Pépinières européennes pour jeunes artistes on eurooppalainen kulttuuriverkosto, joka ylläpitää kansainvälistä nuorten taiteilijoiden residenssiohjelmaa. Suomesta on nykyisessä ohjelmassa mukana kaksi residenssiä: Jyväskylän Grafiikkakeskus sekä koreografiaresidenssi Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella Helsingissä. Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen entinen professori Marjo Kuusela muistelee ohjelman vuosia TeaKissa, ja tämän vuoden stipendiaatti Riina Saastamoinen kertoo tulossa olevasta Underneath-teoksestaan.
Eurooppalaista väriä Helsingin keväässä
’Pépinière’ suomeksi käännettynä tarkoittaa taimitarhaa. Ohjelma tahtookin tarjota nimensä mukaisesti nuorille taiteilijoilleen hedelmällisen kasvu- ja kehittymisalustan: Pépinièresin residenssiohjelmien tarkoitus on edistää nuorten taiteilijoiden liikkuvuutta, ja rohkaista heitä kulttuurienväliseen dialogiin. Taiteilijalle residenssi tarjoaa asumisen, työskentelytilan ja -välineet sekä stipendin elämiseen. Residenssiin kuuluu olennaisena osana taiteellisen projektin tuottaminen.
Suomessa ohjelmaa koordinoi Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö, ja kansallinen koordinaattori on Riikka Suomi-Chande. Teatterikorkeakoulun residenssi toteutetaan yhteistyössä Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen, Teatterikorkeakoulun ja Taiteen keskustoimikunnan kesken. Pépinièresin residenssiohjelmia järjestetään noin 2-4 vuoden välein, ja nykyinen ohjelma on viides laatuaan Suomessa: Ensimmäinen järjestettiin vuonna 1995.
Verkosto kokoaa yhteen erilaisia taiteilijoita ja toimijoita
”Pépinièresin residenssiohjelma on siitä omalaatuinen, että sen verkostoon kuuluu hyvin erilaisia ja toisistaan poikkeavia toimijoita ja residenssejä”, kertoo Suomi-Chande. Osa paikoista toimii taideresidensseinä muutenkin, kun taas osa ei toimi residensseinä ohjelman ulkopuolella lainkaan, kuten Teatterikorkeakoulu. ”Ohjelmaan osallistuminen vaatii siis hakijoilta tutustumista haettavissa oleviin residensseihin: kullakin residenssillä on omat odotuksensa ja vaatimuksensa taiteilijastipendiaateilleen”, Suomi-Chande luettelee.
Suurin osa suomalaisista ohjelmiin valituista taiteilijoista vuosien aikana ovat olleet kuvataiteen saralta, mutta ohjelman kautta on Suomesta lähtenyt ulkomaan residensseihin myös esittävän taiteen ammattilaisia: sirkustaiteilijat Ville Walo ja Kalle Hakkarainen valittiin edellisellä ohjelmakierroksella mukaan. Tanssin residenssejä nykyisessä ohjelmassa on viidessä eri paikassa: Ranskasta Nantes ja Tours, Luxemburg, Quebec ja Suomi.
Teatterikorkeakoulu mukana jo monta vuotta
Marjo Kuusela on toiminut Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen professorina vuodesta 1996. Kuusela muistaa Suomen mukaanlähdön Pépinièresin neljänteen residenssiohjelmaan: Kaikki alkoi Pariisissa järjestetystä valintatilaisuudesta, jossa oli parisataa videota ja kaksi päivää aikaa kullakin residenssin edustajalla valita taiteilija omaan residenssiinsä.
