Festivaalitunnelmia –Tanssia, Taitoa ja Tulkintaa

Kuopio Tanssii ja Soin neljäskymmenes juhlavuosi oli silkkaa nautintoa katsoa ja kokea. Yksi ilahduttavimpia festivaalin herättämiä tunteita oli vahva yhteenkuuluvuuden tunne kaikkien kaupungissa olleiden ja kaupunkiin saapuneiden tanssin ystävien kanssa: tunne siitä, että tanssitaiteella on voimaa elähdyttää, ilahduttaa, koskettaa ja vaikuttaa, ja että sille todellakin on tärkeä paikka niin laman aikana kuin muutoin.


Festivaalitunnelmia – tanssia, taitoa ja tulkintaa

Kuopio Tanssii ja Soin neljäskymmenes juhlavuosi oli silkkaa nautintoa katsoa ja kokea. Yksi ilahduttavimpia festivaalin herättämiä tunteita oli vahva yhteenkuuluvuuden tunne kaikkien kaupungissa olleiden ja kaupunkiin saapuneiden tanssin ystävien kanssa: tunne siitä, että tanssitaiteella on voimaa elähdyttää, ilahduttaa, koskettaa ja vaikuttaa, ja että sille todellakin on tärkeä paikka niin laman aikana kuin muutoin.

Mukavaa oli myös se, ettei festivaali jättänyt mitään tanssilajia ulkopuolelleen, vaan lopputulos oli moniarvoinen ja ennakkoluuloton kaikkea tanssia arvostava festivaali. Ilmapiiri oli avoin poikkitaiteellisuudelle ja jopa kannusti ylittämään ja kyseenalaistamaan konventionaalisia tanssityylien rajoja. Jorma Uotinen oli rakentanut tämän vuoden ohjelmiston ohjenuoranaan kolme sanaa: tanssi, taito ja tulkinta. Se näkyi esityksissä puhtaan tanssin ja fyysisyyden arvostamisena sekä äärimmilleen hiottuna esiintymisenä ja läsnäolona.

 

40 vuotta tanssin juhlaa

Juhlagaalakin otti huomioon monipuolisesti tanssin koko kirjon, ja mukana olivat muiden muassa Estonia -baletin tähdet Sergei Upkin ja Eve Andre, katutanssiryhmä Dance.fi ja kilpatanssijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Yksittäisten esitysten sijaan gaalasta jäi mieleen tanssin rajattomat mahdollisuudet – että tanssin ei pitäisi ylittää pelkästään kielirajoja tai kehon rajoja, vaan myös mielikuvituksen rajoja niin, ettei sitä lokeroitaisi vain yhden estetiikan nimeen vannoen. Moniarvoisuus on rikkaus. Gaalassa jaettiin myös Suomen Tanssitaiteilijain Liiton Tanssin Maineteko -palkinto, jonka sai tanssija Tuovi Rantanen pitkästä ja monipuolisesta urastaan taiteilijana.

 

Huipputason opetusta

Tanssikursseja järjestettiin tänä vuonna ennätysmäärä, ja osanottajia oli reilusti yli kuusi sataa. Opettajina oli laaja kirjo tanssin huippuja kuten Tero Saarinen, Lionel Hoche, Angel Rojas, Antopio DiMaestre ja Katri Soini. Taiteenlajeja yhdistävä teema näkyi kurssitarjonnassa ja tarjolla oli monia eri tanssikentän tyylejä. Festivaali yhdisti myös tanssinopettajia ja eri maiden nuoria tanssinharrastajia baltialaispohjoismaisen Keðja-yhteistyöhankkeen, poikaleirin ja Kansallisoopperan Balettioppilaitoksen erikoiskoulutuksen myötä.

Yksi festivaalin opettajista oli New Yorkin Limon Instituutin johtaja, tanssija-koreografi-muusikko Alan Danielson, jonka kurssille itse osallistuin. Danielson oli tarkka ja karismaattinen opettaja ja painotti vahvasti musikaalisuutta. Hän piti tärkeänä, ettei musikaalisuus tanssissa ole vain tietyn liikkeen tekeminen oikeaan aikaan, vaan tietynlainen energia ja laatu tehdä liikettä, mikä johtaa oikeanlaiseen rytmitykseen.

Toinen tärkeä asia oli liikkeen ergonomisuus ja rentous. Kokonaisuus toi lopulta mieleen Uotisen kommentin festivaalista eräässä lehdistötiedotteessa: ”Laadun vaatimus on niin korkea, että jokaisella millimetrillä on väliä. Tanssin olemus kiteytyy siihen, että pienikin liike voi saada monumentaaliset mittasuhteet.” Tanssijana olemisen olemus kiteytynee elämänpituiseen oppimisen prosessiin siitä, miten nuo monumentaaliset mittasuhteet saavutetaan. Alan Danielson tarjosi yhden mielenkiintoisen näkemyksen asiaan.

Paikallista liikettä

Festivaali näkyi kaikkialla kaupungin keskustassa, ja myös Itäisen tanssin aluekeskuksen organisoima Paikallisliike oli hyvin esillä. Erityisesti mieleenpainuva Paikallisliikkeen esitys oli Runon ja tanssin hetki kaupunginkirjaston kokoustilassa, missä tanssija Satu Tuittila ja runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen esittivät taidettaan yhdessä ja erikseen. Yhteiset improvisaatiot olivat koskettavia ja antoivat kummallekin taiteenlajille uusia ulottuvuuksia.

Esityksen jälkeisen keskustelun perusteella tämäkin tilaisuus oli kerännyt monia tanssin ensikertalaiskatsojia. Koko kaupungin tunnelman perusteella voi sanoa, että ohi ovat ne ajat, jolloin Uutiskukossa kirjoitettiin festivaalin olevan tuntematon kaupunkilaisille ja kehotettiin: ”Älkäämme antako kaupunkimme jäädä paitsioon kesäkaupunkina. Jos pysyttelemme jatkuvasti hiirenhiljaa, olemme pian täysin turisteja kiinnostamaton paikkakunta” (Uutiskukko 21.5.1970) Tänä päivänä Kuopio Tanssii ja Soi kiinnostaa niin Kuopiossa kuin sen ulkopuolella ulkomaita myöten – se on hieno saavutus neljäkymmentävuotiaalle festivaalille.

Veera Lamberg             

Kirjoittaja on Lontoon Labanista kesällä 2008 valmistunut tanssija.