzales kumosivat täysin myöhemmin, jolloin hieno liikelaatu ja tarkka liikkeiden artikulointi pääsivät näkyviin.

¡Va por ustedes! –teoksen jalokiveksi nousi minulle Tessa Wills, joka kokonaisvaltaisen persoonallisella moniosaamisellaan oli loistava. Hän tanssi, soitti selloa ja lauloi hienostuneella tyylillään, jossa oli myös säröä.

Karoliina Yli-Honko
Karoliina Yli-Honko

Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti myös estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).