”Syntyi kaaos! Videoita ei ehditty katsoa samaan aikaan, ja lopulta olin valinnut neljä-viisi kiinnostavaa koreografia – samat kuin kaikki muutkin”, Kuusela muistelee. Suomeen ei tuolloin vielä ollut kukaan hakenut ensimmäisellä sijalla, ja lopullisen päätöksen teki kansainvälinen jury. ”Meille kävi hyvin”, Kuusela toteaa. ”Karine Ponties oli hyvä koreografi, ja vastaanottavainen sille laadulle mitä meillä Suomessa tuolloin oli. Se kun oli poikkeavaa siihen mitä Keski-Euroopassa tehtiin tuohon aikaan”. Ponties’n residenssi oli niin onnistunut että ohjelmassa mukanaoloa jatkettiin. Hakusysteemikin muuttui.
Kuuselan professuurin aikana neljä Pepinieres-koreografia ehti vierailla Teatterikorkeakoulussa: Karine Ponties (Ranska/Belgia) 1996, Michaël D’Auzon (Ranska) 1999-2000, Dominique Porte (Ranska/Quebec) 2002-2003 ja Yuval Pick (Israel/Ranska) 2005-2006. Kuusela nostaa oitis esiin yhden kaikkia yhdistävän asian: ”Aina Karinesta lähtien jokaisen Pepinieres-koreografin kanssa on jouduttu jonkinlaiseen yhteentörmäykseen”. Ne ovat johtuneet erilaisista taustoista tai työskentelymetodeista, mutta aina nämä yhteentörmäykset ovat synnyttäneet jotain uutta. ”Eritoten ihmisille, jotka sen prosessin ovat läpikäyneet. Sitä ei ehkä heti huomaa, mutta seuraavassa teoksessa jonka ovat tehneet, he ovat olleet eri ihmisiä”. Kuusela muistelee, että lähes kaikille prosesseissa mukana olleille tanssijoille on jäänyt siteitä koreografiin, sekä henkilökohtaisia että ammattimaisia. Mm. Karinen ryhmässä 1996 tanssinut Jussi Nousiainen lähti myöhemmin tanssijaksi Karinen omaan ryhmään Belgiaan.
Kansainvälisyyden ja ammattimaisuuden tuntu
Koreografit muualta ovat tuoneet erilaisuutta tapaan ajatella tanssia, ja se on myös kasvattanut hyväksyntää erilaisuutta kohtaan täällä. Tärkeää prosesseihin osaa ottaneille opiskelijoille on ollut myös ammattilaisuuden tuntu: ”Vierailleet koreografit ovat suhtautuneet heihin ja työskentelyyn siten, että ollaan tekemässä hyvää teosta eikä ”vain” opettamassa. Että teos on se joka vie eteenpäin”, Kuusela kertoo. Hän on ollut tiiviisti mukana jokaista koreografia valitsemassa, palautetta antamassa, ja seurannut prosessin etenemistä.
Kaikilla valituilla koreografeilla on ollut tiedossa, että Suomi on kiinnostava maa nykytanssin kannalta. Koreografit ovat olleet usein mykistyneitä Suomessa kohtaamastaan tanssijanlaadusta: sen persoonallisuudesta, yksilöllisyydestä ja vapaudesta: ”Kun koreografit tulevat isoista maista, – Ranska, Englanti, Kanada – he ovat pikkutarkempia ja mentaalisesti järjestelmällisempiä. He etenevät askel askeleelta, eivät perusta työtä pelkän tunteen palon pohjalle, vaan jollekin enemmälle. Silloin myös lopputulos on vahvempi”, Kuusela pohtii.
Puitteet Pépinières-tuotannoille Teatterikorkeakoulun residenssissä ovat olleet hyvät. ”Marianna Kajantie Helsingin kaupungilta on ollut ohjelmalle suuri lahja”, Kuusela toteaa. Pépinièresin kautta Teatterikorkeakoulu on pystynyt tuomaan oppilailleen erilaista näkökulmaa tanssijan työhön Suomen rajojen ulkopuolelta. Koulu on sitoutunut ohjelmaan myös seuraavalle ohjelmakierrokselle, ja vierailevan taiteilijan tulo Suomeen ajoittuu vuosille 2010-2011.
