Teosta katsellessani mieleeni nousi Marjo Kuuselan festivaalin avajaispuheessaan lausuma ajatus siitä, että taiteen pitää olla ensiksi jotenkin kansallista voidakseen olla kansainvälistä. Otaksun hänen tarkoittaneen sitä, että on uskallettava olla omanlainen, aito ja omalle identiteetilleen rehellinen ennen kuin voi syntyä jotain, joka kiinnostaa ja herättää huomiota myös ulkomailla. Tsuumi oli tästä hyvä esimerkki.

Tanssiryhmä Tsuumi

Fragile – Tämä puoli ylös

Ohjaus ja koreografia: Samuli Nordberg ja Reetta Kaisa Iles

Esiintyjät:  Hanna Korhonen, Timo Saari, Ahto Koskitalo, Reetta-Kaisa Iles, Johanna Elovaara, Samuli Nordberg, Salla Korja-Paloniemi, Sami Paasila, Hannu Kella

Musiikki: Antti Mäkelä ja Hannu Kella

Puvustus: Elina Vättö

Valosuunnittelu ja lavastus: William Iles

Äänisuunnittelu: Antti Mäkelä

Tsuumi juhlii Kuopio Tanssii ja Soilla

Tanssiryhmä Tsuumi juhlii kymmenennettä toimintavuottaan Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla juhlateoksellaan Fragile – Tämä puoli ylös. Teoksen on ohjannut ja koreografioinut Samuli Nordberg ja Reetta-Kaisa Iles, ja tekijät kertovat sen olevan eräänlainen kooste ryhmän matkan varrelle jääneistä vahvoista näyttämöhetkistä. Koin teoksessa myös eräänlaisen henkilökohtaisen tason ikään kuin mukaan olisi ammennettu myös tanssijoiden yksityiselämän vahvat hetket. Tätä tulkintaa korostavat käsiohjelman kotialbumikuvat ja kuvatekstit, joihin on esimerkiksi listattu, kuinka monta lasta, asuntolainaa ja polvileikkausta ryhmän jäsenillä on yhteensä. Tanssissa henkilökohtaisuus välittyy ennen kaikkea tanssijoiden läsnäololla, joka tuo jokaisen oman persoonan vahvasti esiin.

Teosta katsellessani mieleeni nousi Marjo Kuuselan festivaalin avajaispuheessaan lausuma ajatus siitä, että taiteen pitää olla ensiksi jotenkin kansallista voidakseen olla kansainvälistä. Otaksun hänen tarkoittaneen sitä, että on uskallettava olla omanlainen, aito ja omalle identiteetilleen rehellinen ennen kuin voi syntyä jotain, joka kiinnostaa ja herättää huomiota myös ulkomailla. Tsuumi oli tästä hyvä esimerkki. Kymmenessä vuodessa se on selvästi onnistunut rakentamaan aivan omanlaisensa konseptin, joka pohjaa kansanperinteeseemme, mutta katsoo koko ajan tulevaisuuteen luodakseen perinteet uudelleen. Traditionaalisten askelten ja askelkuvioiden rikkominen nykytanssin liikeryöpsähdyksiin tuntuu tuovan perinteisiinkin askeliin jotain uutta ja voimakasta. Saman tekevät perinteisestä poikkeavat musiikkivalinnat. Lopputulos on aina jotenkin yllättävä, vaikka sitä osaisi odottaa. 
 

Fragile – Tämä puoli ylös on täynnä energiaa, joka on välillä riehakasta ja ulospursuavaa, välillä pidätettyä luoden mielenkiintoisia jännitteitä. Absurdit kommentit ja tanssijoiden välispiikkaukset heittelevät katsojaa mielikuvista toiseen ja sitovat toisiinsa välähdyksenomaisia kohtauksia niin elämästä kuin tanssistakin. Mukana on kosolti lempeää ja lämmintä itseironiaa sekä tanssijoita itseään että suomalaisuutta kohtaan. Hauskan todentuntuinen riitelykohtaus, joka ikään kuin keskeyttää esityksen kokonaan joksikin aikaan, ja katsomoonkin nousevat valot, on yksinkertaisuudessaan jotenkin herkullinen. Kuten käsiohjelmakin toteaa, kymmenvuotiselle taipaleelle on mahtunut ”tuhottomasti turhautumisia ja haaveita”. Toivottavasti molemmat näkyvät jatkossakin yhtä verevinä.
 

Veera Lamberg

Kirjoittaja on Lontoon Labanista kesällä 2008 valmistunut tanssija.

.