Keväällä 2009 sukelletaan pinnan alle
Pépinièresin ohjelmassa 2008-2009 Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksen stipendiaatiksi valittiin koreografi Riina Saastamoinen Belgiasta. Saastamoinen on työskennellyt lokakuusta 2008 helmikuuhun 2009 Teatterikorkeakoulun kolmannen vuosikurssin tanssinopiskelijoiden kanssa. Opiskelijoille toteutuva teos on kandidaattiopintojen taiteellinen näyte. Teos Underneath saa ensi-iltansa 20.2.2009 Stoassa, jossa sitä esitetään viikon ajan. Viimeinen esitys on torstaina 26.2.
Underneath on koreografia, joka koostuu meren, kivien, kasvillisuuden ja veden eliöiden inspiroiman liikkeen pohjalta. Saastamoista kiinnostaa erityisesti se, miten liike muodostaa muotoja ja kuvia, ja voiko liike palvella niiden tarkoitusta? ”Teos elää tällä hetkellä oikein mielenkiintoista vaihetta, se aukeaa taas eri tasolla”, Saastamoinen kertoo. ”Juuri nyt mielenkiintoisinta on seurata tunnelmaa, tunnelatausta, jota teoksen rakenne kantaa mukanaan. Työskentelen paljon mielikuvien avulla, jolloin liikkeellä on toinenkin tarkoitus. Jokaisen tanssijan tulee löytää omat mielikuvansa ja tunnelatauksensa liikkeeseen, ja nyt ne oivallukset alkavat tuottaa hedelmää”.
Alussa koreografin ja tanssijoiden piti keskustella auki työskentelyn lähtökohdat. ”Meillä on välillämme tanssin koulutuksellinen kulttuuriero: piti aluksi oppia ymmärtämään toisiamme”. Saastamoinen itse on valmistunut tanssijaksi Performing Arts Research and Training Studios (P.A.R.T.S.) -koulusta Brysselistä vuonna 1998. Yhteistyö koreografin ja ryhmän kesken on kuitenkin muodostunut hedelmälliseksi, ja tanssijat ovat olleet mukana vaikuttamassa osaan teoksen liikemateriaalin synnystä.
Suunta jo seuraaviin haasteisiin
Saastamoinen on asunut Belgiassa vuodesta 1995 lähtien. Suomeen, tuttuun maahan, residenssiin tulo oli mukavaa: ”Olen saanut kokea mahtavan talven, edellisestä Suomen talvesta on jo pitkä aika”, hän naurahtaa. Hän on onnistunut säilyttämään hyvät suhteet Suomeen, myös ammatillisella tasolla. Vuonna 2004 hän vietti kuukauden Suomessa Kiasma-teatterin residenssissä, ja myös jatkossa hän toivoo voivansa työskennellä Suomessa projektien parissa. Suomalainen tanssi on hänen mielestään kehittynyt vuosien aikana paljon, ja Saastamoinen on kokenut ilmapiirin tanssista keskustelulle hyväksi.
Saastamoinen palaa Belgiaan helmikuun lopussa. Hyvin pian sen jälkeen on kuitenkin suuri muutos edessä: Hän muuttaa Boliviaan vuodeksi tai kahdeksi. Kehitteillä on oma koreografinen projekti ”Before and after” kahden eteläamerikkalaisen tanssijan kanssa, joka toteutuu jo huhti-toukokuussa.
Ensin on kuitenkin vuorossa Underneathin viimeistely. ”Teos on mielenkiintoinen yhdistelmä liikettä, kuvia ja erikoista tunnelmaa. Se vie meidät ehkä matkalle jonnekin”, Saastamoinen tiivistää.
Pirita Tolvanen
Kirjoittaja on Pépinières-ohjelman tuottaja Teatterikorkeakoulussa.
